keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Mihin meillä on kiire?



Eilen totesin taas erään asian sekä muutoksen meidän kaikkien tai ainakin kirkkaan enemmistön elämässä. Nimittäin jos palataan ajassa taaksepäin vaikkapa noin 15vuotta oli meiningissä yksi suuri ero.

Olin perheeni kanssa menossa eilen paikkaan x joka oli erään ihmisen koti ja emme olleet siellä ennen käyneet emmekä myöskään olleet entuudestaan tuttuja (no haimme sieltä vähän perheen lisäystä, siitä sitten erikseen). Kello oli suurinpiirtein 19 kun olimme perillä ja tunti ennen sitä olin ilmoittanut, että tulossa ollaan. Mitä ihmeellistä siinä ny sitte taas oli ? Matkalla en saanut ajatusta mielestäni, että lapsudessani ei olisi tullut mieleenkään mennä mitään tuollaisia asioita hoitamaan tai kenenkään oudon luona käymään tuohon aikaan vaan aina yksityisten ihmistenkin elämää ajateltiin vähän kuin virastoajoin. Jos piti vaikka soittaa ja kysellä jotain myynnissä olevaa autoa tai muuta vastaavaa ei tullut kuuloonkaan soitella enään 18 jälkeen paitsi jos osasi hyvin pahoitella, että anteeksi kun soitan näin myöhään. Jos kauppoihin päästiin tai edes oltiin katsomaan menossa aika järjestettiin valoisaan päiväsaikaan kun eihän kenenkään iltaa sovi häiritä ajateltiin. Tietysti poikkeus vahvistaa säännön mutta pääosin se meni näin.

Nykyihmisen päivä on venynyt ja venynyt useita tunteja aika lyhyessä ajassa, siitä kertoo hienosti myös se, että itsekin tulee käytyä esimerkiksi kaupassa monesti vasta siinä 20-21 välillä joka oli myös ennen aivan ihmeellinen ajatus poikkeuksia lukuunottamatta. Moni vanhanajan ihminen nimittäin pääsi töistä siinä 15.30-16.00 ja ajeli siitä sitten kauppaan jahka oli saanut ratsunin käyntiin, paskaiset työvaatteet päällä kerättiin tarpeet kaupasta hyvin järjestelmällisesti ja ajeltiin kotiin tekemään ruokaa jos ei puoliso sitä jo ollut tehnyt. Moni olikin jo viimeistään 17-18 aikaan suorittanut kaikki "pakolliset" askaret kuten kaupassa käynnin ja syömisen ja loppuilta jäi kirjaimellisesti sohvalla lötköttämiseen ja ehdittiin oikeasti rauhottumaan ja odottamaan sitä huomista. Tietysti tuttavien luona saattoi käydä vielä ilta aikaankin mutta kyllä klo 19 jo alkoi olla vähän epäsoveliasta. Tätä kun selitin puolisolleni ja hänkin huomasi, että lässytyksessäni on jotain perää niin hän meinasi sitten, että työajat ovat nykyään niin hankalia jne. No hetken kun siinä pohdittiin tultiin siihen tulokseen, että ei muuten pidä paikkaansa nykyään melkeinpä vielä useammat ovat töistä vapaita klo. 14-17 eikä ne ajat ainakaan pahentuneet ole. Ylityöt ovat vähentyneet ja kaikki on helpompaa kun kovaan vanhaan aikaan ja lisäksi liikkuminen työn ja kodin välillä nykyisessä urbaanissa maailmassa on nopeampaa kuin ennen, busseja menee vähän väliä ja jos omalla autolla kulkee sitä tuskin täytyy kovin kauaa herätellä henkiin firman parkkikselta kun harva vanhalla ratsunilla enää päästelee (en tarkoita että nimenomaan ratsuni olisi epäluotettava, se vaan sopii tähän, loistoautojan ne oli).

Sitten alkoi mielessäni raksuttaminen, että miksi kummassa nykyään kaikki hommat venyy tuonne iltaan väkisinkin. Selitys tuli loppujen lopuksi aika helposti kun mieleeni juolahti lukemani artikkeli eräästä ravintolasta. Ravintolalla oli ongelma kun asiakkaat jatkuvasti valittivat, että palvelu on hidasta ja edellisiä ruokailijoita joutuu myös odottamaan ravintolasta pihalle vaikka kuinka kauan ennenkuin seuraavat pääsevät aterioimaan. Ravintola oli tehnyt monenlaisia muutoksia ja kaiken maailman järjen mukaan järjestelmän pitäisi olla niin nopea kuin se vain voi olla mutta kuitenkin valituksia satoi laatikkoon edelleen. Ravintolan pitäjä oli voimaton ja ajatteli, että perhanan työväki laiskottelee väkisinkin, ei ole muuta vaihtoehtoa. Viimeisenä keinonaan ravintolanpitäjä asennutti koko lafkaansa useita kameroita joista voisi sitten tulkita tilannetta. Aikanaan kun tarpeeksi oli kuvamateriaalia kertynyt ravintoloitsija teki harmillisen mutta suorastaan huvittavan havainnon. Vika ei nimittäin ollutkaan ravintolassa tai työläisissä vaan asiakkaissa. Mitenkö se niin voi olla, no asiakkaat kun saapuivat ravintolaan, luovuttivat takkinsa ym ja asettuivat annettuun pöytään katselemaan menua ym. se tapahtui. Suuri osa asiakkaista kaivoi tässä kohtaa taskustaan älyluurin tai jonkin muun härvelin jonka pakonomainen hinkkaus alkoi heti kun lista oli katseltu ja usein tilaukset jäi tekemättä. Ravintoloitsija huomasi, että asiakkailta tilauksen saaminen saattoi kestää 25-45minuuttia ja sitten vasta päästiin palvelua jatkamaan, sama saattoi vielä tapahtua loppupäässäkin kun asiakkaan pitäisi viittoa tarjoilijaa tuomaan lasku hän onkin silmät ristissä lukemassa samoja juttuja somesta kuin mitä ennen ruokailua. Itse asiakas tietysti mulkoili vasta lähtiessään, että miten täällä meni näin kauan, pakko olla hidas palvelu tajuamattaan omasta ajankäytöstä enää yhtään mitään. Kukaan ei nimittäin muista mitä kello näytti vaikka juuri oli puhelin kädessä ja niissä yleensä on kello.

Nyt kun ajatellaan nykyihmistä niin jos ei se töissään sentään pääse noita "vehkeitään räpläämään" niin viimeistään työpäivän jälkeen se alkaa. Ei ennen nähnyt ihmisiä parkkipaikoilla työvaatteissa istumassa luuri kourassa facebookkia vahtaamassa. Kotiinlähtökin saattaa jo ottaa sen 15minuuttia siinä parkkipaikalla. Sitten sitä ajellaan kotiin kun on niin paljon taas miettimistä, ettei kaupassa käynti tulisi mieleenkään eikä edes tiedetä mitä sieltä tarvitsisi kun ei muista jääkaapin sisällöstä yhtään mitään ja on sellainen pakonomainen kiire päästä äkkiä kotiin kuin siellä odottaisi jokin. Lisäksi onhan siinä saattanut juuri tulla sovittua "Lissun" kanssa facebookissa treffit sinne kauppaan tiettyyn kellon aikaan kun yksin on niin tylsää ja sitten pitää tietysti mennä kotiin miettimään mitä sitä pukisi ylleen, että olisi riittävän virallisen näköinen ostamaan pari maitoa ettei vaan tule rikottua mitään pukukoodia joka maidonostossa on ilmeisen tärkeää. Ja olipa treffejä tai ei nykyihminen ei mielellään näyttäydy työvaatteissa koska saattaa näyttää hyvinkin rahvaalta, ilmeisesti on parempi aina kulkea jossain muissa kuin työvaatteissa jotta näyttäisi mahdollisimman paljon toimistotyöntekijältä (ettei vaan luulla vaikka timpuriksi joka tekee käsillään jotain) tai sitten työttömältä joka on ilmeisesti hyvin kunnioitettu ja tavoiteltu asema nykyään ja toki heidän määränsäkin on kovassa kasvussa. Kun vihdoin ollaan töistä päästy kotiin asti ja mietitään niitä asu valintoja sinne kauppareissulle voi tietysti muutaman kerran käydä huomaamattaan tarkistamassa sen facen jos sinne olisi nyt tullut jotain todella tärkeää.. Kun on muutamat kerrat käynyt sen facen kattomassa ja kauppa asutkin ovat valittuna huomataan jälleen kerran, että kello on lipsahtanu tuonne 19 - 20 välille ja sitten kiiruusti kauppaan kovalla valittamisella, että kun aina on niin kauhea kiire.. Kaupassa käydään kuin zombit trendikkäästi katsellen kaikkea mitä ei tarvita ja unohtaen kaikki mitä tarvittiin. Kotiin kun on päästy tuolta valtavalta reissulta joka tuntui kauhean stressaavalta kun se taas meni niin myöhään ollaankin  taas valmiita vähän katselemaan konetta tai luuria ihan huomaamattaan ja useita 15 -30 min hetkiä päivästä valuu hukkaan kun siellä somessa ei aina kuitenkaan edes ole mitään. Päivä siis venähti nätisti iltaan eikä siihen tarvittu kuin internet ja jonkinlainen päätelaite.

Ennen ei ollut moisia ongelmia ja lisäksi ihmiset olivat avoimempia ja kyläilivät ilmoittamatta naapureissa jos ei ollut luutaa laitettu ovea nojaamaan merkiksi, että ollaan jossain. Nykyään jos satut menemään johonkin ilmoittamatta siitä puhelimitse (tuntuu jo vaikealta ajatukseltakin) sinua katsellaan vähän  nenänvartta pitkin ja mietitään, että mitähän tuo nyt täältä haluaa tai onko se kännissä kun tuollalailla änkeää tänne ilmoittamatta. Ennen kyläilystä oli jotain hyötyäkin ja se saattoi olla hyvinkin hienosti aikaa kuluttava keino mutta nykyään kun mennään kylään tuttavalle ei oikein paljoa ole keskustelemista kun ollaan jo esim facesta nähty kaikki tuon ko. tuttavan tekemiset ja pahimmillaan on nähty jotain mitä ei olisi edes haluttu nähdä mutta kuitenkin.. Ei siinä paljoa ole enää naamatusten kerrottavaa paitsi säästä ja politiikasta ehkä jotain, vaikka toisen vakaumuksetkin ovat kyllä jo hyvin tiedossa.. Tietysti voidaan jutella, että "se ja se oli muuten faceen laittanut nyt sitä ja tätä kävitkö tykkäämässä?". Melkoista keskustelua.. Onko tuo nyt sitten kuulumisien kyselyä vai mitä tuo on ? Smalltalkkia ei ainakaan mutta ehkä microtalkkia, somelltalkkia tms... Niin ja kun nuo jutut on juteltu voidaan oikein porukalla istua ja räplätä niitä älyvehkeitä. Jopa kommentoida vieressä istuvan tilaa siellä verkossa jottei vaan tarvitse suullisesti sitä hoitaa.

Jossain tutkimuksessa oli faktaa siitä paljonko nuo älyvehkeet ja some vievät aikaamme ja luvut olivat musertavia. Nimittäin jopa useita tunteja päivässä siis niiltäkin jotka mielestään eivät edes paljoa käytä (se on jo alitajunnassamme) ja se tekee kuitenkin jo elämän aikana viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Hohhoijaa.. Itse kun luulee helposti olevansa jotenkin erilainen ja ajattelee ettei minuun tuollaiset somet vaikuta niin kannattaa kokeilla laittaa se mankeli (tietokone) kiinni pariksi päiväksi ja jättää puhelin aina pois taskusta jonnekin. Takuulla huomaa miten se käsi etsii jotain sieltä taskusta vähän väliä ja miten iskee se tunne kuin olisi tehtävä jotain mutta kun ei oikein tiedä mitä se on, kunnes iskee jo vierotusoireet ja paniikki siitä jos vaikka nyt justiin siellä somessa tapahtuukin jotain todella tärkeää sekä pelko kun ei tiedäkkään kaikkia asioita mitä ympärillä tapahtuu ja on aivan pihalla kaikesta, saattaa tulla jopa adhd tyyppisiä keskittymishäiriöitä jotka siis kuvastavat ihan aitoa riippuvuutta. Itse olin joskus pois somesta kuukausia ja alun kauhean stressin jälkeen huomasin usein keskusteluissa muiden kanssa kun muut puhuivat minulle vaikka, että "sekin oli saanut sen lapsen, pitäiskö kysyä mitä sille kuuluu" aivan kuin minun pitäisi tietää tuo asia jo valmiiksi. Siinä kohtaa aina tajusin kysyä, että annappa kun arvaan tuo on taas jotain somessa huudeltua vai kun en kerran asiasta mitään tiedä... Me oletetaan, että kaikki tuttavat saavat tiedon jos sen laittaa someen ja jos joku ei saa sen täytyy olla jotenkin vajaa tai jotain.. Putoaa porukasta jos ei ole mukana kaikessa mahdollisessa ja auta armias kun joku sanoo, että "en ole facebookissa" se oikeasti kilahtaa tuolla korvassa pahasti, että mikä sulla on hätänä tai onko kaikki hyvin kun et ole siellä? Voit kyllä kertoa jos sinulla ei ole kaikki hyvin... Aivan kuin hän olisi juuri sanonut, että kävi lääkärissä saamassa koetuloksia vakavasta asiasta..

Koska meillä alkaa koulukiusaaminen jos lapsi ei ole somessa yhtä nuorena kuin muut ? On siinäkin syy kiusata, voi per**** mutta varmasti tuokin tulee tapahtumaan, vai onko se jo tapahtunut? Sitten sinne someen mennään salaa ja se on ainakin huono asia pienelle lapselle. Se kun ei välttämättä ole kuitenkaan aina niin kaunis ja ihana paikka tuo some, meitä on siellä nimittäin monenlaisia. Rikolliset, hullut, normaalit, narkkarit, alkoholisti ym kaikki samassa somassa somessa...
Enkä oikein pidä siitä kun katselen nuorison yhdessä oloa nykyään, ennen potkittiin palloa pellolla nyt istutaan ostoskeskuksissa minimicrohameissa tai muissa muotihepeneissa vierivieressä ja räplätään kännyköitä, ollen lisäksi niin aikuismaisia kuin nyt vain osaa esittää.. Kunto kasvaa kohisten, sormissa meinaan.

No nykyään näemmä voi soitella mihin vaan miten myöhään vaan jne. Eräskin äänestä päätellen vanhempi ihminen soitti minulle takaisin illalla kymmeneltä kun olin aiemmin häntä tavoitellut (siis ihminen joka ei ole tuttuni). Ei pahoitellut, että soittelee mitenkään kovin myöhään tai mitään ja syyksi ettei vastannut aiemmin sanoi, että "puhelin oli tuolla toisessa huoneessa kun olen tässä tietokoneella istunut" itse tajusin vasta paljon puhelun jälkeen, että nykyäänhän tuo on hyvä selitys ja ihan normaalia.... Ihmisen rytmi on selvästi siirtynyt tuosta kello kuudesta tuonne kello yhdeksään jolloin meille ei jää enää aikaa rauhoittua kunnolla seuraavaa päivää varten, nukkumaanmeno viivästyy ja teemme itsestämme huomaamattamme todella kiireisiä ja jos vahingossakin tulee edes hetki kun ei ole mitään tekemistä, kaivamme taskusta sen luurin ja zädäm taas mentiin. Ei ehditä olemaan omien ajatuksiemme kanssa ollenkaan tai muuten vaan olemaan jouten edes hetkeä.
Ennen se sujui kuin luonnostaan mutta nyt tekniikka vie meiltä sen kalleimman valuutan eli ajan. (miljardööri sijoittaja sanoi puheessaan, että kallein valuutta on aika sillä sitä ei saa mitenkään ostettua lisää)... Nyt meille saattaa jäädä somelta pieni hetki aikaa elää vaikka pitäisi olla niin että elämiseltä saattaa jäädä hetki somelle...

Itsekin pyörin somessa voin sen myöntää mutta tiedän sen olevan ongelma enkä väitä sen olevan minulle tai kenellekään hyväksi pidemmällä tähtäimellä. Ja kaikki tuo em. hourimiseni sopii myös vuorotyöläisiinkin ennenkuin joku alkaa pätemään. Heillä vain menee erilainen rytmi. Ja on hyvä, että kaupat on auki kello 21 saakka vähintään koska tottakai siellä joku kuitenkin joutuu vähän myöhässä käymään. Eipä ennen silti olisi tarvinnut nostaa siwojen ym aikoja tuonne 23 kun kukaan ei siihen aikaan olisi niissä käynyt mutta no nykyään se on kai hyvä ja kohta muut kaupat perässä.

Kun seuraavan kerran olet menossa kotiin, käy heti siellä kaupassa jos tarve ja ole ilta rauhassa kotona, kotivaatteissa. Anna puhelimen ja tietokoneen olla ja puuhastele rauhassa mitä huvittaa ja makoile vaikka kattoa tuijottaen. Lupaan, että se on sen arvoista. Huomenna on sitten taas aikaa sille somelle jos silloinkaan. Voi kysyä kuulumiset kaverilta suoraankin ei tarvitse vakoilla niitä sieltä facesta. Se on ihan mukavaa oikeasti.


-Opinio



Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ja kommentoikaa. Se auttaa jaksamaan tätä blogin pitämistä ja muutakin. Kiitos kaikille lukijoille ja lukekaa ihmeessä muitakin juttujani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!