maanantai 15. joulukuuta 2014

Tärkeysjärjestys




Eilen katselin jotain keräyskonserttia jossa kerättiin rahaa ilmeisesti lastensairaalaa varten.. No se ei sinänsä minua koskenut kun ei liioin ole rahaa heillekään lahjoittaa ja lisäksi en myöskään oikein usko noihin erilaisten lahjoitusten perille menoon. Ehkä olen jäärä ja idiootti tai ehkä olen oikeassa. Konsertti nyt kuitenkaan ei mieltäni vaivannutkaan vaan ihan kivoja veisujahan sieltä sai kuunnella kuitenkin vaikkei lahjoittanutkaan mitään (toivon kyllä silti, että saadaan lastensairaalat ajantasalle ja muutamia uusiakin, en siis ole läpeensä paha). Tuo konsertti kuitenkin sai taas aivohyrrän pyörimään. Ensinnä tuli tosin mieleen vähän ajatuksia tuosta keräyksestäkin kun olin jo tavallaan alkanut uskoa tuohon kauniiseen ajatukseen uudesta sairaalasta jne. mutta sitten korvia alkoi vihlomaan kun juontaja sanoi, että isommissa lahjoituksissa muistakaa mainita tämä kyseinen keräyskohde kun soitatte numeroon 060******... Mitäs jos joku puolikuuro mummeli sinne pirauttaa eikä varmaan äkkää mainita jotain tiettyä projektia niin minne rahat paukahtavat, vai esitetäänkö siellä jotain monivalinta kysymyksiä tai kenties käsketään painaa jotain numeroa ja sitten katsotaan kuka rahat saa ? Eikö nykymaailmassakaan pystytä järjestämään muutaman tunnin tilaisuuden ajaksi omaa puh.numeroa ko. keräykselle ? Jaa'a tiedäppä tuota sitten.. Toivottavasti kuitenkin johonkin kivaan ne kuurojen mummojenkin rahat menivät. Vaikkapa poliitikkojen torkkupeittokeräyksiin. Ja toivottavasti suurin osa kuitenkin olisi jäänyt tähän sairaala projektiin.

Konsertista tuli lisäksi mieleeni eräs vuosien takainen keräyksen katsomiseni jossa sitten aina näkyi alareunassa isojen lahjoittajien (ilmeisesti niiden parempien ihmisten) joulun toivotukset tai mitä nyt halusivatkaan sanoa. Siinä sitten kaikenlaisten firmojen viestejä pyöri kuten vaikka Hyvää joulua toivoo hikipaja imatralta Oy (nimi keksitty ja tekijänoikeuksia ei ollut ainakaan tarkoitus loukata kovin paljoa).. Kivaa mainostahan tuo tietysti on mutta omasta mielestä ratsastamista kauniilla asialla. Mielestäni se joka oikeasti haluaa vain auttaa ja lahjoittaa ei kaipaa siitä mainosta vaan on enemmän kuin iloinen sydämeensä saamastaan lämmöntunteesta. Eikä kaipaa suitsutusta yhtään sen enempää. Kuitenkin tuota lähetystä kun vielä katselin niin jossain kohtaa tuli sitten tilanne kun joku oli lahjoittanut muistaakseni 15 000€ (summakin siis aina siinä luki) ja perässä luki sitten lahjoittajan jouluntoivotus joka meni näin  "Ajattelin vaan sanoo MORO kaikille Terveisin:****" En viitsi siis kenenkään nimiä mainita mutta tuo jätti itselle sellaisen ulosteen maun suuhun ihan vain sen takia, että onko nuo keräyksetkin kohta siis vain rikkaitten hauskuutusta ja toisilleen näyttämistä? Tietty siinä joku saa sitä rahaakin mutta samalla se rahamies naureskelee kun sai taas köyhille vähän näytettyä "miehen mallia". No viedään toivottavasti sitten heiltä tuhkatkin pesästä...

Tässä nyt alku puheenvuoro meinasi viedä tilan koko varsinaiselta asialta. Alunperin kun oli mielessäni surullinen asia joka lähti tuosta konsertista. Konserttihan oli osittain myös erään keskoslapsen vanhempien aikaansaannosta jotka eivät olleet sairaalan tason takia saaneet tarpeeksi hyvää hoitoa lapselleen ja oli todella lähellä ettei käynyt huonosti. Onnea heille ja jaksamisia!! Asiassa kuitenkin myös varjopuoli löytyy jota olen useasti elämässäni miettinyt. Kun joskus me nostamme jonkun tapauksen tai henkilön media arvon takia kovin korkealle. Tässä tapauksessa tämän lapsen (en siis tarkoita mitään pahaa). Tilanne kuitenkin on se, että Suomessa syntyy jatkuvasti keskosia, sairaita lapsia ja jopa kuolleita lapsia. Miten tämä tapaus on tärkeämpi tai arvokkaampi kuin muut.. No sen takia kun on nostettu mediaan. Todellisuudessa näilläkin vanhemmilla on käynyt kova tuuri kun ovat päässeet eteenpäin ja lapsi voi päivä päivältä paremmin. He tietysti kuvittelevat olevansa kova onnisia ja ovatkin. Mutta entä vaikka ne joiden lapsi syntyi kuolleena? Onko se sitten vähemmän media arvokasta? TÄMÄ OLI VAIN ESIMERKKI ja annan kaikki pisteet ko. vanhemmille. Ilman heidänkin panostaan tämä keräyskin olisi voinut jäädä tekemättä.

Jälleen kuitenkin tehdään jostain ihmisestä tärkeämpi kuin muut.. Jokainen lapsi joka syntyy sairaana tms ansaitsisi varmasti paikkansa mediassa ja jokaiselle voitaisiin järjestää keräys, eikö vain ? Ja vaikka niille terveillekin, sellainen se elämän ihme on. Todella mahtavaa toki on, että nämä ihmiset saivat tuota media arvoa ja saivat aikaiseksi syyn keräykselle joka oikein toteutuessaan toisi todella paljon hyvää. Yritykseni on vaan kovasti pukea sanoiksi se tunne joka minut aina valtaa kun luen uutisista otsikon jossa joku on kuollut tai loukkaantunut tai näen jonkin televisio jutun vaikkapa sairaasta ihmisestä uutisissa. Ymmärtäisin jos he tosiaan olisivat ainoat ihmiset jotka ovat sairaita tai kuolleita mutta uskoakseni kaikkia kuolemia ei uutisoida eikä myöskään kaikkia sairauksia. Miksi me tahdomme mässäillä sillä kun joku on kuollut vaikka kolarissa? Onko se jotenkin tärkeämpi kuolema kuin vaikka ihminen joka kuolee kymmenen vuoden kemohoitojen jälkeen syöpään, tai vaikka vaan ihminen joka kuolee nukkuessaan kauniisti hiljaa omaa sänkyynsä. Kaikilla meillä varmasti on aikamme täältä lähteä, jollekin se on kolarissa ja jollakin vasta vanhuuttaan. Ei varmasti ole esimerkiksi "nykynuorison" tai vaikkapa autojen vika jos joku menehtyy vaikkapa auto onnettomuudessa. Kyllä ne usein on sattumien sarjoja ja sillä kertaa kävi niin kun enkeli ehtinyt hätiin, kohtaloa siis. Mielestäni meidän kaikkien elämä sairauksineen sekä kuolema ovat yhtä tärkeitä.
Jos tehdään sairaudesta dokumentti se on ymmärrettävää koska niiden idea on valistaa ja siihen on tietysti otettu sairas tai sairaita jotka sitten ovat korvaamassa normaalisti elokuvassa olevia näyttelijätähtiä. Mutta miksi jossain muussa tapauksessa joku nostetaan ylemmäs? Tottakai mediassa näyttää hienommalta jos joku loukkaantuu vaikkapa autokaahailussa mutta onko se isompi juttu kansalle kuin ihminen joka loukkaantuu vaikka töissään? No onse... monesti on itsekin tyhmänä mässäillyt noilla kolarijutuilla (ynnä muilla otsikoihin päässeillä "erikoistapauksilla") tai kauhistellut niitä vaikka varmasti siinä kemohoidoissa kituneen ihmisenkin elämässä olisi sitä kauhistelua riittävästi. Itse haluaisin tuossa kohtaa eutanasian.

Tottakai nykymaailmaan kuuluu, että asioilla mässäillään aina jos mahdollista ja nuohan ovat niitä mehevimpiä juttuja mutta muistakaamme aina, että juttujen ulkopuolellekin jää melkoinen määrä tapaturmaisesti kuolleita, sairaita, keskosia, kehitysvammaisia, loukkaantuneita ja jopa tapettuja. Ei siis ehkä kannata keskittyä "palvomaan" vain noita mediaan yltäneitä tapauksia (yleensä vain reportteri sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan). Surullisia tapauksia varmasti riittää, hyvä että media pitää meidät hereillä mutta silti ei kannata ajatella maailman olevan noin kaunis paikka, että vain kerran viikossa joku kuolee tai, että keskosia on vain yksi. Kyllä niitä on vaikka kuinka paljon. Usein he ovat vaiettuja elämän sankareita, jotka häviävät tuuleen. Joillain ei edes omaisia tai läheisiä. Kaikki kuitenkin yhtä tärkeitä.

Jatketaan niin kuin ennenkin mutta joskus kun luette uutisia jostain sairaasta, muistakaa, että jossain joku kärsii vielä enemmän mutta hänestä maailma vaikenee. Kun luette kuolleesta, muistakaa, että jossain joku juuri itkee poismenneen läheisensä sängyn vieressä kuitenkin kiitollisena siitä, että kärsimys on nyt ohi tai pystymättä käsittämään miksi hänen piti lähteä jo nyt.

Itse koin joskus läheisen poismenon ja hän pääsi vielä mediaankin. Siinä sitten tuleekin vielä se varjopuoli, että nyt hänestä puhutaan kuin mistä tahansa aiheesta tuolla verkon keskustelupalstoilla. Jumalauta hän oli ihminen joka meni pois ja sattumalta median mielestä mielenkiintoisesti.
Nyt hän on muille keskustelunaihe, että kenen vika tai kuinka tyhmästi kävi, miten ihmiset kehtaavat?
Meille läheisille hän on vain poissa vaikka olisi miten ihmeellisesti menehtynyt, silti hän on poissa, eikä tule takaisin vaikka keskustelupalstoilla kuinka vauhkoittaisiin! Kunnioittakaa vainajia vaikka ei läheinen olisikaan. Minä ainakaan en halua kenenkään poismenneitä läheisiä mitenkään ivata vaan kunnioitan heitä arvokkaina vainajina joiden muistotkin ovat äärimmäisen tärkeitä niiden kantajille.

Kaikille jotka olette menettäneet jonkun läheisen, toivon, että hän on teidän mielissänne vaikka ei ehkä omaa "mainosta" ole saanutkaan. Erityisjaksamiset niille joiden läheisten poismenoja vellotaan julkisuudessa, muut eivät voi käsittää miten paljon käännetään suolalla kyllästettyä veistä teille juuri tulleessa hyvin syvässä haavassa.  Ja te jotka, ette ole menettäneet ketään, sekin aika vielä tulee. Suuresti jaksamisia myös niille joilla on sairaus tai sairas läheinen. Olette sankareita vaikka kukaan ei sitä teille sano.

Jaksakaa ja muistakaa läheisiänne varsinkin näin joulun alla.

Kiitos

-Opinio


Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ja kommentoikaa. Se auttaa jaksamaan tätä blogin pitämistä ja muutakin. Kiitos kaikille lukijoille ja lukekaa ihmeessä muitakin juttujani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!