torstai 5. helmikuuta 2015

Life is a wonder - Elämä on ihme

Voiko joku kyseenalaistaa otsikon? Joku voima meitä varmasti ohjaa jossain tai vaikuttaa ainakin meidän elämäämme koko ajan. Itse uskon raamattuun ja Jumalaan joka meidän elämäämme ohjastaa tai oikeastaan opastaa antaen meidän itse tehdä väärin tai oikein tilanteen mukaan..

Taas on paaaaaljon tapahtunut muutamassa päivässä kaikenlaista mutta lopulta kaikki on yleensä positiivista vaikka sangosta vähän pahanhajuistakin niskaan kaadettaisiin silloin tällöin.. Tänään taas on jotenkin sellainen päivä kun tajuaa, että mitä kaikkea taivaanisä meille yrittää antaa. On meidän valintamme otammeko sen vastaan tai minkä verran siitä vastaanotamme. Osa saattaa "haaskata" elämänsä hyvinkin pahasti mutta silti se on arvokas ja herra antaa anteeksi jos vaan osaa pyytää. Osa taas käyttää koko elämänsä yrittäen elää hyveellisesti mutta silti hän ei ole sen arvokkaampi vaan yhtä arvokas kuin muutkin. Jokainen elämä on arvokas.

Itse tajusin taas miten paljon olen jättänyt luojan antamista tilaisuuksista käyttämättä ja samalla miten paljon olen niitä käyttänytkin. Huomaan kuitenkin, että jokainen niistä asioista joita eteen on annettu olisi ollut positiivinen jos sen olisi osannut ottaa ja käyttää oikein. Luojamme siis haluaisi meille aina hyvää mutta me itse emme aina halua itsellemme hyvää. Eniten harmittaa se kun ei ole itsestään osannut huolta pitää vaikka minulle on annettu keho jota minun pitäisi rakastaa ja pitää siitä huoli. Onhan se ainut asiani jota minulta ei voi viedä, oman mielen lisäksi. Me ihmiset huolehdimme maallisesta yötä päivää.. Autoa pestään ja jynssätään huoltojen lisäksi kuin se olisi maailman tärkein asia ja jos siihen tulee naarmukin niin joku saa huutoa. Varjelemmeko kehoamme samaan tapaan??Harvemmin tai ei koskaan. Onneksi kehomme on tehty kestämään elämää todella hyvin. Sen suunnittelu on suorastaan nerokas mutta rajat tulee vastaan silläkin. Ei ihmistä ole tarkoitettu sarjatyöhön, jatkuvaan istumiseen tai mihinkään jatkuvaan rasitukseen jossa on pelkkää toistoa ja raskaita kuormia. Ihminen on tarkoitettu monipuoliseen ja rauhalliseen elämään metsän siimeksessä. Siitä kaikki on lähtenyt. Ei meidän kehomme ole ehtinyt sopeutua tekniseen evoluutioon läheskään. Olemme toki sairaalloisella lääketieteellä jo melkein jumalaa leikkineet mutta se ei poista totuutta että nykyaika kuluttaa kehojamme aina vain tehokkaammin ja enemmän.. Tottakai joskus saa olla huhtomista mutta ei jatkuvasti.. Jos tekee päivästä toiseen samaa liikettä ja samaa asiaa eikö ole päivän selvää, että kyseiseen liikkeeseen tarvittavat nivelet ym kuluu, tiedämme sen hyvin mutta ajattelemme vain että "mitä sitten, kyllä mä kestän vielä tämän kerran ja seuraavankin" Olemme siis jopa tahallisen välinpitämättömiä vain todistaaksemme muille ja itsellemme jotain.. Miksi emme arvosta sitä kehoamme joka meillä on joka tapauksessa ja jota ei saa rahallakaan kuntoon. Ainahan voi korjata mutta uudenveroista ei tule koskaan vaikka miten niin luulisimme.

Tekisi mieleni luvata luojallemme, että teen parannuksen ja varjelen kaikkea mitä olen häneltä saanut mutta en voi tehdä sitä. En tule onnistumaan ja en halua pettää lupaustani hänelle. Siitä huolimatta haluan yrittää lopettaa elämäni ja kehoni telomisen. Onnistun sen mitä onnistun mutta haluan edes muistaa tämän syyn miksi se on niin tärkeää. Ei mikään auto tai muu maallinen saisi olla tärkeämpi. Jälleen voisi vedota vaikka tuohon tupakanpolttoon. Harvapa meistä haluaisi vaikkapa autonsa tai kotinsa saastuttaa tupakalla väkisin vuodesta toiseen vaikka omin silmin näkisi sen menevän kamalaan kuntoon. Omaa kehoamme sen sijaa saatamme myrkyttää huoletta vuodesta toiseen tasan hyvin tietäen mitä se aiheuttaa... Ei ihan ole viisasta.

Rikkailla on toki maallista vaikka kuinka paljon mutta meillä kaikilla on nämä samat rikkaudet joita ei saa rahallakaan. Ne ovat nämä: "minuus, keho, mieli ja sielu".. Ne rikkaudet ovat niin suuria ettei voi edes käsittää. Kenelläkään ei pitäisi ainakaan olla hintalappua näille em asioille. Ne ovat niin sanotusti "mittaamattoman arvokkaita". Huolehtikaa niistä hyvin ja muistakaa rikkaita tai köyhiä nähdessänne, että jos maallista ei lasketa ollaan kaikki täsmälleen samalla viivalla oli sitten uskova tai alkoholisti tai mikä tahansa. Kaikki me olemme herran silmissä samanarvoisia ja hän on poikansa uhrauksen vuoksi luvannut meille ainiaan anteeksiannon jos me sitä haluamme ja pyydämme. Turhaan ei kannata pyytää, herra näkee lävitsenne ja tunnistaa katumuksenne, jos sitä on.


En ole kiihkouskovainen enkä elä elämääni raamatun oppien mukaan enkä myöskään aio niin väittää. En silti ole parempi tai huonompi kuin ne jotka niin tekevät. Minulle riittää, että tiedän mitä vastaan päivittäin rikon ja ymmärrän olla siitä pahoillani.
Meistä jokainen tekee väärin joskus, niin minä kuin sinäkin. Ei me oltais yksilöitä jos kaikki noudattaisi tasan jotain sääntökirjaa. Herra halusi meistä yksilöitä ja sellaisia me olemmekin omine vikoinemme. Te jotka teette jotain raskasta muistakaa vaalia itseänne ja sanoa rohkeasti jos tiedätte, että jokin asia ei ole teille hyväksi tai pyytää apua jos jokin on liian raskasta. Sitten kun jokin on jo mennyt rikki on myöhäistä. Ei voida vain vaihtaa osaa ja olla ehjiä. Ehei.. Se ei toimi niin kuin sen auton kanssa. Varokaa siis särkemästä itseänne ja kunnioittakaa kehoanne ja muidenkin kehoja vaatimatta heiltä liikoja.  Vaihtoehtona on risainen vanhuus tai lyhyt elämä.. Vai haluatteko tosisassanne jommankumman noista vaihtoehdoista itsellenne tai edes jollekin muulle? Toivottavasti ette.

Kiitos kun luitte ja toivottavasti vielä osallistutte toiseen tekstiini liittyvään valokuvaus aiheiseen tapahtumaan. Tästä linkinstä onnistuu.

Kiitos ja kumarrus lukijoille. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

- Opinio

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ym facebookissa, blogilistoilla jne jne ... Kaikki auttaa jaksamaan kirjoittelun jatkamista. Ilman yleisöä on turha esiintyä, en ole vielä tarpeeksi poliitikko.

2 kommenttia:

  1. Täällä on juoduttu samanalaisten pohdintojen äärelle joskus. Onneksi muutokseen saa myös voimaa ylhäältä! On se ihme, miten ihmisen elämä voi muuttua, kun korkeimmailta siihen apua pyytää. Oma tahto ja oivallus siitä, että nyt tarvii muutosta on tärkein. Silloin, kun se lähtee aidosta halusta on siihen myös korkeimmalla antaa paljon.. paljon enemmän kuin osaamme odottaakaan. Ruumis on sielun temppeli.. terve sielu terveessä ruumiissa... voimia kaikkeen sinne!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti. Päätökset asioiden toteuttamisesta tai asennemuutoksista lähtee itsestä, silloin ne voivat toteutuakkin.. Ohjausta tulee onneksi joskus ylhäältä mutta se osaako siihen tarttua on eriasia. Jos nyt osaisi mutta luvata ei kannata mitään. Ihminen on virheiden teko kone ja se on tavallaan tärkeääkin. Muuten ei koskaan opi mitään.

    VastaaPoista

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!