lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä

Kaikille ystäville heti alkuun kolminkertainen hurraa huuto. Se ei varmasti ole liikaa.

Miettikää hetki ystäviänne ja sitä mitä he teille antavat. Heitä ilman te olette vain "te" / "minä" mutta kun sinulla on ystäviä tai ystävä ja vaikka he eivät olisi lähelläkään voitte kuitenkin tuntea olevanne enemmän ja sanoa olevanne "HE" tai "ME". Eikö se ole jo mahtavaa.

Mitä teet kun sinulla on huono olla tai jokin asia painaa, entä jos on vaan tarvetta juttuseuralle tai vaikka hauskanpitoon. Silloin muistatte, että teillä on siihen mitä tarvitaan eli ystävä. Pitäkää rohkeasti yhteyttä heihin älkääkä milloinkaan tehkö heistä itsestäänselvyyksiä tai luulko, että te häiritsette. Sinä olet yhtälailla ystävä hänelle kun hän on sinulle. Ajattaletko itse hänen soittaessaan tai käydessään, että "voi hitsi taas se änkes tänne tai että taas se häiritsee, jättäis mut jo rauhaan". Ette varmaan ajattele, siitä voitte päätellä ettei hänkään niin ajattele jos yllättäen soitat ja kysyt mitä kuuluu.

Vaalikaa ystävyyttänne kuin kalleinta aarretta. Joskus on hyvä kuvitella ystävyyden olevan kuin suuri puu jonka olet päättänyt kasvattaa. Se kasvaa ihan itsellään mutta se vaatii myös huolenpitoa. Se vaatii joskus kastelua, joskus aurinkoa ja joskus myrskyjäkin tullakseen vahvaksi. Voit milloin tahansa mennä ihailemaan sen kasvua ja kauneutta ja kertoa sille hurjimmatkin salaisuutesi ilman, että se levittelee niitä eteenpäin tai arvostelee sinua valintojesi kanssa, se antaa aina lopulta sinun itse päättää. Pahoilla myrskyillä voit käpertyä sen alle ja se pitää sinut suojassa ja lämmössään. Se tarjoaa tiheistä oksistaan sinulle suojan aina kun sellaista tarvitset. Ei ole väliä onko kyse sateesta vai auringosta. Älä kuitenkaan oleta, että se pärjää ilman sinun panostasi. Jos jätät sen itsetsekseen pitkäksi aikaa se on vaaroille alttiina, eikä saa sinultakaan lämpöä tai mitään mitä se tarvitsisi. Silloin puu alkaakin kuihtua ja jossain vaiheessa sen oksisto on jo niin harva ettei se tarjoa sinullekaan kunnollista suojaa. Puu saattaa kuihtua myös lopullisesti jos sitä ei hoideta. Sen jälkeen se tuskin enään tulee takaisin..

Kenelläkään meistä ei ole varaa menettää ystävää. Vai onko meillä varaa menettää keino avata omaa mieltämme ja saada tukea aina tarvittaessa? Onko meillä varaa torjua ystävä silloin kun hän meitä tarvitsee. Olemmeko silloin ystäviä?

Maailmassa ei ole arvokkaampaa kuin nämä ystävämme. Jos niitä on, ei välttämättä muuta tarvitsekaan tai ainakin heidän voimallaan ja avullaan pärjää jos muuta ei ole. He kannattelevat sinua elämän vapaapudotuksessa silloin jos teidän laskuvarjonne ei meinaakkaana aueta.

Puolisonnekin on teidän ystävänne kuten muutkin ystävänne eikä pelkästään "rakas" tai vaikka "vaimo".. Hän on yleensä vieläpä se joka on nähnyt myös ne huonoimmat hetkenne ja on edelleen siinä teidän rinnallanne. Samoin olet sinä hänen rinnallaan vaikka varmasti aina ei ole ollut kivaa. Mutta silloin kun on kivaa se on jopa hauskempaa kuin kenenkään muun ettekä enää tajua aikaa, rahaa, paikkaa tai muutakaan kun leijutte hänen kanssaan hyvässä olossa. Sielunne tietävät kaiken mitä toinen haluaa ja mitä ei. Laitatte jopa hänen halunsa omienne edelle mutta niin tekee myös hän. Jolloin se on täydellinen symbioosi. Se on kuin täydellisesti yhteen punottu köysi jota te yhdessä punotte, toisella toinen rihma ja toisella toinen, tätä köyttä laskette perässänne kulkiessanne ystävyytenne polkua. Sitä köyttä pitkin on mahdollista palata takaisinkin korjaamaan sitä jos siihen on jäänyt huono kohta. Ette koskaan eksy elämässänne ettekä ystävyydessänne koska köysi pitää teidät aina polulla. Se jolla on useita ystäviä on paksumpi köysi jossa on useita rihmoja, se pitää  polulla aina vain paremmin mutta saattaa myös joskus kiskoa vähän eri suuntiin. Silloin pitää löytää polku joka on kaikille riittävän hyvä jotta se voidaan yhdessä kulkea. Köysi myös vetää teitä itseänne tarvittaessa oikeaan suuntaan ja siitä saa vaikka pitää kiinni jos meinaa pudota elämässä oleviin kanjoneihin. PITÄKÄÄ SIIS KIINNI muuta ei tarvitse tehdä.

Ystävien vuoksi ei tarvitse käydä kouluja, ei käydä töissä, ei täytellä papereita, ei tehdä mitään raskasta. Teidän ei tarvitse kuin muistaa heidän olemassa olonsa tai he katoavat kuin kummitukset jos niihin ei usko.

Muistakaa ystävänne.

Kiitos ystävät kun olette olemassa.


Älkää unohtako osallistua lahjoittamaan 1euro sairaan Bertta tytön hyväksi.

Tässä linkit asiaan:

Oma blokaukseni asiasta

Tapahtuma facebookissa

Kiitos kun luitte ja toivottavasti vielä osallistutte toiseen tekstiini liittyvään valokuvaus aiheiseen tapahtumaan. Tästä linkinstä onnistuu.

Kiitos ja kumarrus lukijoille. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

- Opinio

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ym facebookissa, blogilistoilla jne jne ... Kaikki auttaa jaksamaan kirjoittelun jatkamista. Ilman yleisöä on turha esiintyä, en ole vielä tarpeeksi poliitikko.

2 kommenttia:

  1. Voi kiitos ja sitä samaa sinnekin. Pidä sinäkin kiinni ystävistäsi :)

    VastaaPoista

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!