maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulun mallia




Jo joulu joutui..... Niin joutui mutta minne? Muistan vielä nuoruuden jouluja jolloin äidin kanssa sitä vietettiin ja itsellä tietenkin oli mielessä about kolme asiaa. No ne ruuat tietty, joulukalenteri ja ei ehkä mitenkään vähäisimpänä se odotus, että mitäs pukki tuo. Äidiltä kun tuli kyseltyä aina joskus, että mitä varten joulua vietetään tai, että mikä siinä on se idea, sain joka kerta kauniin vastauksen, että silloin pitäisi unohtaa kaikki murheet, nauttia perheestä ja rauhoittua odottamaan uutta vuotta sekä toivoa parempaa.

Onkos se joulu nyt sitten em. kaltainen? Kun on päässyt aikuisikään ja itsellä on tuollainen joulua odottava penska nurkissa. Ei se ihan ole. Kaupat alkavat rummuttaa joululauluja jo lokakuulla ja krääsää alkaa ilmestymään kiihtyvää tahtia marketteihin. Lisäksi alkaa "alennusmyynnit" ja kaikki lahjat on jossain "alennuksessa" no tosiasiassahan ne ei ole missään alennuksessa vaan hintoja on korkeintaan pyöristelty ylöspäin ja lisätty vain lappu jossa lukee jotain alesta tai halpuudesta näin saadaan ihmiset käyttämään rahansa mahdollisimman nopeasti. Ja kaikkihan humaltuvat siitä joulusta siinä määrin, että tosissaan ostetaan tavaraa kuin ei koskaan enää kauppaan päästäisi ja samoin käy ruokien kanssa. Olemme siis luoneet modernin joulun jota voitaisiin verrata johonkin markkinoihin jossa soitetaan hypnoottista musiikkia ja teemana on äijä jolla on pitkä vaalea parta ja Hugh Hefner tyyppinen punainen tupakkatakki. Lisäksi tämä jannu kulkee porojen kiskomalla reellä taivaalla.. Aikas kova mielikuvitus on tarvittu tämän kaverin luomiseen. Alunperin hahmo ei ollut ihan noin mukava vaan kävi vaan rankaisemassa tuhmia. Nykyisin se suosii kaikkia lapsia tasapuolisesti vanhempien rahapussin avulla. Ehdotankin, että "hyvää joulua" sanonta vaihdettaisiin vaikkapa "rahakasta joulua" tyyppiseen jolla voisi siis toivoa tuttavansa rahapussin olevan mahdollisimman paksu kun hän lähtee jouluostoksille ja saisi näin iloisen ja rauahallisen mielen. Rahapussin paksuushan sen joulumielen määrittelee, eikö?

Joulu antaa vanhemmalle melkoisen paineen. Omalla kohdallani joulu kuuluu nykyisin niihin vähiten miellyttäviin ajankohtiin. Tiedän jo valmiiksi siitä muutaman seikan. Ensinnäkin on viriteltävä kämppään kaikenlaisia jouluvaloja ja koristeita joissa sitten on kova purkaminen taas alkuvuodesta ja eihän ne mitään ilmaisiakaan ole jos ei ala itse vääntämään jotain mutta taitaa jäädä vääntämättä kun marketista on niin "helppo" viimeisillä rahoillaan ostaa jotain kynttiläsarjoja. Voihan sitten olla vaikka pari päivää syömättä. Sitten kun niitä viimeisillä rahoilla ostettuja valoja katselee tulee joka kerta se ihana tunne (miten saatoin käyttää rahani noihin) joulusta.
Toinen hyvä fiilis tulee siitä kun availee kalenteria joka muistuttaa joka päivä joulun olevan lähempänä eli pitäisi ostaa ruokia, tehdä sitä sun tätä, siivota, ostaa lahjoja, suunnitella niitä näitä jne. Jos joku tosiaan joulunaikaan rauhoittuu, hiljentyy ja rentoutuu hän ei varmasti ole katsonut tv:tä ja mainoksia tai käynyt kaupassa hetkeen aikaan saamassa noita markkinointi ammuksia päähänsä. Lisäksi hänen täytyy olla yksinäinen jota kukaan ei ole joulusta muistuttamassa.
Lisää fiilistä aiheuttaa se kun kalenterin päivät lähestyvät loppuaan ja sitten tulee se viimeinen hetki kun on PAKKO käydä ostamassa lahjat ja ruoat. No sitten katsotaan tilin saldo ja lähdetään liikkeelle. Olipa saldo mikä hyvänsä on pakko ostaa kinkkua, laatikoita, kalaa, rosollia, perunoita, kastikevärkkejä, lihapullia, riisiä puuroon, maitoa ym ym ym eikä kannata unohtaa, että noita kaikkia pitää ostaa siten kuin olisi 15henkinen perhe niitä syömässä ja kaupat olisivat kolme viikkoa kiinni. Eli noin viisinkertainen määrä tarpeeseen verrattuna. Vaikka toki sitten käydään muuallakin syömässä ettei pääse omat ruuat niin lujaa kulumaan ja on edes jotain pois heitettävää.
Sitten kun ruuat on hommattu lähdetään lahjakaupoille. Nykyään muksut on onneksi opetettu niin, että pukki tuo mitä vaan kun sillä on niitä tonttuja vääntämässä lahjoja yllin kyllin (iskä ja äiti vääntämässä euroja jossain hikipajassa). Sitten kun sitä muksun lahjalistaa katsoo ja muutaman huokauksen saattelemana on saanut kaikki kärryyn tai edes jotain ja ajattelee, että voih.. vihdoin ne on hommattuna. Tuleekin mieleen ne kaikki muut sukulais muksut, kummi muksut, perheenjäsenet ym joille myös "pukin" pitää vääntää lahjoja. No meidän lähipiirissä ei onneksi ole kuin about 12lasta ja 13 aikuista (riippuen laskentatavasta) + oma siippa. Kyllä piristää kun ajattelee asiaa lompakon näkökulmasta.. Vaikka kuinka olisi nuuka ja tekisi osan vaikka itse voi kuitenkin miettiä sitä aikaa, vaivaa ja rahaa joka on kohta menossa kankkulan kaivoon. Tietysti itse saa myös lahjoja mutta jos suhde on se, että olet ostanut 500eurolla roinaa jouluksi ja saat takaisin noin 10euron roinat ei se oikein jaksa lämmittää hirveästi (vaikka tärkeinhän on se ajatus vai mitä? kun olet itse pannut kaikki likoon etkä saa takaisin kun ehkä prosentin niin eikö tärkeintä ole ajatus ? sanopa tuo vaikka sijoittajalle joka häviäisi rahaa samassa suhteessa "tärkeintä on ajatus", hah...). Anteeksi nyt lähti taas lapasesta tämä homma...
Noh jos jotenkin on saanut viimeisillä penneillään nuo kaikki hommattua ja ollaan vihdoin onnellisesti kotona. Pitääkin alkaa jo kohta miettiä siivoamista ja niiden ruokien valmistusta jossa onkin päiväksi kahden päivän työt, sitten illalla kun muksu nukkuu alkaa lisäksi useiden tuntien paketointi ja lopuksi saa yön valvoa kinkun kanssa. Kyllä on kivaa kun saa rentoutua vai mitä ? Tämän päälle jokapuolella raikaa joulumusa joka ei omiin suosikki genreihin välttämättä kuulu varsinkaan jos sitä on joutunut kuuntelemaan 24/7 jo kolme kuukautta putkeen....
Ainiin jossain kohtaa on mahdollisesti vielä raahattu tupaan se kuusi josta olisi isona saattanut tulla komia kasa lautaa tai klapia mutta sisällä se kituu muutaman viikon ja kuivana känttynä raahataan pihalle (jotkut vie oikein kaatikselle asti kun sehän on vissiin oikein onkelma jäte). Havunneulasia siivotaan kämpästä seuraavaan jouluun saakka. Tulipaloja jouluna onkin muuten noin 5kertainen määrä kun porukka polttaa kynttilöitä verhojen alla tai kuusen alla (jotkut polttaa oikein kalliita partylite kynttilöitä jotka eivät kuulemma edes kuumene mutta jännästi on niitäkin taloja palanut). Eikä nuo yhteensä 10kilowatin moneen kertaan teipatut ja jatketut jouluvalotkaan toki ihan välttämättä ole niin turvallisia kuin luulisi varsinkaan kun ne on jollain jatkojohdolla saatu kaikki saman sulakkeen taakse yhteen ainoaan pistorasiaan. Mutta ovat ne kovin "hienoja" eikö, varsinkin jos ovat jotain värillisiä ja vilkkuvia niin saa ainakin jollekin epilepsia kohtauksen jollei tulipalo onnistu.

Aatto onkin erijuttu. Aamulla pitää herätä aiemmin kuin normaalina työpäivänä, sitten alkaa puuron teko (ei kuulu normirutiineihin niin on todella nihkeää), kinkun ottaminen uunista + sen kuorruttelut ja muut. Lahjat on yöllä jo pitänyt piilottaa kuusen alle tai sitten jossain muussa vaiheessa piilotettava (pukki meillä ei käy kun muksu on vähän skeptinen, uskoo kyllä mutta ei halua nähdä livenä niin kauheesti kun luulee sattuneesta syystä sen olevan eräs lähipiirimme mies).
Sitten pitää olla se virne naamalla niin kuin olisi maailman onnellisin ja rauhallisin päivä ja mikään ei harmita. Todellisuudessa on todella vaikea valvotun yön jälkeen olla onnellinen kun samalla miettii kauanko pysyy kämpässä sähköt kun lasku on joululahjojen takia maksamatta eikä tämän vuoden puolella tule enää mistää rahaa. Sittenhän sitä  tietty helpottaa kun aletaan katsomaan niitä piirrettyjä jokin muutaman tunnin maratooni samalla tietty välillä pitää laitella pöytään kaiken näköistä ja välillä siivota taas pois ja toisella kouralla vetää konvehteja niin, että hampaat naukuu.
Jossain vaiheessa "saa" kantaa puita tupaan ja lämmittää saunan (niin kuin ne 10kw jouluvalot ja 230kpl kynttilöitä ei jo lämmittäisi tarpeeksi). Lopulta kun on tarpeeksi aikaa kulunut ja on saanut silmät ristissä hymyssä suin kököttää kynttilöin valaistussa hyvinkin baari tunnelmaisessa kämpässä koko päivän ja juuri kun pitäisi vihdoin syödä huomaa, että jotain on kumminkin unohtunut. Pitäisi siis kauppaankin lähteä. Auki ei tietysti ole kuin joku huoltoasema missä maitopurkki maksaa 5euroa. Pakkohan se on ostaa jos joku muu ei ole jo ehtinyt kaikkia hamstrata. No automatkalla kun etsii sitä maitoa eri huoltoasemilta yksikseen ehtii onneksi polttaa askin tupakkia ja kirota rahanmenoa ääneen autossa. Sitten jaksaa taas kotona hetken aikaa esittää iloista.
Ostosreisun jälkeen kun on saunottu ja väsy senkun pahenee alkaakin se syöminen... Sitten sitä syödäänkin sillä asenteella, että tämä on viimeinen kerta kun tässä talossa on ruokaa tarjolla. Eli kun olet niin täynnä, että oksettaa niin ota vielä kerran lisää. Kun on kirjaimellisesti täynnä, väsy alkaa olemaan jo sietämätön. Tässä kohtaa muksu onneksi keksii jonkun kivan leikin johon sitten saa osallistua myös (voiko jouluna kieltäytyä tekemästä mitään muksun kanssa?) . Leikin jälkeen todennäköisesti alkaa olla se aika kun saa vihdoin vastata muksun kysyessä 10 000kerran, että avataanko jo lahjoja, että KYLLÄ. Sitten se alkaa. Vanhemmat avaavat omansa siinä sivussa yrittäen näyttää kauhean yllättyneiltä ja iloisilta aivan kuin kyseinen lahja olisi muka jollain tapaa tullut tarpeeseen tai että se olisi ollut odotettu. Vaikka kuitenkin sai juuri kaikkea muuta kuin sitä mitä oli toivonut (toki joskus on saanutkin ja siinä kohtaa on hetken oikeasti ihan kivaa, pakko myöntää). Muksu availee omansa ja on joka lahjan jälkeen vaan "lisää lisää jee jee" kunnes kaikki on auki tulee se "siinäkö ne oli"... Tuo on todella kiitollista kun olet kaikki rahasi ja aikasi paasannut kyseiseen roinaan. No osaahan meidänkin muksu esittää sitten kiitollista ja alkaakin leikkiä uusilla romuillaan mutta parin päivän päästä ne on vain kasa tavaraa jossain nurkassa jota seuraavana kesänä kyytätään kierretyskeskukseen tai kirpputorille.
Vihdoin koittaa aika painua nukkumaan ja vanhempien keskeinen pikkuinen joulukivakin voi jo alkaa ellei nukahda ennen sitä tai satu olemaan vaikka kuukautiset sopivaan kohtaan niinkuin hyvin sopisi tuohon muutenkin ihanaan joulun aikaan.

25. päivä. Aamulla syödään eilisen puuron jämät, tutkitaan vielä vähän uusia hienoja tavaroita ja mietitään omassa päässä lisää sitä kun arki tulee ja pitäisi pystyä maksamaan laskuja ym mutta millä rahalla! Sitten lähdetään vaikkapa katsomaan puolison vanhempia tai omia vanhempia joiden luo pitää tietty raahata lahjasäkki ja siellä sitten pitää jaksaa taas suuremman muksulauman kanssa joista jokaisen jokatoinen lause on "joko avataan lahjoja". Eikä taaskaan kannata unohtaa, että pitää myös syödä / maistaa heidänkin jouluruokiaan ja kohteliasta on syödä itsensä tiedottomaan tilaan ja siihen päälle ottaa puuroa ja kahvia.
Taas jossain kohtaa alkaa matka kotiin uuden tavarakasan kanssa tietäen, että 26. ja 27. pv menevät samalla kaavalla. Matkat saattavat olla pidempiä tai lyhempiä mutta mitäs niistä. Autossa saa onneksi olla rauhassa (bensavalon jatkuva palaminen saattaa vähän latistaa jos rahat on mennyt) ja voi kuunnella vaikka Metallicaa levyltä eikä niitä iankaikkisia joulurallatuksia.

No kun on 3-4 päivää ylläpitänyt sitä "hymyä" ja koittaa vihdoin arki onkin jo aika heittää omat tähteet pois jääkaapista, eli noin 75% ostetuista jouluruuista (piristävää). Lisäksi saa ihan tosissaan alkaa miettimään, että mistä saisi edes vähän rahaa irrotettua jotta saa laskuja maksuun ja toki uudeksi vuodeksi pitää vähän pommeja ostaa kun muksu niin tykkää niistäkin vai mitä ? Eli loput rahat mitä jäi jos jäi voi sitten ampua taivaalle, että saa alkaa sitten uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Ja silloinhan alkaa ne oikeat alennusmyynnitkin joten ei paljoa rahaa tarvitakkaan (kaupat laskevat hinnat takaisin normaali tasolle niin sanottuna alennuksena jolla saadaan tyhmät ihmiset ostamaan, lisäksi kaikki vielä surkeampi kenellekään kelpaamaton varastoon jäänyt romu myydään pilkkahinnalla ja saadaan ihmisiin "ostohulluus").

Tämä kaikki pistää hieman miettimään asioita siinä valossa, että miten paljon se äiti joutui tekemään kaikenlaista silloin kun itse ei osannut vielä muutakuin odottaa... Voi voi...

Voin kyllä tästä kaikestä läyhäämisestä huolimatta myöntää, että itsenikin hetkellisesti aina valtaa tuo joulumieli ja tietynlainen rauhallisuuden tunne joka pääosin tulee katsellessa onnellista lasta tai puolisoa tai kun unohtaa välillä tuon joulun markkinallisuuden / kaupallisuuden.. Silloin voi aina sanoa, että Joulu on kaikesta huolimatta mahtavaa. Mutta varjo sen päälle on nykyaikana kuitenkin langennut ihmisten ahneuden takia. Jos olisimme tai lapsemme olisivat tyytyväisiä vähempään, olisi maailma varmasti helpompi. Se ei kuitenkaan ole enää meistä kiinni, sillä maailma opettaa heidät tähän nykyajan muottiin. Nauttikaamme kuitenkin joulusta niin paljon kun voidaan ja yritetään unohtaa aina välillä ne negatiiviset sisällöt ja keskitytään siihen pohjimmaiseen, eli yhdessäoloon, perheeseen ja rakkauteen.

Mutta kertokaapa silti miten joulusta tuli tälläinen? Eikai se tainnut alunperin ihan näin olla?

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ja kommentoikaa. Se auttaa jaksamaan ylläpitämään ja kirjoittelemaan tätä blogia. Kiitos taas lukijoille ja lukekaa ihmeessä noita muitakin juttujani.

Niin ja hei! HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE !!!!! HOU HOU HOU!!!

-Opinio

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin mun entisiltä jouluilta ja tänävuonna mä en tohon touhuun alennu. Oli tosi hyvin kirjoitettu.
    Hyvää kaaoksen odotusta sinnekkin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitos, mites meinaat itse saada joulun hoidettua jos et "meinaa alentua" tähän malliin? Kiinnostaisi tietää onko jokin muu tapa olemassa :)

    Niin ja hyvää kaaoksen eikun kaamoksen odotusta :)

    VastaaPoista
  3. Joulu hoituu ihan helposti ilman lahja- ja jouluruokavuortakin. Itselläni mennyt jo vuosikymmeniä ilman hössötystä. Hieman hyvää, itse tehtyä ruokaa kuten karjalanpiirakoita ja muuta mitä ei normaalisti arjessa ehdi tekemään, pari kynttilää ja rauhoittumista. Siinä se. Eikä rahaa kulu yhtään enempää kuin muulloinkaan. Asennekysymys.

    VastaaPoista
  4. Voi, tuosta ei voi olla kuin kateellinen. Jotain tuonsuuntaista joulun kuuluisi olla mutta valitettavasti se ei ihan helpolla noin mene varsinkaan lapsen kanssa. Miten selittää lapselle, että ei ole sitä ruoka tai lahjavuorta? Oletko itse onnistunut tämän jotenkin heille tekemään selväksi? Lapsen takia sitä itse ainakin tulee ladattua siihen jouluun aivan liikaa.. Ja varmasti ehkä ilman lastakin kun kaupat ym. alkaa sen aivopesun jo lokakuulla siihen tyyliin, että kaikkee pitää olla ja paljon.

    Asenteesi on todellakin kohdallaan, ei oikein muuta osaa sanoa. Hyviä tulevia jouluja! :)

    VastaaPoista

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!