keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Via dolorosa.. Kärsimysten tie...



Eilen sain jonkin kohtauksen olla yltiöpositiivinen hamuten elämää jota en koskaan ole saanut tai elänyt. Tuskin myöskään ansainnut.
Ajattelin, että jos lopetan tupakoinnin ja vähän vaikka urheilen saan siitä voimaa myös tehdä muita hyviä ratkaisuja ja tietysti se tekisi hyvää myös huonolle terveydelleni kunhan muistaa urheilla vaan rauhallisesti rikkomatta enempää itseään. Fiilis oli mahtava ja luulin, että naps kaikki kääntyy VIHDOIN pikkuhiljaa parempaan päin. Olin aivan onneni kukkuloilla hetken aikaa enkä osannut ajatella elämän polkua joka minulle oli määrätty, se ei nimittäin ole tuollainen.

Onneksi puolisoni herätti minut takaisin tähän todellisuuteen jolloin sainkin todella suuren väläyksen omasta elämästäni ja siitä miten siihen tulisi suhtautua. Miksi hemmetissä ajattelin, että joku voisi muuttua joksikin muuksi kuin mitä on ? Se on aivan turhaa pyristelyä kohtaloaan vastaan. Tiedän toki ihmisiä jotka ovat muuttuneet: lopettaneet tupakoinnin, lopettaneet alkoholin kanssa pelaamisen, aloittaneet liikunnan, alkaneet ituhipeiksi, uskovaisiksi jne jne... Mutta se on aivan turhaa sillä tiedän myös muutamista noista henkilöistä (varmaan kaikkikin mutta kaikkia en tunne riittävän hyvin), että he haikailevat alituiseen sitä mitä olivat oikeasti olleet, ennen kuin tavallaan kielsivät itsensä. He tietävät, että elämä jota olivat eläneet oli heille pahasta mutta silti he sitä kaipaavat säännöllisesti. Oli se sitten sitä ryyppäämistä, rellästämistä, tupakointia, makaamista, laiskottelua tai mitä vain mutta aina he sitä joskus näkyvät kaipaavan koska se oli kuitenkin se oikeasti oma elämä johon maailma oli muokannut vuosikausia.. Jotkut sitten jopa retkahtavat siihen takaisin vaikka uusi elämä olisikin päällisinpuolin huomattavasti onnellisempi, se ei silti ole se oma vaan joku sivuraide joka ei johda lopulta mihinkään..
Tämä kuva jonka sain mieleeni herätti minutkin. Olen koko elämäni elänyt epäterveellisesti, inhonnut liikuntaa ja liikkujia, ryypännyt, rellästänyt, ollut totaalinen pessimisti, hoitanut asiani huonosti, ollut köyhä, ollut huonoselkäinen, epäonnistunut lähes kaikessa ja tupakoinut siihen päälle noin 15vuotta jona aikana olen polttanut karkeasti 4380askia tupakkaa eli 438kartonkia rahassa se olisi noin 22 000€... Saattaa olla enemmänkin mutta noin karkeasti hyvä summa on mennyt taivaantuuliin. Joku muu hassaa saman rahan vaikkapa urheiluvarusteisiin ja luulee sitten olevansa vitusti parempi ihminen. No hän on hän, minä olen minä!! Eikä meistä kumpikaan ole tippaakaan parempi siellä viimeisellä tuomiolla.

Minä siis kuitenkin olen nähtävästi tuollainen, miksi kummassa ajattelisin, että yhtäkkiä olisin joku muu? En tule koskaan olemaan optimisti, en varmasti koskaan saa tupakkaa jätettyä niin etteikö se joskus tulisi mieleeni, alkoholi sama juttu, en varmasti ikinä jaksa kuunnella kenenkään urheilu lässytyksiä kun en arvosta sellaista pätkääkään, itse en tule olemaan hyväkuntoinen koskaan, en tule koskaan osaamaan hoitaa asioitani täydellisesti, en tule koskaan olemaan terve selkäinen tai rikas..
Miksi siis venkoaisin vastaan koska tavallaan uskon, että kohtalo on minusta tehnyt sen mikä olen.. Jos muuttuisin joksikin muuksi, kuka minä olisin? Miksi? Aina kuitenkin muistaisin asiat jotka olen jo tehnyt ja kokenut, ei ne häviä vaikka muuttuisin miten. Olen jo uskoakseni täyttänyt tehtäväni täällä ja tuonut maailmaan suloisen tyttölapsen jonka kasvattaminen on harvoja asioita jotka ovat tuntuneet onnistuvan aika kivasti, senkin on mahdollistanut juuri se, että olen se millainen olen. Jos olisin joku muu en välttämättä olisikaan onnistunut. Perhe on toinen asia joka kannattelee tätä onnetonta elämää ja sekin on minulla kunnossa. Jos taas olisin väkisin joku muu ei välttämättä olisi sekään kunnossa.. Lisäksi olen kuulemma ja jopa itseni mielestä "hyvä" ihminen joka osaa ajatella muitakin.. Se lienee tärkeämpi tieto tai luulo kuin se, että paljonko juoksisin coopperin testissä...

Vertasinkin tätä asiaa puolisolleni tajuttuani sen. Vertauksenä käytin täytekakkua. Tässä minun kakussani elämääni kuvaa kakun sisukset jotka ovat täysin palaneet ja karmean makuiset. Muuten kakku olisi täysin käyttökelvoton ja joutaisi roskiin mutta sen päällä on herkullista kermavaahtoa ja hienot koristeet joilla tarkoitan perhettäni ja lastani. Ilman niitä ei olisi kuin pahanmakuista palanutta täytettä. Eikä se siitä muutu vaikka siihen miten paljon lisäisi sokeria tai leikkaisi palaneet osat pois, silti se maku jää siihen. Toiset yrittävät muuttua joksikin ja onnistuvatkin mutta samalla he menettävät minuutensa jonnekin alitajuntaan josta se aina joskus huutelee, että "et sinä ole tälläinen".. He siis kulkevat tavallaan jollain väärällä vaihteella ja sivuraiteella elämättä todellisuudessa ollenkaan... Toiset taas epäonnistuvat kirkkaasti yrittäessään taistella kohtaloa vastaan ja menevät jopa pahempaan suuntaan.
Täydellistä muutosta ei voi koskaan tulla koska me ollaan mitä me ollaan. Toisilla kaikki onnistuu vaikka yrittäisivät epäonnistua ja ovat vaikka kovin urheilullisia. Toiset epäonnistuvat aina vaikka miten yrittäisivät eivätkä urheile pätkääkään. Ei me edelleenkään olla samaan muottiin puristettuja. Geenit, lapsuus, nuoruus, elämä.. Kaikki vaikuttavat siihen mitä me ollaan. Ympäristömme muovaa meitä jatkuvasti. Elämänmuutoksemme ovat vain yrityksiä vaikuttaa väistämättömään. Usein ne ovat vielä lisäksi vain huomion keräämistä, yritetään mukamas pelastaa maapallo, yritetään syödä terveellisesti ja mainostaa muillekin, yritetään taistella verotusta vastaan ilman tulosta, yritetään saavuttaa terveys ja onni syömällä jotain mistä ei edes tykätä ja noudattamalla tiukkaa kuria kaikessa nauttimatta mistään, kaikesta näistä saamme huomiota jota olemalla "omia itsejämme" emme välttämättä olisi saaneet. Saatamme siis yrittää näitä temppuja tehdä mutta ne ovat yleensä vain väistämättömän viivyttämistä ja muiden nuolemista, hyväksyntää etsiessä tai hamuten paremmuutta muihin verrattuna.

En silti halua sanoa, että elämä olisi huono mutta se on tietynlainen. Vaikka tuo oma "kakku" on aivan karmea sisältä on siinä silti hyvääkin niinkuin sanoin. Paljon hyviä päiviä ja hetkiä joista en luopuisi mistään hinnasta. Jollakulla jolla on muuten kaikkea saattaakin kakusta puuttua tuo koristelu vallan. Tuskin kenenkään kakku on täydellinen niin sisältä kuin päältäkin. En vaan aio enää hangata vastaan kun..... no... minä olen... minä.

Jos puolisoni ei olisi tuonut minua takaisin maanpinnalle olisin leijunut ties miten kauan ja sitten kun elämä olisi ampunut minut alas ennemmin tai myöhemmin se olisi tuntunut vielä karvaammalta. Toinen lisä herättäjä oli juuri sopivasti viime yönä tuskat jalassa ja selässä joiden takia makasin yöni keittiön lattialla viltin ja kissan kanssa yöni odottaen, että tulisi aamu ja saisi kahvia.. Todella pitkiä tunteja mutta ne muistuttivat siitä, että tämä elämä on "via dolorosa" kärsimysten tie. Muistutus tuli vieläpä juuri sopivaan aikaan kun oli tuo leijumishomma tapahtunut, ehkä kohtalo muistutti missä mennään.. Niin kuin se on tehnyt monesti ennenkin. Ehkä jollekkin elämään mahtuu enemmän iloa ja jollekin vielä vähemmän mutta tuskin kenenkään elämä on yhtä nautintoa. Tämä on suuri koettelemus meille kaikille ennen kuin pääsemme tuon puoleiseen. Kuten olen ennemminkin sanonut elämä on kuoleman odottamista. Jokainen täyttää tehtävänsä ja elää elämänsä yhteiskunnan ja lähipiirin muokkaamalla tavalla ja sitten pääsee pois.. Ei kannata yrittää tehdä sitä esittäen jotain muuta. Yhtä elämää ei kannata haaskata näyttelemiseen. Jokainen tehkööt sitä mitä oikeasti haluaa ja kaipaa eikä yritä hukuttaa tarpeitaan jonnekkin alitajuntaan. Syntisi olemme kuitenkin vaikka yrittäisimme mitä ja tarkoitan AIVAN JOKAISTA! Turha väittää kenenkään olevan piskoakaan parempi tai huonompi. Tuolla ylhäällä katsotaan vaan kuka osaa pyytä anteeksi ja kuka luulee ettei tarvetta ole.. Ei seuraavaa elämää enää tule jossa voisi sitten kokeilla jotain muuta. Asiat ovat aina kuten ovat ja pysyvät niin, hetkellisiä ylämäkiä saattaa tulla mutta niin myös alamäkiä. Ne vain pitää kulkea omalla tavallaan ja lakata hymyilemästä turhaan. Hymyt kannattaa säästää oikeisiin hetkiin. Jos ei ole mitään hymyiltävää niin anna olla! Ei me olla missään kaupan kassalla vaan omassa elämässä! Turha esittäminen jostain hyvästä elämästä tai jonkun mahdottomuuksien tavoittelu kannattaa lopettaa jotta jää aikaa elää sitä elämää joka on juuri sinun kohdallasi tarkoitus. Se elämä ei ehkä ole hyvä, terveellinen tai kivuton mutta se on sinun. Et voi ottaa kenenkään toisen elämää tai joudut luopumaan omastasi jossa kuitenkin varmasti on hyviäkin puolia.

Olkaamme mitä olemme ja iloisia siitä mitä kullakin on. Kannustan tietenkin alkoholisteja lopettamaan, tupakoijia lopettamaan, ja muitakin joilla on jokin riippuvuus lopettamaan jne jne. mutta kaikki he tulevat haikailemaan noiden omien paheidensa perään vaikka olisivat miten paljon "muuttuneet" älkää siis kieltäkö mitä olette vaikka olisittekin päässeet irti ja jos virta vie niin sille ei sitten voi mitään. Muistakaa pyytää anteeksi, sillä on nimittäin suuri merkitys vaikka olisitte miten pahoja olleet. Tehkää sitä mistä nautitte, toivon hartaasti, että se ei olisi mitään noista edellä mainituista mutta jollekin on enkä voi sille mitään. Hän on hän.
Jotkut lisäksi ihmettelevät miksi Jumala sallii niin paljon kärsimystä. No ei hän mitään salli vaan hän on sallinut meille oman tahdon ja päätäntävallan jolloin me ihan itse automaattisesti teemme virheitä ja koettelemme itse itseämme jatkuvasti. Jokainen kärsii mutta kaikki omalla tavallaan. Jokaista koetellaan samalla mitalla mutta ehkä eritavalla. Jumala ei siihen puutu eikä liity, vaan ainoastaan me.

Muistakaa vielä eräs tärkeä asia joka saattaa tehdä huonostakin elämästä hyvän. Nimittäin se joka oppii kärsimään jatkuvasti henkisesti ja fyysisesti osaa nauttia hyvinkin pienistä iloista. Se jolla ei ole mitään kärsimystä ei osaa nauttia enään mistään.
Sitten on pakko vielä lainata Fredrik Nietzscheä joka sanoi näin: "To live is to suffer, to survive is to find some meaning in the suffering" Suomeksi "Eläminen on kärsimistä, selvitäkseen pitää löytää joku tarkoitus kärsimykselle"



Kommentoikaa rohkeasti ja jos niin lujaa jännittää ettei meinaa uskaltaa niin kommentoi vaikka silmät kiinni! Täällä saa moittia ja olla erimieltä, tai kehua ja olla samaa mieltä tai mitä vaan haluaa. Ei kannata miettiä sen enempää.

Kiitos ja kumarrus lukijoille. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

- Opinio

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ym facebookissa, blogilistoilla jne jne ... Kaikki auttaa jaksamaan kirjoittelun jatkamista. Ilman yleisöä on turha esiintyä, en ole vielä tarpeeksi poliitikko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!