tiistai 24. helmikuuta 2015

Koulukiusaaja on nolo!

Huomenta ja tervetuloa kaikille uuteen päivään. Olipa taas uutisissa lukemista. Eilen kun niitä aamulla selailin oli vähintään jokatoinen lööppi jonkun kuolema tai jopa murha. Tänään puolestaan käsittelyssä oli oscar gaalassa nähdyt rintojen välin paljastelut ja sivupeput. Jotenkin on hauska tajuta miten ääripäissä tuossa mennään jotta saadaan kalastettua koko kansa mukaan lukemaan jotain "mielenkiintoista"... hohhoijaa...

Facebookin puolella taas puolestaan törmäsin aiheeseen jota oli urakalla jaettu hyvin surullinen asia elikäs tämä vanha mutta aina vaan elävä asia, koulukiusaaminen.

Tuo on asia jolle pitäisi tehdä jotain sanoo varmaan 90% ihmisistä jos kysytään. Mutta kertokaapa sitten mitä sille pitäisi tehdä tai tehkää oikeasti jotain älkääkä vaan höpöttäkö! Usein se kiusaaminen kuitenkin lähtee kotoa tavalla tai toisella, muistakaa se!  Opettajien kädet ovat melko hyvin sidotut, vaikka kiusattu menisi ilmoittamaan opettajalle, että häntä kiusataan mitä siitä sitten seuraa. Opettaja tietenkin ottaa puhutteluunsa nämä kiusaajat tai kiusaajan josta yleensä seuraa valtavasti lisää vihaa.. Seuraava askel onkin odottaa koulun ulkopuolella tätä kiusattavaa ja tehdä hänelle selväksi ikävällä tapaa, että asioista kanteleminen ei ainakaan auta sinua!

Itse olen ollut aidan molemmilla puolilla. Olen ollut kiusattavana ja kiusaajanakin. Onneksi omat tapaukseni ovat mietoja näiden kauhutarinoiden rinnalla mutta sen verran on kokemusta, että pystyn aiheesta jotain kirjoittamaan.

Kiusatun ajatusmaailma on synkkä. Hän tietenkin aluksi jättää asian huomiotta ja pitää sitä vain ikävänä asiana joka tapahtui kun kaverit olivat ilkeitä. Lopulta hän tajuaa sen olevan jokapäiväistä ja miettii mielessään aivan varmasti kysymystä MIKSI. Hän yrittää muuttua usein hyvinkin nopeasti erilaiseksi lopettaakseen kiusaamisen mutta usein joutuu tajuamaan heittävänsä vain "bensaa liekkeihin" sillä kiusaajathan saavat joka kerta loistavan syyn keksiä uutta herjaamista ja kiusaamista kun tämä uhri on jollain tapaa mennyt muuttumaan edes vahingossa. Jos eilen hänellä oli löysät housut häntä pilkattiin lökäpöksyksi ja ehkä kiskaistiin housut kinttuihin ja vaikka mitä muuta kamalaa. Seuraavana päivänä jos hän laittaa tiukat housut voitte kuvitella, että sitten pilkataan niistä jollain tapaa.. Pilkan kohde on järjestään henkilö joka on jollain tapaa erilainen (siis mukamas). Usein pilkankohde voi olla iloisempi kuin muut joka suuresti tuntuu ärsyttävän näitä kiusaajia jotka itse ovat surullisia ja onnettomia tapauksia, hän saattaa olla köyhempi tai rikkaampi, hän saattaa olla niin sanottu hikke eli ahkera koulussa joka taas ärsyttää näitä kiusaajia kovasti kun eivät itse osaa mitään, hän saattaa pukeutua "oudosti" eli vähän eritavoin kuin muut, hänellä saattaa olla vähän erilainen nimi kuin muilla, hän saattaa olla normaalia lihavempi tai laihempi jne jne. tuota listaa voisi jatkaa loputtomiin sillä aina kiusaajat keksivät jonkin asian jonka vuoksi juuri tämä yksilö on kiusattavaksi hyvä valinta.
Kiusattu ei lopulta pysty muuta ajattelemaan kuin pelkoa seuraavasta päivästä ja siitä mitä tällä kertaa tapahtuu. Hän todennäköisesti alkaa olemaan pois koulusta mahdollisimman usein jotta voisi olla taas yhden päivän rauhassa. Jos hän oli koulussa ahkera, hän tuskin on sitä enää sillä se vaan lisää kiusaamista hänen mielestään vaikka todellisuudessa se ei enää vaikuta. Hän ei uskalla enää puhua kenellekään ja vieraantuu niistä omistakin kavereista jotka avuttomina katsovat vierestä kun eivät uskalla puuttua asiaan koska vaarana on olla itsekin kohta kiusaajien listalla. Kiusaamisesta saattaa tulla niin paha tapa, että se jatkuu ja jatkuu vuodesta toiseen ja voitte kuvitella mielessänne jokainen miten paljon katkeruutta, masennusta ja pelkoa se aiheuttaa ihmiselle jos hän joka päivä joutuu pelkäämään ja alistumaan.
Usein kiusattu miettii keinoja paeta ja jossain kohtaa keinoja puolustautua. Usein kuitenkin kiusaajat ovat ylivoimaisia ja heitä on enemmän jolloin on paha yrittää puolustautuakkaan ja se jälleen kohentaa liekkejä jos edes yrittää. Puhuminen vanhemmille ja opettajille on tietenkin yksi tie mutta monesti se katkeaa hyvinkin äkkiä koska heidän on lähes mahdottomuus puuttua näihin asioihin. Jotkut isät varsinkin sanovat menevänsä antamaan selkään näille kiusaajille ja jotkut jopa sen toteuttavat mutta se lietsoo usein vain lisää väkivaltaa jopa sitten jo aikuistenkin kesken (violence makes violence - väkivalta tekee väkivaltaa). Opettaja voi pitää puhutteluita vaikka joka päivä mutta se todella harvoin saa kiusaajia ymmärtämään tilannetta koska he eivät itse ole joutuneet moisia pelkoja kokemaan kuin kiusattu. Joku heistä saattaa ymmärtää mutta ei voi lopettaa koska kavereidensa silmissä taas näyttäisi nololta ja saattaisi ollakin kohta itse aidan toisella puolella. Opettajalla ei myöskään ole tarvittavia psygologisia taitoja joilla saisi enemmän aikaiseksi tuossa tilanteessa. Opettajan olisi ehkä parempi koittaakkin selvittää mikä sillä kiusaajalla on hätänä jolloin voisi selvitä se kiusaamisen syy.

Joskus "ratkaisuna" on se, että tämä kiusattu viedään ja tuodaan kouluun ja vahditaan vapaa ajalla tiukasti ettei mitään pääse sattumaan. Onko se sitten kiusatulle kivaa elämää? Ehkä turvallista mutta sehän on kuin hän joutuisi vuosiksi arestiin vaikka hän on uhri eikä syyllinen. Lomillakin hän joutuu pelkäämään törmäämistä kiusaajiin ja nykyään kun on some voidaan sielläkin jatkaa tuota kiusaamista jolloin tämä uhri joutuu täysin eristämään itsensä kaikesta ja menemään tavallaan piiloon jottei joutuisi kiusatuksi. Silti somessa ym huhut kiertävät ja kiusatun maine tuhotaan täysin ja levitellään juttuja jotka eivät ole tippaakaan totta ja näin saadaan kiusatun elämästä pitkäksi aikaa vaikeaa. Ja ne jotka eivät tilannetta tiedä uskovatkin näitä juttuja ja kiusattua saatetaankin alkaa pitää isommallakin mittakaavalla jotenkin pahana ihmisenä vaikka kaikki on lähtenyt siitä, että hän oli se uhri! Muksujen ei tarttis olla somessa pätkääkään ennen 16v ikää mutta se on kai nykyään aika absurdi ajatus.. Sääli..

Kiusaaja puolestaan on usein huomion kipeä tyyppi joka on jonkun "porukan" keskeltä noussut jonkinlaiseksi alfaurokseksi tai naaraaksi tällä apinoinnillaan ja tietty hän sitten haluaa pitää roolinsa. Hän on itsekin usein myös jollain tapaa erilainen, vaikka rikkaampi, isompi, hurjempi, köyhempi, laihempi, huonompi koulussa jne. Ja kiusaamisen kohteeksi hän onkin valinnut sen joka saattaa olla hänen vastakohtansa tai puolestaan hyvin samanlainen kuin hän ja se hänen tietämättään ärsyttää kovasti.
Hänen on pakko päästä esittämään kavereilleen jotain tai sitten tehdä kaikenlaisia kiusaus tempauksia vain saadakseen huomiota. Varsinkin pojilla lähes aina joskus iskee elämässä tuo "paha poika" vaihe jolloin ihannoidaan ajatusta siitä synkästä hurjasta jätkästä joka sitten on tyttöjen piirittämä. Se todellisuus on kuitenkin aivan tuulesta temmattua ja monet tytöt pitävätkin todellisuudessa näitä kiusaajia hyvästä syystä ihan pelleinä mutta eivät edelleenkään uskalla puuttua asiaan ja kiusaaja on niin oman itsensä lumoissa ettei tajua.
Kiusaaja on aina se heikompi. Hän toki murtaa pikkuhiljaa kiusatun mielen ja ehkä muutakin jos ollaan oikein pahassa tilanteessa mutta silti alunperin hän on se heikko yksilö joka ei ole kestänyt ajatusta olla samanarvoinen kuin muut tai ei ole kestänyt jäädä huomiotta. Kiusaaja järjestään valitsee uhrinsa niin että tappelun jossain kohtaa syntyessä hän myös sen tulisi voittamaan. Voidaan siis sanoa, että raukat käyvät aina pienempiensä kimppuun kun muuten siinä voisi käydä hassusti. Jos taas kiusataan isompiaan ollaan porukalla liikenteessä jolloin joukolla kuitenkin voitetaan, näissä tapauksissa kiusaaja ei uskalla liikkua ollenkaan yksin koska tietää saavansa selkäänsä kiusatulta jos on yksikseen. Tilanne on lähes huvittava mutta niin se vaan on..
Kiusaaja kasvattaa itselleen tarpeen purkaa huonoa oloaan tähän kiusattuun ja hän miettii jo vapaa ajallaan miten kaiken kiukun ja surun omasta päästään voisi taas huomenna "ampua" tuohon kiusattuun. Apua ei siis lopulta tarvitsekaan se kiusattu vaan se kiusaaja.. Hänen huomion kipeytensä kasvaa ja kasvaa kun hän oppii saamaan huomiota ja tietenkin myös tempausten pitää muuttua hurjemmiksi jotta "yleisön" kiinnostus pysyy. Jos siinä alkaa opettajat tai vanhemmat mesoamaan se saattaa vaan lietsoa hänessä lisää vihaa (kun eihän tuollaista itseään täydelliseksi luulevaa saa mennä torumaan tai neuvomaan) ja jälleen hän ei osaa purkaa sitä kuin kiusattuun ja aina vaan julmemmin. Häntä ärsyttää tämä henkilö aina vain enemmän syystä jonka hän on itselleen keksinyt ja uskotellut sen itselleenkin niin hyvin että uskoo siihen itsekin. Hän ajattelee tämän kiusatun jotenkin hyökkäävän hänen tapojaan tai ajatuksiaan vastaan jokaisella teollaan vaikka todellisuudessa mitään sellaista ei tapahdu vaan kiusattu on tavallinen niin kuin muutkin. Se kaikki tapahtuu tuolla kiusaajan omassa päässä ja katkeruus myös siellä kasvaa koko ajan ja kiusaamisesta tulee tapa jolla saa huomiota ja jopa hyvää oloa kun pääsee purkamaan kiukkuansa. Surullista on myös se, että kun jossain kohtaa käykin niin että kiusaaja on tajunnut, että ei tässä oo järjenhäivääkään ja hän oikeastaan haluaisi pyytää anteeksi. Hän ei voi sitä tehdä sillä se tuhoisi hänen imagonsa tuon hänen "yleisönsä" edessä.. Tai niin hän ajattelee vaikka mahdollisesti hänen maineensa vain paranisi kun lopettaisi pellen hommat. Kiusaaminen siis kuitenkin saattaa jatkua vaikka edes kiusaaja itse ei sitä enää haluaisi.

Kiusaajille pitäisi tarjota halaus ja vaikka äidin tissiä iltaisin niin ei sitten ehkä niin lujaa kiukuttaisi. Vanhemmat jotka suojelevat näitä kiusaajia sokeasti kun eivät voi uskoa omasta lapsestaan sellaista pitäisi saada uskomaan vaikka väkisin. Muuten tilanne saattaa ollaa niin hullunkurinen, että vanhemmat puolustavat tätä kiusaajaa jopa lujemmin kuin kiusattua eikä se todellakaan ole oikein. Jos vanhempien silmät saataisiin auki saisi tämä kiusaaja raippaa persiille niinkuin kuuluisi ja mieluummin joka ilta ja aina sen jälkeen itkuisena voisi syöttää vaikka tuttipulloa niin palaisi kummasti kaveri maan pinnalle. Tietenkin aluksi se heittäisi bensaa liekkeihin mutta jossain kohtaa kiusaajan olisi pakko alistua. Monesti kiusaajat ovatkin melko heikkoja luonteita joilla on itsellä paljon monenlaisia ongelmia, perheessä, lapsuudessa, minuudessaan, murrosiässään, ulkonäössään tai jossain joka heijastuu sitten vihana tuota kiusattua kohtaan ja kun huomataan että sillä saa kaveri porukan "johto" aseman ja "ihailua" (todellisuudessa se on monesti säälimistä) on se looginen tie myös kulkea. Itse olin joskus niin tyhmä, että kiusasin erästä sälliä koulussa. Olin itsekin toki joskus joutunut kiusan kohteeksi mutta onneksi nämä minun muistoni ovat vain yksittäisiä kertoja siellä täällä. Voin kuitenkin kertoa oman syyni tuohon kiusaamiseen joka oli se, että tämä kaveri oli erittäin laiha oikeastaan aneeminen, hän pärjäsi melko hyvin koulussa ja oli melko köyhästä perheestä. Ihan sellainen tavallinen sälli. Hän oli kuitenkin selkeästi sellainen joka ei minulle pärjäisi missään tilanteessa, olinhan vahva ja normaalivartaloinen. Joskus tuli sitten heitettyä tälle tyypille jotain herjausta kuten koulussa oli tapana niitä heitellä vähän puolin ja toisin joka suuntaan. Tämän kaverin kohdalla se kuitenkin aiheutti jotain suurempaa. Hän nimittäin herjasi takaisin ja ehkä vielä voimakkaammin. Hän oli siis hyvin rohkea, toisin kuin minä ja juuri tämä asia varmaan sai minut ärsyyntymään suuresti kun "pienempi hyppii silmille".. Eihän sellaista voinut hyväksyä millään vaan pitikin alkaa herjaamaan lisää ja jopa käymään hänen kimppuunsa joskus kun sanaharkka yltyi tarpeeksi pahaksi. Hän alkoi käydä jossain karatessa ja ajattelinkin, että ehkä minua varten. Sittenhän minun piti päästä näyttämään hänelle ettei tulisi pärjäämään minulle edes karatella. Luulin vissiin kaiken pyörivän vain minun napani ympärilläni (voi idiootti voi näin jälkikäteen miettiä) Osa kiusaamisesta oli jekkuilua ja osa oikeaa kiusaamista kun minun pääni sisällä tämä kiusattu huusi minulle jo kaukaa jotain ärsyttävää vaikka todellisuudessa hän tuskin olisi halunnut yhtään enempää ongelmia. Olin vaan tehnyt hänestä itselleni jonkinlaisen ongelman ja kaveripiirissäni sain aina hyvän puheenaiheen tästä kiusatusta ja sain pidettyä "oman asemani" jollain tapaa tämän avulla. Sitten tapasin tämän kiusatun vapaa ajalla ja muistaakseni ihan kahden kesken ja jotenkin siinä kävikin niin, että vihaa ei ollutkaan silloin mukana kun kukaan ei ollut katsomassa vaan tajusin, että tämähän on hyvä tyyppi ja saatiin homma lopetettua ja sovittua. Jopa anteeksipyynnön sain tehtyä ja se tuntui hyvältä. Tajusin välittömästi surkeuteni ja sen miten olin vain muille esiintymisen takia itse ollut kuin apina joka esiintyy yleisölleen.

Minuakin kiusattiin aikanaa jonkun verran, ehkä kun olin myös köyhästä perheestä ja muutenkin omasin vähän erilaiset taustat kun oli tuota alkoholismia ym ollut. No se kuitenkin loppui muutaman pikku tappelun jäljiltä eikä kestänyt montaakaan päivää. Ei kiusaajia kiinnostanut kun minullakin oli oma kaveriporukkani enkä ollut niin pieni, että minut olisi voinut helposti voittaa ja kiusaaminen myös jotenkin meni tavallaan muodista kun tuli muuta kiinnostavaa kuten se oma kaveripiiri, tytöt ja harrastukset.. Omiakin kiusaajiani tapasin vapaa ajallani joskus vahingossa ja ensin ajattelinkin, että taas tulee jotain kahakkaa mutta heidän kanssaan kävi samoin kuin itselleni oli käynyt mutta toisin päin. Kun heidät tapasi kahden kesken he olivatkin mitä mukavimpia tyyppejä ja tulimme toimeen mahtavasti kun esiintymisen tarvetta ei ollut. Nuo "tapaamiset" auttoivat kiusaamisen loppumiseen kovasti puolin ja toisin.

Nykyään on lähes mahdoton tavata ketään kahdenkesken tai muutenkaan koska olemmehan somessa kuitenkin ihan julkisesti 24/7 tai ainakin joku tuttavistamme on ja liikumme porukassa vielä entistä enemmän. Laumaeläimiä kun ollaan.

Itse en keksi kiusaamisen lopettamiseen mitään taikakeinoa koska sellaista tuskin on. Monet joskus kiusaavat tai ovat kiusattuja mutta onneksi se monesti on vain sellaista lajitovereiden kanssa mittelyä, itsensä etsimistä (aivan kuin eläimet taistelevat toistensa paremmuudesta) ja pahan olon purkamista kun ei muuten sitä vielä osata tehdä eikä kestetä sitä. Jos kiusaaminen kuitenkin jatkuu ja jatkuu se on todella vakava ongelma johon ehdottomasti pitäisi keksiä ratkaisua. Eräs ratkaisu on saattaa tämä kiusattu ja kiusaaja kahden keskeiseen tilanteeseen jossa he joutuvat puhumaan asioista. He saattavatkin olla hyvinkin samanlaisia ja tulla hyvinkin toimeen. Porukalla ei kannata keskustella koska silloin aina tulee pakko esittää omalle "laumalleen" jotain. Väkivalta ei myöskään ole ratkaisu mutta kyllä omaa lastaan vähän saa kurittaa jos tämä paljastuu kiusaajaksi, sitä mieltä minä ainakin olen. Lisäksi kodeissa pitäisi opettaa enemmän hyvyyttä ja toisten kunnioittamista eikä suinkaan mitään että "sinä olet parempi kuin muut, muista se". Tuo ajattelutapa on aivan pehmoinen ja usein nämä "paremmat" päätyvätkin vetämään kokkelia nenäänsä kun tajuavat olevansa ihan samanlaisia tai vielä surkeampia kuin muut.

Te jotka kiusaatte miettikää hetki omaa surkeuttanne ja sitä, että keräätte huomiota siihen omaan onnettomaan napaanne toisen ihmisen mielenterveyden kustannuksella! Eikö olisi kovempi juttu saada kavereiden huomio ilman näitä apinaesityksiä? Oletteko niin noloja että teitä ei huomata jos ette tee jotain tyhmää? Katsokaa peiliin ja kertokaa itsellenne miten noloja oikein olettekaan. Jos teillä on paha olla ja se täytyisi johonkin purkaa, valitkaa kokoisenne vastustaja, tiedättehän itsekin, että kaverit pitää sinua vain nolona jos et pärjää kuin itseäsi puolet pienemmälle. Puhukaa ongelmistanne kavereillenne, vanhemmillenne jne mielummin kuin puratte niitä johonkin tyyppiin joka ei liity niihin mitenkään paitsi korkeintaan olemalla niiden käsittelyssä parempi kuin te. Te olette aina se altavastaaja vaikka luulette olevanne niskan päällä. Te olette aina se nolompi ja vanhemmiten te joudutte itseänne häpeämään sillä aikaa kun tämä toinen osapuoli valmistuu hienoon virkaan ja pärjää elämässään paljon paremmin. Joskus saattaa lisäksi tulla se päivä kun tämä entinen kiusattu törmää teihin aikuis iällä ja hän ei välttämättä enää olekaan mikään kukkakeppi ja antaakin vuorostaan teille turpaan oikein kunnolla. Myöntäkää vaan noloutenne ja pyytäkää illalla äitiltä hali ja kysykää saako tulla imemään rintaa ja viereen yöksi. Ehkä se sitten helpottaa sitä hurjaa pahaa oloa joka teille on tullut kun ette saaneet toivomaanne lego pakettia joulupukilta.

LOPETTAKAA kiusaaminen! Annetaan kakaroitten kahakoida silloin tällöin mutta näytetään niille mistä kana kusee jos alkaa homma meneen liian pitkälle. Ei kai tuollaiset muksut voi meidän aikusten silmille hyppiä, kyllä meidän pitää pystyä pitämään kuri omille muksuillemme jottei tuollaista tapahdu. Ja te sairaat vanhemmat jotka ette pysty myöntämään ettei muksunne olekaan kovin fiksu vaan päinvastoin eikä hän myöskään ole kaikista paras vaan päinvastoin. Suosittelen muistelemaan omaa lapsuuttanne ja sen jälkeen myöntämään itsellenne mitä ympärillä tapahtuu. Ette voi olla niin sokeita ja naiiveja että luulette sen oman muksun aina tekevän kaiken oikein! Tottakai se omakin lapsi virheitä tekee mutta siksi olemme täällä, että ohjaamme häntä oikeaan suuntaan emmekä suinkaan mukaile jokaista hänen ajatustaan kannustaen häntä siihen, ettei hän koskaan ole väärässä. Kyllä se laps parka jossain kohtaa tajuaa olevansa väärässä ja huomaa miten maailma / elämä potkii hänenkin päätään yhtälailla. Opettakaa kakaroillenne tapoja älkääkö olko nokkavia ja luulko itsestänne liikoja. Se köyhän perheen muksu saattaa olla paljon fiksumpi kuin teidän muksu mutta sille ei voi kuule mitään. Kaikki ollaan erilaisia ja hyvä niin.

Kiusaamisen on loputtava ja meidän on oltava siinä mukana. Itse olen jo muksulle tehnyt selväksi, että se joka kiusaa on nolo tapaus. Ja jos hän näkee muita kiusattavan menee lohduttamaan tätä uhria ja kaveeraa mielummin sen kanssa kuin kiusaajien kanssa. Olen myös kannustanut häntä kertomaan meille vanhemmille ja opettajille heti jos näkee tai kokee kiusaamista. Tällöin tietoa voidaan jakaa siihen voidaan puuttua. Yksi opetuksista lapselle on myös se, että me kaikki ollaan jossain hyviä ja joku on aina parempi ja joku huonompi. Mutta parhaudella ei ole väliä vaan sillä, että itse yrittää parhaansa. Muksu on 2. luokkalainen mutta mielestäni kiusaamisesta puhumista ei voi aloittaa liian varhain. Jos jotenkin voin estää edes yhden kiusaus tapauksen tai antaa ainakin tukeni tuolle kiusatulle on illalla paljon mukavampi mennä nukkumaan kun tietää että edes yrittää tehdä oikein.


Älkää unohtako osallistua lahjoittamaan 1euroa sairaan Bertta tytön hyväksi.
Tässä linkit asiaan: 
Oma blokaukseni asiasta
Tapahtuma facebookissa
Kiitos kun luitte ja toivottavasti vielä osallistutte toiseen tekstiini liittyvään valokuvaus aiheiseen tapahtumaan. Tästä linkinstä onnistuu.
Kiitos ja kumarrus lukijoille. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.
- Opinio
Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ym facebookissa, blogilistoilla jne jne ... Kaikki auttaa jaksamaan kirjoittelun jatkamista. Ilman yleisöä on turha esiintyä, en ole vielä tarpeeksi poliitikko.

4 kommenttia:

  1. Kirjoitanpas tännekin. :D Itse olen koulukiusattu: olin erilainen pienenä, puin housut hassusti, hampaani oli vänkyrällä, olin aina iloinen, halusin auttaa kaikkia, olin hyvä koulussa. Onneksi en ymmärtänyt kiusaamista kunnolla, ja olen yhätikin iloinen ja positiivinen, vaikka oikeat ystävät sainkin vasta lukiossa. Kiusaajani oli rikkaampi, temperamenttisempi ja perheensä nuorin.. Kiusaamiseen pitää puuttua: vanhemmille pitää ilmoittaa, mitä opettaja on nähnyt lapsen tekevän, ja kiusaajalta pitää kysyä, onko kaikki hyvin. Kiusaajalla on varmasti joku syy, miksi hän purkaa vihaansa, ja se pitää saada selville. Esim. jälki-istunto voi pönkittää kiusaajan asemaa. Joskus on varmaan kyse siitä, että lapsen empatiakyky kehittyy vasta n. 10 vuotiaana, mutta lapselle pitää tehdä selväksi, mikä on oikein ja mikä väärin.

    VastaaPoista
  2. Hienoa se vaan on kun kommentoit ahkerasti :) saa kommentoida vaikka jokaiseen juttuun jos haluaa :)

    Todellakin se on kiusaaja jolla on jokin hätänä. Häntä pitäisi auttaa.. Monesti vaan keskitytään rankaisemaan joka tosiaan monesti vaan lisää sitä intoa kiusaamiseen kun voisi ollakin parempi lähteä setvimään syytä siihen kiusaamiseen ja vaikka antaa sille hali jos on vaan huomion puutteessa niin kuin ne monesti ovat.

    Harmi että sinuakin on kiusattu, se tuntuu olevan kovin yleinen vitsaus :( osasyynä on varmasti tuo empatian oppiminen vasta tuossa 10v iässä mutta useat kiusaamis tapaukset tapahtuvat tosin vasta vanhemmalla ikää jolloin tiedetään empatia täysin ja ehkä juuri siksi kiusataankin kun halutaan sitä empatiaa saada aikaan ja haluttaisiin sitä itse mutta ei osata pyytää sitä vaan tehdään pahaa jotta saadaan jotain tunteita aikaan ihmisissä.

    Kiusatussa ei ole yleensä mitään vikaa. Kaikki me ollaan erilaisia. Onneksi olet nyt saanut todellisia ystäviä, muista pitää niistä kiinni sillä arvokkaampaa ei ole.

    VastaaPoista
  3. Itse haluan luokanopettajaksi, ja jännään kuinka opin puuttumaan kiusaamiseen ynnä muihin juttuihin. Pitäisikö opettajia valaista asiasta jo yliopistossa? En vielä tiedä, kuinka hyvät pohjat siitäkin laitoksesta saa käytännön työhön.
    :)

    VastaaPoista
  4. Uskoisin että tuota asiaa ei välttämättä pysty kovinkaan hyvin opettamaan vaan sinulla on siihen jo paras mahdollinen pohja. Siis tuo oma kokemus asiasta ja ehkä vähän erilainen näkemys myös siihen puuttumiseen kuin opettajalla jolle on vain opetettu jokin malli jonka mukaan pitää tilanteessa toimia. Uskon että pärjäät noiden tilanteiden kanssa todella hyvin. Itse en opettajaksi uskaltaisi koska en uskoisi jaksavani tuon tyylistä hommaa mutta hattua jaksan ja uskallan nostaa kun jotkut tuonkin tien valitsevat.

    VastaaPoista

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!