perjantai 23. tammikuuta 2015

Ortopedille mars. osa 2



Joo en eilen toimertunut, ehtinyt, viitsinyt jne kaikkia tekosyitä kirjoitella enää mitää kun pääsin ortopediltä, sitä piti hetki sulatella vaikka uutinen oli se mitä ajattelinkin..

Käynti kuitenkin oli huvittava.. Sekä ortopedi, että hänen apulaisensa tai millä nimellä häntä pitäisi kutsua olivat todella mukavia mutta muuten olin vähän hämmentynyt. En tiennyt mitä olisi pitänyt odottaa. Ehkä luulin mielessäni, että nyt sitten tutkitaan vielä tarkemmin kertaalleen mutta en nyt sanoisi niinkään. Huoneeseen päästyäni tuli komento "vaatteet pois" ja sitten "käveleppä huoneen toiseen päähän ja takaisin. Kävely todisti lantion olevan pahasti vinossa ja kävely vähän hassua. Sitten komennettiin selin maaten ja käskettiin nostella jalkoja parilla eritavalla.. Kaikenkaikkiaan koko juttu kesti noin minuutin kunnes tuli komento "voit laittaa vaatteet päälle". Sitten hän sanoi "näkemäni ja kuulemani perusteella suosittelen leikkausta".. Se siis tuli niin kovin äkkiä, että menin vähän hämilleni, taisin jopa naurahtaa..
No mikäs siinä. Sitten hän näytti sellaisella "mallirangalla" (ehkä joku vanha potilas kuivattuna, vitsi vitsi), että mitä tuleman pitää, että sieltä vähän silpaistaan sitä ja tätä ja sitten on hyvä jos ei pahasti hermot vaurioidu tai puhkaista selkäydinpussia vahingossa.. Enhän minä sen paremmin asiasta mitään tajunnut eikä tarvitsekaan kun halusin vain tietää leikataanko vai ei.. Kysyin kyllä, että mitä tapahtuu jos en suostu ja hän lupasi vaan, että voihan se parantua itsestäänkin useiden vuosien kuluessa.. Leikkaus vain olisi erittäin suositeltavaa jos haluaa elämäänsä edes jonkinlaisen laadun ja jatkuvat hermosäryt pois. Haamukipuina hermosärky saattaa toki vielä jatkua pitkän aikaa kun se on kroonistunut mutta silti.. Leikkauksen riskit hän arvioi pieneksi, joko luottaa itseensä tai sitten ei ole itse kokenut pieleen mennyttä leikkausta kun on aina ollut puukon toisessa päässä... Tiedä häntä.. Sentään oli halukas vastaamaan kaikkeen ja sanoi suoraan, että selkäkipuja tulee olemaan ja paljon muutakin.. Tunnin verran tenttasin miestä enkä saanut mitään irti vaikka kaikkeen hän hienosti vastasi.. Ehkä en vaan tiennyt mitä olisin halunnut kuulla..

Lopulta kuitenkin sain kolme reseptiä uusittua joista yksi näyttääkin olevan väärä (pitänee vähän soitella) ja yhden uudenkin reseptin, että turha reissu ei ollut siltäkään kantilta. Sitten sain "elämän ohjeita leikkausjonolaiselle tai jotain" paperin. Kiirellisyysluokka ykköseen hän minut laittoi ja ortopedin mukaan leikkaus toteutuu kuukauden sisään (nyt alko tapahtuun niin äkkiä vaikka kymmeneen vuoteen ei tapahtunut mitään, tämä vähän pistää pään sekaisin)...
Siitä sitten taas saa vuodatusta aikaiseksi kun on käynyt tuon viiltely reissun koittamassa mutta nyt en osaa sanoa enempää... Ajatukset ovat sekaisin kun vituttaa, ilostuttaa ja pelottaa yhtäaikaa.. Minulla vain sattuu olemaan maailman paskin tuuri joten kohdallani todennäköisesti ensin kuulun siihen yhteen miljoonasta joka on "hereillä" nukutuksessa ja tuntee kaiken pystymättä liikkumaan tai sanomaan mitään.. Kun herään kuulen kuuluvani myös siihen yhteen kymmenestä tuhannesta jolla leikkaus on mennyt pieleen ja jalka on käyttökelvoton sekä se särkee entistä enemmän loppuelämän.. Lääkkeet eivät auta. Myöhemmin kuulun siihen muutamaan prosenttiin jonka haava tulehtuu pahasti ja selkä mätii kuukausikaupalla valtavien särkyjen kera.. Antibiootteja menee tölkki kaupalla ja sitten lopulta kuulun johonkin prosenttiin jotka kuolee erittäin hitaasti ja tuskallisesti sairaalan vuoteeseen sairaalabakteeriin tai muuhun tulehdukseen joka levisikin kaikkiin sisäelimiin..

No se on sen ajan murhe, kai sitä pitää kokeilla.. Ihme on kun lähimmäiseni ovat olleet onnellisia puolestani kun "pääsen" leikkaukseen.. En kyllä oikein keksi montaa syytä käyttää sanaa "pääsee" kun puhe leikkauksesta.. Itse olen mieltänyt siihen aina sanan "joutuu".. Heidän mielestään leikkaus on siis jostain syystä hieno juttu... Toki se on minustakin sitten kun se on tehty ja olen TÄYSIN parantunut ilmaan mitään ongelmia ja voidaan sanoa, että yhtä hyvä kuin uusi.. Leikattu vaan harvoin on parempi kuin alkuperäinen ja se on peruuttamatonta.. Väitänkin, että ihminen joka ei elämässään ollenkaan ole "päässyt" leikkaukseen on onnekkaampi mutta kai olen väärässä taas..
Kai tämä minun kohdallani on hyvä mutta tuollaista "pääsen" asennetta en kyllä pysty ottamaan käyttöön.. Asennetta pahentaa sekin kun olen saanut elämäni aikana katsella leikattuja ihmisia takuulla enemmän kuin tarpeeksi ja heistä 96% ovat olleet leikkausen jälkeen oikeastaan surkeampia kuin ennen sitä.. Pessimisti on pessimisti.. Jokainen päivä tuo tullessaan uusia epäonnistumisia mutta saapa nähdä onko tämä sitten tulevaisuudessa yksi niistä.


Kiitos kun luitte ja toivottavasti vielä osallistutte toiseen tekstiini liittyvän tapahtumaan. Tästä linkinstä onnistuu.

Kommentoikaa rohkeasti ja jos niin lujaa jännittää ettei meinaa uskaltaa niin kommentoi vaikka silmät kiinni! Täällä saa moittia ja olla erimieltä, tai kehua ja olla samaa mieltä tai mitä vaan haluaa. Ei kannata miettiä sen enempää.

Kiitos ja kumarrus lukijoille. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea, tai jos ette jaksaneet tätä niin ehkä jonkun muun :)

- Opinio

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ym facebookissa, blogilistoilla jne jne ... Kaikki auttaa jaksamaan kirjoittelun jatkamista. Ilman yleisöä on turha esiintyä, en ole vielä tarpeeksi poliitikko.

6 kommenttia:

  1. Maarit Julkunen-Korhonen23 tammikuuta, 2015 08:40

    Suosittelen kokeilemaan ensin Ikaalisissa olevaa urheiluhierojaa(nimeä en enää muista, mutta nimenomaan urheiluhieroja,googleta)Riippuu tieten selän ongelmasta minulle ainakin auttoi(välilevyn pullistuma)tietää paljon selän ongelmista ja kertoo suoraan asiasta. Jono oli viimeksi monta kuukautta, mutta jos onnistaisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti vinkistä, selvitin vähän asiaa mutta kun minulla on kyseessä prolapsis eli välilevyn ulkokehä on revennyt ja sen johdosta välilevy "mössö" on mennyt selkäydinkanavaan painaen siellä oikean jalan hermoa ja on vaurioittanut sitä. Tässä vaiheessa ei enää hieroja auta vaan pitää saada korjattua selkäydin ahtauma poistamalla sinne kovettunut mössö sieltä kanavasta jotta hermo ei vaurioidu enempää ja saadaan hermopinne pois. Silti saattaa jäädä haamusärkyä koska aivot on jo oppineet kipuun (kroonisuus) ja lisäksi hermo saattaa olla lopullisesti vaurioitunut.

      Todella hienoa kun ihmiset jaksavat antaa siitä huolimatta vinkkejä ja toivon sydämeni pohjasta, että joku muu ehtii mennä hierojalle ennenkuin on myöhäistä tai jollekin muulle joka oikeasti osaa asiansa. Minulla sellaisen löytäminen kesti 10vuotta... Suuri kiitos sinulle Maarit joka tapauksessa, toivon, että moni tai edes joku löytää tätä kautta avun tuolta suosittelemaltasi urheiluhierojalta.

      Poista
  2. Koitahan jättää toi pessimistisyys pois, ota itsees niskasta kii ja ajattele positiivisesti. Tiedän et sulla on noita vastoinkäymisiä täs elämäs ollu kyl yhelle ihmiselle riittämiin, joten nyt vain voimia ja uskoa parempaan elämään, sua on koeteltu jo kyl ihmisen sietokyvyn rajoille, ihme et yleensä jaksat, siihen ne aikaisemmassa kirjoituksessa määrätyt mielialalääkkeet olivat varmasti määrätty, moni olisi jo luovuttanu. Onneksi kaikkein läheisimmät ymmärtävät mikä on tilanteesi, vaikka joku voi vähätelläkin sitä. "Sanotaan et asioilla on tapana järjestyä" Toivon Sitä Todella Sydämmeni Pohjasta. -Rakkaudella ja Isolla Sydämmellä Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pessimisti ei pety sanoo isot pojat ja se pitää paikkaansa paitsi ettei koskaan pysty olemaan niin pessimistinen etteikö kuitenkin välillä pettyisi maailman antimiin. Toki usein maailma antaa myös hyvää mutta ihmisen luontoon kuuluu muistaa negatiiviset asiat paremmin kuin positiiviset. Ehkä minua on koeteltu mutta olen itsekin aiheuttanut paljon, johtuuko se sitten minulle annetuista korteista vai vaan omasta noloudesta, tiedä häntä tai ehkä molemmista. Silti en voi tuudittautua siihenkään sillä aina löytyy joku jolla on paljon huonommin asiat.. Kiitos kuitenkin suuresti kannustuksesta, eihän tuesta koskaan haittaa ole vaan päinvastoin on ilo huomata ympärillään rinki ihmisiä joihin voi "nojata" ilman sitä rinkiä olisi jo ajat sitten kaatunut... Luovuttamalla ei asiat parane mutta voimat loppuu kaikilta joskus vaikkei periksi antaisikaan... Ainahan sitä toivoo valoa tunnelin päähän mutta jos joka kertaa pettyy ei sitä välttämättä enää osaa toivoakaan.. Ei varmaan moni tosissaan toivo lottovoittoakaan koska tietää sen olevan uskomattoman epätodennäköistä. Onnea tässä on ehkä se, että tämä selkä asia on vain pieni töyssy tielläni joka on muutenkin ollut valtavia monttuja täynnä.. Eteenpäin vaan vaikka vauhti ei päätä huimaa..

      Kertauksena vielä SUURI KIITOS ja tsemppiä sinnekin, sitä tarvitsee elämässään jokainen. Enemmän tai vähemmän mutta kun sen tarve tulee, se on yleensä myös todellista tarvetta...

      Poista
  3. Suuren Suuret tsempit !! Terveisin Luppa ja muut :)

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos kovasti. Pakkohan se on koittaa tästä selvitä jotenkin. :) Terveiset takaisin :)

    VastaaPoista

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!