tiistai 27. tammikuuta 2015

Pitäiskö lopettaa terveydenhuollon moittiminen?

kuva kopioitu suoraan googlekuvahausta www.dailymail.co.uk


Olen tässä kärsinyt pikkuisen selkäkivuista ja vähän on vikaakin löytynyt. Selkähän meinataan leikata aika pian. Olen voivotellut mennen tullen enemmän ja vähemmän vaikka kuulun ihmistyyppiin "idiootti" eli ryhmä joka ei viitsi sanoa olevansa kipeä kun vasta sitten kun on myöhäistä.. Mielummin kärvistelee vaan sisällään vaikka kuukausia ennen kuin myöntää että "kyllä muhun sattuu aika paljon" sehän on niin kovin miehekästä olla valittamatta.. no jaa.. No olen tullut siihen tulokseen, että se on idioottimaista. Kyllä voi sanoa ihan rohkeasti jos johonkin sattuu.. Vaikka en kestä myöskään toista ääripäätä eli ihmistyyppiä "valittaja" jotka puolestaan valittavat joka ainoasta asiasta joka vähääkään on kipeä oli se sitten satunnainen pikku päänsärky tai vaikka lohjennut kynsi niin sitä pitää hokea niin kauan kunnes se on poissa. Tämä laji myös kuormittaa terveydenhuoltoamme melkoisesti. Tiedän tuttavapiiristäni porukkaa jotka menevät päivystykseen heti jos on edes pari tuntia flunssainen olo tai edes pieni päänsärky (itse en kehtaisi ja yleensä he eivät ole mitään muuta saaneet kuin korkeintaan käsketty hakea apteekista jotain lääkettä). Nämä siis toimivat näin vaikka eivät olisi edes työelämässä ja sairaslomaa hakemassa, se on taas eri ihmislaji "laiska / lunki". Joku noiden "idiootin" ja "valittajan" välimuoto on varmaan se terveydenhuollon sekä muiden kannalta paras. Valittaa siis kyllä mutta vasta kun oikeasti todennut, että nyt on jotain hämminkiä eikä jo päivää paria etukäteen. Lisäksi näiden "valittajien" ongelmat ovat heidän itsensä mielestä aina niitä kaikista pahimpia he eivät voi edes ajatella vaihtoehtoa, että varmasti jossain jollakin on vielä huonompi olla. Tavallaan he tietty ovat oikeassa sillä onhan meille jokaiselle se oma kipu kaikista pahinta, turha väittää olevansa ihan niin sympaattinen, että jonkun toisen kipuilu sattuisi enemmän kuin oma. Ei pidä paikkaansa.

Tästä pääsen kumminkin hyvään starttiin asialle joka on minua nyt pari päivää tavallaan lohduttanut. Olenhan lähes ammattimaisesti haukkunut Suomen terveydenhuoltoa jolta kesti 10vuotta ottaa yksi magneettikuva.. Voinen nyt toki vielä terveydenhuollolle antamaani sapiskaa sen verran keventää, että nyt kun kuvat on otettu ja sairaala sekä lääkärit vaihtuneet on palvelu ollut ensiluokkaista ja odotteluakin ollut tapahtumien välillä enää niin vähän, että melkein toivoisin pääseväni taas sinne "hitaalle" linjalle. Kyllä siis I-kiirellisyys luokka vaikuttaa aikas paljon mutta sinne pääseminen vaati sen 10vuotta. Kiitos näille nykyisille ammattilaisille eli ensinkin lääkärille jolla oli venäläinen nimi mutta olikin yllätykseksi täysin Suomalainen, hänen ansiostaan sain lähetteen kiireellisenä fysiatrille. Kiitos fysiatrille joka olikin johtava ja pääsinkin juuri hänen hoitoonsa ihan tuurilla (hän itsekin sanoi, että ei sinun olisi hänen hoitoonsa periaatteessa pitänyt tulla kun hän on johtaja ja kohta eläkkeellä) ja tuon kiireellisyyden varjolla, hänen ansiostaan lääkitystä parannettiin ja pääsin sinne magneettikuvaan (häntä ei kalliin kuvan ottaminen pelottanut yhtään, oli jäämässä eläkkeelle ja oli muutenkin vaikutusvaltaa, monet muut osaajat häntä ylistivätkin). Hän myös ohjasi minut fysio-terapeutille joka ei sinällään ole mikään lääkäri mutta hänkin on jo iäkkäämpi ja erittäin kokenut (myös itse ollut selkävammainen) ja on pystynyt antamaan mahtavia kivunlievitys keinoja joita ilman tämä matka olisi ollut kyllä vielä enemmän taistelua tai jopa sietämätön. Magneettikuvassahan selkeästi vikaa löytyi, onneksi alaselästä kuva otettiin tai olis voinu nämä aivovammatkin muuten tulla ilmi :D, eihän kellään tervepäisellä oo tällästä ajatusmaailmaa, eihän? Kuvan ansiosta pääsin ortopedille joka taasen vaikutti ammattilaiselta (onhan hän leikannut sm-painijaa, poliiseita ym) ja kertoi leikkauksen hyödyt sekä haitat nätisti rehellisesti sekä leikkauksen kulun hän selitti suunnilleen rautalangasta vääntäen ja pisti minut taas I-kiirelliseksi. Kiitos heille kaikille.

Haukkumisestani huolimatta on siis pakko myös kehua vähän. Mutta vaikka meillä olisi kuinka hyvä tai huono terveydenhuolto niin olen aina sellainen joka miettii asioista, että "mitä jos?".. Tällä kertaa mieleen paukahti, että "mitä jos olisi vaikka 1800luvun alku".. Luulenpa, että näin pitkään selkänsä kanssa valitellut olisi tavannut jonkun "mukavan" parturi / hammaslääkäri / lääkäri / kirurgin (olivat siihen aikaan sama ihminen) jo ehkä pariin kertaan ja hän olisi saattanut tarjota hoidoksi vaikkapa sen aikaista kivunlievitystä elikäs oopiumia ja muita huumausaineita.. Aikas pöllyissä ja huumekoukussa olisin varmaan pärjännyt ihan kivasti kunnes tämä nyky vaiva joka jalan hermoihin vaikuttaa olisi kuitenkin kävelystä tehnyt ajoittain hankalaa. Jos ja kun varmaan olisin asunut jossain kauempana sivistyksestä kuten useimmat niin olisin varmaan tuupertunut jonnekin hankeen kävelymatkallani ja kuollut sinne.. Ei muuten ollut puhelimia kovin paljoa saatavilla kun varhaisimmat nokiatkin olivat vasta Ollilan esi-isän päiväunissa. Niinpä ei ollut edes facebookkia mihin olisi voinut kertoa tuupertuneensa ja apua pyydellä (miten ne on siellä oikein pärjänny.. hah).. Jos kuitenkin olisin selvinnyt sinne "parturikampaamosairaalahammaslääkäriin" tai mikä sen nimi onkaan sitten ollut ja mahdollisesti kiljunut kivuista jotka varmasti olisivat paljon vielä pahempia kuin ne täällä nykyhetkessä nykylääkkeillä ovat. Olisi minut saatettu leimata hulluksi jos olisin ollut väkivaltainen ja kiivas kipujen takia. Tässä kohtaa hyvänä keinona olisi ollut rauhoittava lobotomia jossa siis nykyaikaisen rasiaporan näköisellä vehkeellä iskettiin vasaran avulla molempiin ohimoihin. Tämä tutkimusten ja tulosten mukaan rauhoitti useimmat potilaat (uskon) ja heistä tuli hyvinkin rauhallisia ja vähän poissaolevia. Tottahan pari pientä kallonmurtumaa aina helpottaa.. :D Lobotomian sijaan olisi saatettu tosin tyytyä vaan poraamaan erittäin mielenkiintoisen näköisellä härvelillä kalloon reikä (ilman puudutusta) painetta tasaamaan ja jotta päästään tökkimään aivoja ja katsomaan koska helpottaa...

Jos taasen olisin tyynesti päässyt tälle "parturille" valittamaan asiani ja aina lääkityksen loputtua uudelleen ja uudelleen hän olisi varmasti jossain kohtaa sanonut, että "tämä on jotain vakavampaa ja saattaa levitä jalasta muuallekin". Yhteyttä selkään ei välttämättä olisi ollut. Näin ollen hän olisi saattanut päätyä hoitoon jossa amputoidaan kipeytynyt ja "viallinen" raaja. Tässä tapauksessa oikean jalan poisto olisi ollut oiva keino lievittää kipuja. Leikkaus olisi ollut varmasti muutenkin nykyleikkausta mielenkiintoisempi. Jos olisi ollut aivan 1800luvun alku niin tämä leikkaus kuten muutkin olisi saman lajin operaatiot olisi tehty kyllä todella nopeasti mutta ilman puudutusta. Siis todennäköisesti jalka oltaisiin isketty nopeasti poikki jollain sen aikaisella lääkärin työkalulla, ehkä saha tai joku tapparan tyylinen hieno leikkaus instrumentti. Tuohon aikaan potilaista (oli se sitten hampaanpoisto tai amputointi) yli puolet kuoli verenhukkaan ja tulehduksiin (eipä ollut vaikea arvata). Jos olisin päässyt kaikista uusimpien ja hienoimpien lääketieteellisten saavutusten kanssa hoidettavaksi olisin saanut suuren määrän oopiumia joka ei toki tehnyt hommaa kivuttomaksi mutta ehkä vähän helpotti mutta sivuvaikutukset olisivat olleet todella arvaamattomia.. Toki sitten jo pian oopiumista eristettiin morfiini ja saatiinkin hyvä kivunlievityslääke joka tänä päivänäkin käytössä, annostelu tosin oli edelleen enemmän tuuria kuin tietoa. Samoihin aikoihin myös nykyään vähemmän suosittua kokaiinia alettiin käyttää ainakin pikkuleikkausissa puudutus aineena. Potilaista edelleen toki se noin puolet kuoli em ongelmiin. Myöhemmin tuli sitten jo nukutuskeinoja ja leikkaukset paranivat huomattavasti sillä ne pystyttiin tekemään ajan kanssa kun ei tarvinnut olla porukkaa pitämässä kiljuvaa potilasta paikallaan. Edelleen ongelmiakin toki oli kun vasta 1900luvulla tajuttiin, että pieneliöt levittävät infektioita ja alettiinkin pestä kädet ennen leikkauksia tms operaatioita, siihen saakka se ei niin tarkkaa ollutkaan ja myös ruosteinen saha kävi aivan hyvin, ei ollut niin pirun tarkkaa kaikki. Sittemmin tuli välineiden steriloinnit ym jotka vähensivät kuolleisuutta valtavasti.

Näin sitä olisi voinut käydä jos oltaisiin 1800luvulla, toki tämä blogi saattaisi olla kiveen naputeltuna, siihen maailman aikaan kun tietokoneet olivat vielä melko harvinaisia.. Olisipa ajan kulua ollut ainakin tuossa naputtelussa.. Voin nyt tuon skenaarion miettineenä olla aivan tyytyväinen nykylääketieteeseen ja unohtaa usein hokemani lauseen "tekisivät nyt jo jotain ja lakkaisivat tutkimasta".. Taitaa olla kuitenkin parempi, että tutkitaan vähän ennen kuin aletaan ruumiinosia irroitella tai muutakaan "hoitoa" antamaan. Asiat voisivat jälleen olla aika paljon huonommin mutta onneksi tuo on vaan miettelys.. Tai ehkä kohta herään futuristisesta unesta 1800luvun leikkauspöydältä aivan oopiumipöllyissä ja tajuan, että sattuu niin perkel****i ja jotain puuttuu..... Toivon hartaasti, että näin ei käy mutta mistä sen tietää, unissaanhan saattaa "elää" parhaillaan jopa vuosia vaikka yleensä ihmisen yksittäinen uni oikeasti kestää keskimäärin 3minuuttia. Uskomatonta, eikö?

Toivottavasti en herää jos tämä on unta.


Asiasta toiseen.
Toivottavasti muistatte liittyä myös ryhmään tekemään ainutlaatuista kuvakoostetta. Tässä vielä linkki. Ylimääräinen muisto, tapahtuma.


Kommentoikaa rohkeasti ja jos niin lujaa jännittää ettei meinaa uskaltaa niin kommentoi vaikka silmät kiinni! Täällä saa moittia ja olla erimieltä, tai kehua ja olla samaa mieltä tai mitä vaan haluaa. Ei kannata miettiä sen enempää.

Kiitos ja kumarrus lukijoille. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

- Opinio

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ym facebookissa, blogilistoilla jne jne ... Kaikki auttaa jaksamaan kirjoittelun jatkamista. Ilman yleisöä on turha esiintyä, en ole vielä tarpeeksi poliitikko.

2 kommenttia:

  1. On se hyvä, et sullakin toi usko lääkäreihin alkaa pikkuhiljaa parantua, onhan tietysti sellaisiakin lääkäreitä jotka jakaa buranaa ja muita nappeja tutkimatta sen koommin, kait ne jotain auttaa ku tarpeeks niitä popsii, sit on niin ulalla ettei kolotukset ja kivut enää haittaa, mut onneksi löytyy Tosi Tohtoreitakin jotka tosiaankin ottavat "pässiä sarvista" niin sanotusti ja tutkivat kunnolla, välittämättä kuluista, Iso Kiitos Heille. Sekin on kyl tosi et on sellaisia turhaan valittajia potilaita, voisko lääkäreiden lisähoitoon määrääminen johtua heistä?... Minä ainakin uskon asian olevan pitkälti niin!!!

    VastaaPoista
  2. Toki nuo valittajat kuormittajat järjestelmää niin, että heidän on enää varmaan vaikea erottaa niitä "oikeita" potilaita mutta kyllä silti pitäisi tehdä joskus vähän enemmän. No minä en tiedä heidän alastaan mitään eikä minulla ole näin ollen paljoakaan oikeutta määrätä heitä toimimaan tietyllä tavalla. Uskoni lääkäreihin ei varmaankaan muutu miksikään mutta voin kuitenkin ilokseni todeta, että pikkuruista edistystä on tapahtunut vaikkapa tuohon 1800lukuun verrattuna. Nykyaikanakin tosin monesti parturi voisi tehdä lääkärin hommat jos hänellä vaan olisi reseptin kirjoittamiseen luvat.

    VastaaPoista

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!