maanantai 6. huhtikuuta 2015

Juhlapyhien juhlaa...

Hei lukijani jälleen. En ole teitä unohtanut vaan pitänyt kylmän viileästi pienen tauon tässä hommassa johtuen tuosta uuden työn aloittamisesta. Moni teistä varmasti ymmärtää, että olen halunnut nyt keskittyä siihen koska kärryille pääseminen uuteen hommaan ja vieläpä puoliksi outoon alaan on aina haaste. Siitäkin kerron kyllä lisää kunhan saan ajatukset kulkemaan.

Nyt olen kuitenkin jo heti vajaan parin viikon työrupeaman jälkeen saanut ilon viettää tälläisen niin sanotun pitkän viikonlopun, olihan tuossa jo perjantai vapaata ja nyt vielä tämä maanantai päälle. Samalla olen kuitenkin vähän kateellinen niille jotka saa painaa pyhien yli hommia melkoisen hyvillä pyhäkorvauksilla. No on siinäkin todella paljon niitä varjopuoliakin joten en ala liikaa kuitenkaan kadehtimaan vaan toivotan mielummin jaksamisia (kyllä sitten tilipäivänä taas vähän hymyilyttääkin, eikö vain)..

Näin pyhän aikaan tajuaa kuitenkin taas jotain kun nuorempana suoraan sanottuna jokainen juhlapyhä oli vain hyvä syy lähteä vähän baanalle. Enää ei ole sellaista ajattelutapaa oikein ollenkaan vaan yrittää saada näistä pyhistä irti jotain hyödyllistä. Mitään en kylläkään ole saanut aikaiseksi mutta paljon on tullut oltua ystävien, perheen ja muiden läheisten kanssa ja kun sen asian tärkeyden oikein tosissaan oivaltaa on helppo hymyillä näiden pyhien jälkeen. Ihmisten pitäisi ehdottomasti tajuta enemmän niiden läheisten tärkeyttä ja sitä yhdessäoloa sekä tekemistä. Aina ei välttämättä tarvitse lähteä vaikkapa Kanarialle ollakseen jonkun kanssa. Oma kotikin toimii siihen hyvin tai voihan sitä lähteä kyläänkin niin kuin mekin tehtiin muutamaankin kertaan. Eipä siinä ole pahemmin valittamista kun saa olla läheisten kanssa ja mahdollisesti nauttia hyvää ruokaa ja valmiiksi keitettyä kahvia.. Joskus kiva niinkin. Tietenkin on myös kiva tarjota muille jos sattuu vieraita saamaan niin kuin saimme myös niitäkin. Sitä monesti pidetään itsestään selvänä olemisena ja tekemisenä mutta juurikin nuo asiat muodostavat meille sen meidän oman itsemme ja elämämme rakenteen. Jos meillä ei olisi ketään tai emme antaisi kenellekään arvoa, meillä ei olisi mitään arvoa itsellämmekään. Aina ei tarvita rahaa eikä tavaraa vaan monesti parempaa "valuuttaa" on läheisten seura. Jossain kappaleessakin lauletaan hienosti  jotenkin, että "köyhällä ei oo muutakun rahaa"... Niinhän se on vaikka rahakin on sangen tarpeellista mutta ei kannata unohtaa noita asioita joihin rahaa ei edes tarvita.

On myös ollut hieno nähdä ihmisiä senkin takia kun on saanut nähdä huolia ja onnea vuorotellen. Se taas lujittaa paljon omaa ajatusmaailmaa kun näkee, että on muillakin huolta ja onnea ihan yhtälailla. Varmasti nimittäin meistä monet joskus vaipuvat siihen ajatusmalliin, että "vain meillä menee näin huonosti tai näin hyvin".. Se kun ei pidä pätkääkään paikkaansa. Meillä kaikilla on toki oma polku ja ura mitä pitkin lasketellaan tätä elämää eteenpäin mutta kannattaa muistaa että kaikkien meidän polut kulkevat aivan vieretysten ja joskus ne risteävät tai yhdistyvätkin.. Erot eivät ole poluissa suuria vaikka mentäisiin vertaamaan rikasta ja köyhää tai viisasta ja tyhmää. Näiden polkujen yhteneväisyys on helppo vieläpä perustella. Se nimittäin johtuu ihan suoraan siitä että meillä kaikilla on samat perustarpeet. On tarve saada ruokaa, lämpöä, ura (eli se oma paikkansa), sateensuojaa, valoa, juttuseuraa, läheisyyttä, rakkautta ja perhe.. Joku tietenkin laittaa jonkun noista asioista toisen edelle ja toista asiaa arvostaa vähemmän mutta kyllä ne asiat sieltä sielumme koodista löytyy, aivan varmasti.

Joskus kun epäilee että mitähän muut ajattelee meistä tai miten meillä voi olla asiat näin tai noin niin kannattaa muistaa että monella muulla on sama tilanne tuolla jossain... Niin tutuilla kuin tuntemattomillakin. Ja aina jollakulla asiat on paremmin tai huonommin (jos niitä edes voidaan verrata), sekin on ikuinen fakta. Mutta jokainen meistä saa itse vaikutettua omiin asioihinsa kaikista eniten. Saa aina kysyä neuvoa ja purkaa oloaan oli se sitten hyvää tai pahaa mutta muistakaa että aina te olette se joka päättää. Polku on lähes suora mutta te voitte tehdä siihen pieniä tai suuria mutkia tai vaikka risteyksiä jos niin haluatte. Antakaa elämällenne mahdollisuus olla sellainen kuin te sen haluatte olevan.. Se on kuin muovailuvaha jota voi koko ajan muovata haluamakseen ja suunnata niihin haaveisiin joita meiltä jokaiselta varmasti löytyy. Muistakaa myös puhua haaveistanne ja suruistanne muillekin! Olen puhumisesta ja keskustelemisesta sanonut useasti ennenkin mutta sen tärkeyttä ei voi koskaan liikaa korostaa. Nyt haluan nostaa siihen rinnalle myös tuon tärkeyden viettää aikaa läheisten kanssa! He ovat kuitenkin aina ne ihmiset joihin turvaatte kun teillä on hätä. Ei siis kannata pitää heitä itsestäänselvinä koska he ovat jotain paljon enemmän. Samoin kuin te olette heille. Nautitaan näistä pyhistä useammin ilman sitä alkoa. Siis enemmän ihmisten ja itsemme vuoksi eikä sen pullon hengen vuoksi. On paljon muitakin päiviä ja aikoja jolloin voi sitten heittää viihteelle, eikö niin? Lisää asiaa korostaa se, että nämä pyhät ovat usein lapsille uskomattoman tärkeitä ja heille ei viina sovi, eikä edes heidän lähelleen.. Vai onko esimerkiksi näin pääsiäistä ajatellen hienoa mennä avaamaan ovea kovassa krapulassa pelkissä alusvaatteissa viinalta tuoksuen pikkuiselle trullille joka innoissaan mistään pahasta tietämättä haluaa vain nauttia mahdollisuudesta saada vähän karkkia kovalla vaivalla koristeltuja oksiaan vastaan.. Tuleeko jollekulle tuossa kunnossa ovea avatessaan voittaja olo? Ajatelkaa itsenne trullin tilalle niin ehkä tajuatte. Se lapsen pyyteetön ilo ja hymy kun se pääsee toteuttamaan jotain tuollaista on niin kaunista mutta helposti särkyvää että ajatelkaa aikuiset onko oikein teidän särkeä se kaunis unelma maailma jossa lapsi sillä hetkellä elää?? Onko se alkoholi sen arvoista? Olisiko se ollut teille sen arvoista kun olitte pieniä?
Itse en koskaan trullitellut kuin korkeintaan yhdelle naapurille jossa melkein asuin olosuhteiden pakosta koska meillä se alkoholi oli huomattavasti tärkeämpää ja pääsiäisenä veri lensi kuten muinakin päivinä ja nyt se saa minut raivostumaan. Jos minun tyttäreni trullireissulla tulisi jonkun oven takana vaikkapa tuo minun isäni vastaan ympäri kännissä röhöttäen kuin jokin vuoren peikko vaihtaen sen lapsen uskomattoman viattoman ilon ja onnen pelkoon ja itkuun jonka jälkeen lapsi ei enää uskaltaisi mennä minnekään muuallekkaan lausumaan pääsiäis loruaan olisi varmasti laeista piittaamatta minun vuoroni mennä särkemään hänet.
Ajatelkaa siis tässä kohtaa jälleen ensin muita ja sitten vasta itseänne! Se kantaa takuulla pidemmälle monessa kohtaa!!


Kaikesta pahastakin tekstistäni huolimatta todella hyvää pääsiäistä vielä kaikille, ensi vuonna taas uusia trulleja liikenteessä ja pääsiäiskokot roihuavat (itse en toki vieläkään tahdo ymmärtää kuin juhannuskokon mutta eikö se tästä, on ne kauniita kuitenkin) Muistakaa myös ottakaa elämästä ilo irti! Siihen kuitenkin mahtuu paljon kaikkea kuten perhe, ura, ihmissuhteita, pyhiä, lomia, töitä, rahaa, rakkautta, epäonnea jne.. Ja jos kaikkea on hyvässä suhteessa voitte olla varmoja että vanhainkodissa istuessanne te olette se jolla on hymy suupielissä aivan loppuun saakka.

Kiitos ystävät, läheiset ja rakkaat lukijat. On todellinen ilo kirjoittaa teille välillä näinkin suopeasta asiasta kuin tämä on vaikka mustaakin tuli sekaan taas aivan väkisinkin.. Ehkä se kuitenkin myös on tarpeen. Toivottavasti olette nauttineet pyhistä kuten minä vaikka kiirettäkin on ollut mutta kaikki on ollut sen arvoista.


- Opinio