torstai 5. helmikuuta 2015

Selkäleikkaus huomenna klo. 7.00

Noniin, huomenna on se "suuri päivä" kun meikäläiselle puhkaistaan toinen peppureikä.. No oikeastaan alaselkään tehdään vaan pikkunen viilto, että päästään roplaamaan sinne.. Voisi sanoa vaikka, että suuri askel ihmiselle, pieni askel ihmiskunnalle.

Stressitasoa tai no tarkemmin sanoen harmistusta nostaa kummasti työtarjous jonka eilen sain ja nyt pitäisi sitten töiden sijaan mennäkin tuonne sairaalanmäelle makaamaan tiedottomassa tilassa vähäksi aikaa ja sitten on kävelykin hankalaa muutaman päivän, töistä puhumattakaan. No niin se vissiin menee, että onni yksillä, epäonni toisilla tai jotain. Pakko myöntää houkutus töihin menon suuntaan.  Jos nyt vaan menisin sinne olisi taloudellinen ahdinko jotenkuten ehkä voitettavissa mutta terveys olisi jälleen lähtöpisteessä. Olisi myös nolo temppu niille jotka odottavat leikkauksiaan kuin kuuta nousevaa jättää nopeasti tullut tilaisuus käyttämättä. Jos kerran olen sellaisen "ansainnut" ja vieläpä asiallisen tuntuinen ortopedi on sitä tekemässä niin kai se on tavallaan onni. Vissiin on vaan tehtävä niin, että neuvotella tänään tämän työnantajan kanssa siitä jaksavatko / voivatko odottaa toipumistani. Ymmärrän täysin kun vastaus tulee melkovarmasti olemaan, "pahoittelemme, mutta emme voi odottaa niin kauaa vaan otamme listalta seuraavan". Se menee vaan sitten jälleen sinne salkkuun jossa on ne muutkin huonoon aikaan elämässä tapahtuneet asiat. Ei mitään uutta siis mutta kyllähän se harmittaa. Tapahtuuko elämässä loppujen lopuksi kovinkaan moni asia "hyvään aikaan", eikös aina ole vähän huono aika kaikelle?

Leikkauksen kulku tulee olemaan ilmeisen yksinkertainen, ensin petille maaten ja taju pois. Sitten kirugi tekee viillon josta päästään tuonne presakraaliväliin (alimmaiseen nikamaväliin), tämän jälkeen hän tekee vähän tilaa poistaen selkärangasta pikkuisen luuta (niin sanotusti turhaa luuta vain). Tämän jälkeen hänelle avautuu näkymä spinaalikanavaan jossa pitäisi olla selkeästi jo nähtävissä välilevy prolapsis / tyrä joka on aiheuttanut tämän hermopinteen ja selkäydinkanavan ahtauman joka on sentraalinen ja parasentraalinen, eli keskellä ja epäkeskellä kanavaa, tässä tapauksessa siis keskelle ja oikealle suuntaunut prolapsis (välilevy voi rysähtää mihin suuntaan tahansa, yleensä kuitenkin eteenpäin jolloin se ei aiheuta hermopinnettä kuten tässä tapauksessa).
Seuraavaksi hän asettaa viiltoon "suppilon" jonka kautta hän sitten mikroskooppisesti poistaa nykertämällä pala kerrallaan kaiken välilevystä pursunneen ylimääräisen kuivuneen purkan tyylisen massan pois hermokanavasta. Tämän jälkeen hän tarkistaa tylpällä koululla, että hermojuuri L5-S1 on vapautunut pinteestä täysin (oikean jalan pää hermo). Jos näin on hän polttaa välilevyn reunan kiinni luoden siihen tavallaan uuden tukiranteen jonka päälle vielä oikein toimittuna elimistö rakentaa vankan arpikudoksen. Näin siihen saadaan lähes samanlainen kestävyys kuin "uudella". Tässä vaiheessa ei ole enää muuta tehtävissä kuin tarkistaa myös L4 ja L3 tason välilevyjen hoito tarve samasta aukosta ja jos ne todetaan niin sanotusti normaaliksi rappeumaksi / kuivumiseksi eivätkä ne akuutisti paina hermoa niille ei tarvitse eikä kannata ortopedistä hoitoa tehdä vaan yritetään pääsääntöisesti fysioterapian ja elämäntapojen avulla korjata kun tilanne ei ole vielä tuon pahempi niiden osalta vaikkakin prolapsin tai tavallisen välilevyn pullahduksen riski on niissä suurempi. Ortopedisessä hoidossa kuitenkin jouduttaisiin välilevyn ulkoseinä rikkomaan ja se on aina huono asia koska sen kestävyyden takaisin saanti ei ole helppoa. Nyt on päästy jo siihen kohtaan, että haava suljetaan ja mennään heräämöön ja aloitetaan myös verenohennus joka ehkäisee veritulppaa. Tarkkaillaan onko vahingossa puhkaistu selkäydinpussi joka taasen aiheuttaisi julmetun päänsäryn ja toisen vuorokauden sairaalassa. Seuraavana päivänä fysioterapeutin ja hoitajan avustuksella alkaa kävelyn testaaminen ja neuvonanto, niiden jälkeen sitten kotiin jos ongelmia ei ole ilmaantunut.

Enää siis ei luuduteta nikamia yhteen (tai ainakaan tämä kirurgi ei niin tee) koska se lisää suuresti painetta seuraavassa nikamavälissä jolloin taas siellä ongelmien kuten prolapsiksen tai välilevynpullahduksen riski kasvaa suuresti ja saattaakin aiheuttaa leikkauskierteen joka etenee selkärankaa aina ylemmäs ja ylemmäs. Lisäksi luudutettu osa tietenkin on jäykkä ja heikentää motoriikkaa ja liikeratoja. Luuduttamisen toinen vaihtoehto on hieno nykyaikainen synteettinen välilevy / välilevyproteesi joka siis on tekninen kumista ja metallista rakennettu kappale jonka tarkoitus on korvata alkuperäinen välilevy ja tarjota sama jousto mitä oikeakin välilevy tekee. Eli pystytään poistamaan koko välilevy kuten luudutuksessa jolloin se ei enää voi uudelleen hajota mutta kuitenkin säilytetään rankarakenteen ominaisuudet eikä ajeta painetta rangassa ylöspäin. Se taas on vielä niin uutta, että tuskin tarjolla kuin Jenkkilässä kalliissa yksityissairaalassa jonne tälläisellä taviksella ei ole asiaa.

Kun homma on niin sanotusti purkissa alkaa 1-2kuukauden toipuminen jonka aikana käveleminen istuminen ja makaaminen on sallittu. Kumartelua, kyyristelyä ja kiertoliikkeitä pitää välttää. Kävelyä pitäisi joka päivä pikkuisen lisätä jotta selkää tukevat lihakset kasvavat ja elimistö muodostaa tuon em. arpikudoksen leikatun välilevyn ympärille. Noin kahden viikon jälkeen kävelyn pitäisi onnistua jo melko vaivatta ja parhaillaan työkykykin saavutetaan jo noin kuukadeussa. Yleisimmin siihen menee kuitenkin 2 kuukautta tai enemmän. Fysioterapiakin on tässä suositeltavaa ja se onkin suuressa roolissa toipumista sekä tulevaa ajatellen. Hän nimittäin osaa opastaa ergonomiassa, motoriikassa ja liikeratojen muokkaamisessa paranemista edistävään sekä terveenä pysymisen suuntaan.

Leikkaus ei kohdallani tarkoita välttämättä kivuttomuutta sillä kipu on kroonistunut joka tarkoittaa sitä, että aivot ovat oppineet sen olemassaoloon vaikka sitä ei enää olisi. Ottaa aikansa saada aivojen kipukeskuksen turvotus laskemaan ja aivot tajuamaan, että ongelmaa ei enää ole. Toinen ongelma on kauan hoitamatta ollut pinne ja hermoon painanut massa joka on saattanut hyvällä todennäköisyydellä vaurioittaa hermon pysyvästi. Kipu kuitenkin pinteen lähdettyä pienenee mutta ei välttämättä koskaan poistu.

Sellaista siis tiedossa huomenna klo.7.00 aamulla. Eli en välttämättä aamulla ole täällä "aamunavaustani" kirjoittamassa. Tänään kuitenkin pyrin olemaan aktiivinen ja tiedottamaan kaikesta mitä tässä tapahtuu. jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Jotain muutakin toki saattaa yhtäkkiä päästäni tulla ulos kuten ehkä jo minut olette oppineet tuntemaan.

Jännitystä elämään ei ole tullut vieläkään ja se jopa vähän ihmetyttää. Ehkä sitä ei vain osaa ajatella mitään leikkauksia ennenkuin makaa siellä petillä takapuoli pystyssä. Siinäkään ei kauaa ehdi jännätä kun laitetaan taju kankaalle. Hyvä niin. Enemmän ehkä jännittää se miltä tuntuu kun herää. Ei niinkään kipu kun siihen on jo tottunut vaan se, että miten lujaa on pöllyissä ja tunnistaako edes itseään hetkeen. Tälläiselle "elämänfilosofille" on tiukka paikka jos joutuu edes hetkeksi hukkaan itseltään.

Kiitos kaikille jotka ovat lukeneet, jakaneet somessa, seuranneet, tykänneet ja kommentoineet. Olette tosissaan olleet suuri voimavara tässä hetkessä kun on ollut liikaakin aikaa ajatella... Toivottavasti pysytte "kanavalla".

Kiitos

-Opinio


Toivottavasti vielä osallistutte toiseen tekstiini liittyvään valokuvaus aiheiseen tapahtumaan. Tästä linkinstä onnistuu.

Tässä muitakin juttujani luettavaksi jos tämän jaksoitte loppuun lukea.


Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ym facebookissa, blogilistoilla jne jne ... Kaikki auttaa jaksamaan kirjoittelun jatkamista. Ilman yleisöä on turha esiintyä, en ole vielä tarpeeksi poliitikko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!