lauantai 24. tammikuuta 2015

Taloudellinen katastrofi

kuva linkitetty suoraan googlekuvahausta www.wattpad.com


Taas tulee tätä henkilökohtaista tavaraa mutta on siinä vähän tietoakin taas.

Laskutaito ei aina ole hyvä asia, tälläkin kertaa se aiheuttaa vain enemmän harmia kuin hyötyä. Olen ollut aina melko lahjakas matemaattisesti ja oppinut mutkitta lähes kaiken matematiikassa ainakin kun olen jaksanut olla mukana ja keskittyä. Tapoihini kuuluu myös monessa asiassa laskea kaikkea, kellon aikoja, nopeuksia, askelmääriä, tuloja ja menoja, ajankäyttöä, tuloksia ym.. En välttämättä edes haluaisi mutta usein vaan alan vahingossa "räknäämään" jotain aivan turhaa päässäni.. Nyt kun tuo selkäleikkaus on toteutumassa hyvinkin nopeasti, tajusin, että olen tämän odotusajan mukaanlukien noin 3kk pois pelistä. En siis pääse tienaamaan mitään. Niinhän sen pitikin olla kun ollaan talvitauolla mutta nyt en edes pääse aloittamaan ihan silloin kun olisi mahdollista. Sen asian kun vahingossa päässäni muutin matematiikaksi tajusin, että "ei toimi"..
Tai tottapuhuakseni olisi toiminut erittäin tiukalla elämällä niin kuin oli ajateltu mutta erään kirjeen myötä joka liittyy "entiseen elämään" tulomme putosivat lisää JUURI NYT kun ei olisi tarvinnut ja vieläpä merkittävästi.

Perheemme ei tule kestämään tuota sairasaikaani ilman, että minulla olisi mitään mahdollisuutta tienata mitään.. Vaan minun olisi pakko nyt tienata nyt juuri jotain, siis PAKKO..
"Se tunne" kun tajuaa, että vaikka on vihdoin saanut elämäänsä raiteilleen ja on ehkä tullut mahdolliseksi jopa saada tuo "entinen elämä" joskus pois häiritsemästä on nyt pyyhitty pois ja vieläpä osittain sairastamisen takia.. Kestämätöntä. Joudun nyt aloittamaan myymällä kaiken "ylimääräisen" mitä ei pakosti elämiseen tarvita. Tietenkin samalla joutuu luopumaan monesta tärkeästä asiasta joihin liittyy mahtavia muistoja ja jotka ovat tehneet elämästä ylipäätään elämisen arvoisen tai ovat antaneet siihen aina jotain jota odottaa. Tietenkin kaiken maallisen saa hommattua takaisin eikä ole puhe edes mistään järin arvokkaista asioista mutta tekee se silti kipeää.. Eikä se vielä edes auta mitään, myyminen kun on sellaista tuuripeliä ja sitä kun ei liioin minulta löydy.

Monet ihmiset eivät ymmärrä millaista on olla ahdingossa ja vielä pahemmalta se tuntuu kun se on osin itse aiheutettua ja tajuaa oman typeryytensä. Miten on joskus voinut olla niin idiootti kaikkien asioiden kanssa eikä ole tajunnut talouden hoidosta tuon taivaallistakaan vaikka on hyvän elämänkoulun saanut. Todellisuus on jotenkin ollut vääristynyt mielessäni niin kauan, miksi "kakaroille" (noin.17-21v) annetaan mitään valtaa missää.. ei ne vielä tiedä mitään mistään, poikkeuksia lukuunottamatta...
Onneksi järki on vihdoin tähänkin päähän laskeutunut mutta se ei silti aina riitä... Olen monesti miettinyt syyttämättä ketään (paitsi itseäni), että millainen elämä olisi ollut jos olisi ollut jo lapsena "normaali" isähahmo joka olisi opettanut miten rahaa käytetään ja miten töissä käydään ja olisi ehkä hänen kauttaan työllistynytkin jos omaa isääni ajattelen ja muutenkin se olisi tukenut elämää aikasta paljon. En ole mitään sellaista oppia omalta isältäni koskaan saanut, päin vastoin.
Äitinikin sairastelujensa takia joutui pois työelämästä ja menetti myös toivonsa raha asioiden kanssa kun rahaa ei vain ollut niin ei voinut enää välittää mistään maksuistakaan.. Ei vaan voinut.. Tätä katsellen olen "oppinut" miten raha asioita hoidetaan ja miten sitä tehdään mutta koskaan en ole tajunnut, että myös takaisinmaksun aika joskus tulee. Ehkä lapsuus on vaikuttanut ehkä ei.. Saatanhan olla vaan luonnostaan idiootti... Tai ainakin ollut. Mutta jos olisi ollut "normaali" lapsuus olisiko minulla nyt oma talo, vähän normaalia velkaa, vakityö, opintoja ties kuinka paljon jne.. Väkisinkin tuollaista skenaariota joskus päässään pyörittelee..

Jos en olisi saanut lasta aikanaan joka pakotti ottamaan kontaktia "normaaliin" maailmaan ei järkeä välttämättä vieläkään olisi mutta kohtalo on jälleen kerran kääntänyt raiteet oikeaan suuntaan. Luojan kiitos.. Summillahan ei ole mitään väliä, joillekin ne ovat taskurahoja ja joillekin todella suuria summia. Uskoisin, että kaikesta selviää mutta miksi kaikki tulee aina kerralla niskaan? Olinkin ajatellut, että tässä ihan parin vuoden aikana saan kaikki kuntoon mutta nyt tämä muutaman kuukauden sairasloma aikookin sotkea kaiken, siis aivan kaiken.. Mutta kaikesta tästä huolimatta aion ja aiomme selviytyä eteenpäin, en tiedä vielä miten tai missä mutta jokatapauksessa niin tapahtuu.. Suuri unelmani on auttaa joskus isona jotain nuorta joka on itse ajautumassa samaan tilanteeseen. Heitä on meillä Suomessa paljon. Heitä ei kukaan ole ohjaamassa miten pitäisi toimia ja miten karu tämä maailma oikeasti on. Sitten he tekevät virheitä ja estävät itseltään tietämättään täysin koko normaali elämän, omat talot, autot, säästämisen ja sen olon kun voisi olla ilman huolia edes hetken jota en ole kokenut...
Joku pöllöpoliitikkohan halusi juuri kieltää uutiset lapsilta, syynä oli väkivalta ym. mutta todellisudessahan tuo vaan veisi lapsilta viimeisenkin tiedon totuudesta ja siitä, ettei maailma ole pelkkää barbeilla leikkimistä tai muuten vaan yhtä jatkuvaa iloa. Itse olin jo tehnyt taas kerran suunnitelmat elämälleni johon liittyi terveydenkorjaus, töitä, koulua ja vanhojen asioiden hoitoa pois päiväjärjestyksestä. Nyt suunnitelmat sisältävät paperit saa jälleen polttaa ja kijoittaa uudelleen. Vihdoin kun olisi halu vain mennä eteenpäin ja maksaa virheistään se mitä kuuluu sen mukaan kun vaan suinkin on mahdollisuus ja maailma jopa olisi antanut siihen mahdollisuuden niin miksi sen pitää kaatua sairauteen ja vieläpä melko lyhyeen aikaan?? Miten voi kymmenen vuotta paskana ollut selkäranka tehdä lopullisen tenän juuri nyt??? Tämä jos joku on paskaa tuuria tai kohtalon ivaa..

Ehkä tässäkin käy niinkuin minä olen halunnut aina uskoa, että ei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Eli kun mennään ajassa eteenpäin puolivuotta onkin tilanne se, että tämä kaaos onkin myöhemmin aiheuttanut jotain hyvää.. Niin on usein elämän valtavissa alamäissä tapahtunut, että niitä onkin seurannut ihana ylämäki.. Taas se tuntuu kyllä mahdottomalta mutta ilman moisia uskomuksia olisi jo ajat sitten voinut laittaa hanskat naulaan. Perheellisellä ei toki ole sitäkään mahdollisuutta. Ei kukaan voi tehdä niin, että jättää lapsensa, puolisonsa ja läheisensä lähtien itse autuaammille metsästys maille vain itseään ja omaa helpotustaan ajatellen.. Ehkä se olisi itsensä helpottamista mutta nimenomaan vain itsensä ja näin todella itsekästä.
Pahinta mitä voisi tehdä omille läheisilleen siis. Ja pääseehän siinä "syyllinen" aivan liian helpolla jos sitä vertaa tähän henkiseen ja fyysiseen silppuamiseen täällä tosi maailmassa. Miettikääpä loppuun asti ennenkuin luulette sen olevan helpotus myös muille, ei se ole!! Se olisi raukkamaista, onneksi olen sen tajunnut jossain kohtaa vaikka todella lähellä joskus olen käynyt. Se on mennyttä aikaa se. Muutaman tapauksen nähneenä tiedän ettei se koskaan ole auttanut tai ollut ratkaisu mihinkään!
Mielummin yritän kaikkeni esittää kaiken olevan hyvin ja hymyilenkin lapseni seurassa aina niin paljon kun vaan osaan ja niin tekee myös puolisoni. Noiden hetkien aikana ei saa ajatella mitään vaan yrittää hetki esittää onnellista ja joskus se sitä kautta jopa tuntuu onnelliselta.. Eihän lapsemme tiedä maailmasta vielä mitään ja sen aikakaan ei vielä ole. Kaikki tulee hänellekin aikanaan mutta se aika ei ole nyt.

Nyt pitää puntaroida asioita jälleen uudelleen ja ensimmäisenä syönkin sanani siitä ettenkö aikoisi tai haluaisi tienata tällä blogilla mitään. Blogille saattaakin siis ilmestyä pari mainosta.. Rikastumaan en pääse vaikka tekisin mitä mutta jo kympit ja satasetkin auttavat tätä perhettä kovasti. Kun "tilanne" on ohi saatan luopua mainonnasta ja toivon sydämeni pohjasta, etteivät manokset häiritsisi kenenkään lukuhetkiä tai muuta vastaavaa, syön sanani mutta en periaatteitani. Jos jotakuta häiritsee ilmoittakaa minulle kommentoimalla tai sähköpostilla ja yritän tehdä asialle jotain selantakana@gmail.com..
Saatan joutua siistimään kielenkäyttöäkin tai muuta vastaavaa mainosten saamiseksi mutta toivottavasti kaikki ymmärtävät asioiden tärkeyden ilman voimasanojakin ja kaikesta mitä muutan aion myös kertoa.. Toinen vaihe johon olen ryhtynyt on tuo tavaran myynti, no se on aina epävarmaa saako tällä hetkellä maailmassa mitään myydyksi vaikka tarjoaisi itse rahaa ostajalle. Ja kun on puhe vain roinasta eikä mistään arvokkaasta on vielä vaikeampaa. Jos pihassa lojuisi 10 000e auto se olisi jo lähtenyt vaikka puoleen hintaan mutta kun ei ole niin ei ole. Kolmanneksi keinoksi selvitä olen unohtanut koulunkäynnit jälleen kerran vaikka ne ovat pitkän tähtäimen ajattelulla olleet loistava ajatus ihan raha asioitakin ajatellen..
Nyt on väännetty taas tähtäin hyvinkin lähikuvausmoodiin ja opiskelun sijaan kiikarissa on töitä. Kiireesti. Yhteyttä olen ottanut jo yhteen edelliseen työnantajaan ja yhteen uuteen. Saappa nähdä mitä tapahtuu. Jos työpaikan saisi ja kohtuu palkan, leikkaus jää tekemättä. Selkä saa luvan kestää vielä kerran. Onneksi nyt on reseptit uusittu ja pillereitä joilla selviää muutaman kuukauden vaikka missä.. Ehkä joskus myöhemmin on ajankohtaa korjata itseään tai mennä kouluun, olenhan vielä nuori. Ehkä nuo asiat jäävät ikuisesti vain muistoiksi tai haaveiksi mutta näin tämä nyt menee, kaikki mitä tapahtuu ovat kuitenkin joskus vain muistoja joita lapsenlasten kanssa pohditaan.
Ja olihan se jo lähellä voisi sanoa juuri hävinneen jääkiekkojoukkueen valmentaja. Sekin lohduttaa jo suuresti. Seuraavalla kerralla ehkä onnistuu jos sellainen tulee. Jos maailma joskus on valmis antamaan sen mahdollisuuden.
Hatun nostoja teille kaikille jotka olette osanneet aina tehdä kaiken oikein ja olette koulunne käyneet ettekä ole käyttäneet vartaloanne työelämässä ajattelematta pätkääkään sen rajoja (MIETTIKÄÄ ITSEÄNNEKIN ÄLKÄÄKÄ AINA VAIN SITÄ TYÖTÄ!!!!!). Itse tein hattutempun ja mokasin nuo kaikki kolme. Toki kävin ammattikoulun mutta sillä lapulla en sen koommin ole mitään tehnyt vaikka aikaa on mennyt koulusta jo 9vuotta, silti se on aina itselleni ylpeyden aihe... Ehkä vielä joskus saan niitä lisää.
Otan riemulla vastaan myös ideoita rahan tekemiseen edes muutamia satasia kuussa muutaman kuukauden tai vaikka lahjoituksia. Nyt on ihan kaikki portit auki, yhteyttä voi ottaa selantakana@gmail.com . Lukijoille vielä lisätiedoksi, että blogin kirjoittaminen ei tästä kärsi vaan ehkä jopa päinvastoin, saatan jopa yrittää piristää blogia entisestään ja tarjota enemmän luettavaa.. Tietysti vähän mainosmielessäkin mutta mainostekstejä en ala kirjoittamaan vaan kirjoitan sitä mitä ajattelen niinkuin tähänkin asti. Kiitos jälleen teille kaikille niin kovasti etten osaa sitä sanoin kertoa.

Saa kommentoida, saa haukkua, saa tukea tai mitä vaan, kaikkien mielipidehän on vapaa tässä maassa (tai näin väitetään). Blogista saa tykätä facebookissa (sekin auttaa jo suuresti tässäkin asiassa vaikka ei uskoisi).. Kaikki on sallittua siis.

Kiitos

-Opinio


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!