maanantai 29. joulukuuta 2014

Voiko olla ystävällinen muulloin kuin jouluna?




Joulu saattaa olla takanapäin monen mielestä vaikkakin joulunaika jatkuu vielä tuonne ensivuoden puolelle saakka. Joulurauhahan ikivanhan lain mukaan kestää 20vuorokautta. Haikeana silti tuon ajan jättää taakseen sillä onhan tuo vähän kuin Suomi olisi voittanut jääkiekossa MM kultaa. Kaikki ihmiset hymyilevät ja toivottelevat jopa ventovieraille hyvää joulua tai muuten vaan tervehtivät iloisesti.

Miten tämän fiiliksen saisi ihmisiin pysyvästi? Ei varmasti mitenkään mutta miettikääpä hetki maailmaa jossa me olisimme aina "joulumielellä" eli kaupan kassat toivottelisivat vaikka hyvät viikonloput ihan vilpittömästi, ventovieraat hymyilisivät toisilleen, kaikki olisivat kovin auttavaisia ja osallistuisivat kaikenlaiseen yhteiseen tekemiseen. Tämän lisäksi tietty kestittäisiin perheitämme ja läheisiämme hyvillä ruuilla ja nautittaisiin aidosti yhdessäolosta. Saattaisi jopa käydä niin, että me yltiönegatiiviset Suomalaisetkin oppisimme hiljalleen hymyilemään ja juttelemaan keskenämme. Saattaisi olla melko outo tilanne mutta uskoisin ettei ainakaan kovin huono sellainen.

Itselläni joulu meni juurikin em tavalla eli oli kivaa yhteistä aikaa (kirjoitukseni joulusta ei tällä kertaa täysin pitänyt paikkaansa mikä on todella hymyn aihe), lapsella oli hauskaa, sai antaa sekä vastaanottaa todella kivoja lahjoja ja läsnä oli myös äitini jota melko vähän nykyään näen mutta joulunajan tällä kertaa saimme häntä kestitä ja se oli kyllä todella positiivista mutta vain aivan liian lyhyt aika tuo 3päivää vuodessa olla iloinen ja positiivinen.
Onko se kaikki kuitenkin teeskenneltyä vain sen takia kun tiedämme mielessämme, että on joulu eli jokin aika jolloin täytyy esittää iloista ja positiivista? Toivon hartaasti ettei ole. Uskon mielummin niin, että meissä kaikissa on paljon hyvyyttä, iloa ja positiivisuutta mutta se vaan joudutaan arjen askareiden ja stressin tieltä painamaan piiloon niin syvälle ettemme edes tiedä sen olemassaolosta. Joulun aikana se pikkuhiljaa alkaa nostaa päätään sisällämme mutta kun se vihdoin on osittain saatu kaivettua esiin, joulu on jo ohi. Silloin iskee ainakin itselle heti tyhjä olo. Ehkä tuo hyvyys ym. katoaa kun tajuamme arjen koittavan ja sen tilalle tuo tyhjä kohta jää.

Saatoin tällä kertaa niellä liian ison palan alkaessani kirjoittaa tästä aiheesta jota olen kuitenkin miettinyt jo useita päiviä mutta silti en todellakaan tiedä mitä sanoa. On niin vaikeaa ajatella mitään kun tietää, että joulumieli on ihmisistä taas lähdössä, eikä suinkaan tulossa. Miten voisin muuttaa ihmisten ajattelutapaa ja tehdä heistä (itseni mukaanlukien) positiivisempia, en mitenkään. Enkä tarkoitakkaan, että haluaisin teeskenneltyjä hymyjä ja teeskenneltyä iloa yhtään sen enempää kuin sitä jo on. Itsekin pysyn pessimistinä kun en muutakaan osaa mutta jälleen haluan tehdä toiveen, että ihmiset miettisivät hiljaa mielessään, jospa tuon "joulunajan" tunteen antaisi jatkua eikä vaipuisi taas takaisin arjen synkkyyteen. Miten pahalta tuntuisi vaikka toivottaa naapurille hississä hyvää illan jatkoa, huomenta tai hyvää viikonloppua. Olisiko se aivan kauheaa? Tulisiko tästä naapurisota tai välittömästi nyrkkiä nenään, ehkä syyte häirinnästä? No en oikein usko, vaan päinvastoin.
Mihin on kadonneet tavat ja toisten huomioiminen? Juoksemme omien keksittyjen kiireidemme perässä päivästä toiseen huomaamatta muita ihmisiä ympärillämme (yleensä vielä kännykkä kädessä somettaen, josta siis tuo kiire tulee! LUE). Muut ihmiset ovat meille täysin ilmaa lukuunottamatta lähipiiriämme jota huomioimme silloin kuin se meille sattuu sopimaan tai sitten teemme sen somessa olettaen, että se ajaa saman asian kuin naamatusten (ei muuten aja).
Lisäksi nykyihminen ei osaa antaa apua eikä ottaa sitä vaikka se on eräitä lajimme kulmakiviä. Jos emme olisi aina puhaltaneet tietyissä kohdissa yhteen hiileen olisimme edelleen luolissa heiluttelemassa puukeppejä ja huutaen jotain uga ugaa.. Nykyhetkessä emme todellakaan tätä osaa, jos näemmä jonkun avuntarpeessa katsomme pois ja toivomme, että joku muu auttaa.. Jos olemme itse pulassa häpeämme sitä ja tavallaan toivomme ettei kukaan auttaisikaan (LUE). Mitäpä jos vuorikiipeilijät ajattelisivat samoin? Saattaisi putoilla väkeä vähän tiuhemmin noilla kiipeilyreissuilla (kuvan ajatus oli tämä). Olemmeko siis menossa takaisin noihin esi-isiemme luoliin kännyköidemme kanssa vai mihin olemme menossa? Onko tarkoitus, että "tapaamme" ihmisiä vain netissä ja vain siellä voimme olla normaaleja, iloisia ja toivotella toisille huomenet ynnä muut? Ei kai nyt sentään vai?

Te jotka ette halua mennä takaisin luoliin ja uskotte uskaltavanne tehdä asioita myös täällä todellisessa maailmassa ottakaamme jokainen itseämme niskasta kiinni ja tartutaan haasteeseen. Haluan nimittäin haastaa teidät kaikki kutsumaan ihan suullisesti (vaikka sillä kännykällä kuitenkin) joku tuttavanne kylään (ei välttämättä olekaan niin helppoa enään kun tuollaisesta on vieraannuttu niin pahasti). Kun hän saapuu tarjotkaa hänelle kahvit ja vaikka nisuakin. Jutelkaa toisillenne ja olkaa kuin ystävien kuuluu, sopikaa vaikka vastavierailukin. Kyläilkää muutenkin myös itse, varoittamatta tai ilmoittaen, ihan sama. Siinä kohtaa näette miten tuttavanne tulevat iloiseksi kun muistatte heidän olemassaolonne ja saatattehan saada ilmaiset kaffeetkin :) vaikkakin nykyään tuntuu, että vieraiden kestitseminenkin on jo vissiin liian raskasta, kun on niin "kiire" ja riittäähän se, että istuu kännykkä kourassa pöydän ääressä tämän ystävän kanssa vai? No ei riitä! Jos olette aina negatiivisia ystävienne näkemisestä ja pidättä heitä lähinnä häiriöinä somettamisellenne niin muistelkaapa tätä sitten kun teillä ei enää ole ystäviä kuin siellä somessa, olisiko sittenkin kiva vielä ihan livenäkin nähdä niitä rakkaita ystäviä vai ei? Omasta mielestäni aina kun joku tulee kylään pitää jaksaa edes kahvit tarjota ja olla iloinen siitä kun joku muistaa ja tulee käymään, eikö niin? Ja kännykkää ei siinä kohtaa räplätä! Lisäksi haastan teidät sanomaan jollekin ventovieraalle huomenta, moi, hyvää päivänjatkoa tai muuta vastaavaa. Kokeilkaa rohkeasti ja uskon, että sama tulee takaisin hymyn kera ja ehkä vielä uudelleenkin jos törmäätte tämän ventovieraan kanssa toisen kerran, mistä tietää vaikka ystävystyisitte, vai onko jollain jo liikaa ystäviä?
Lisäksi voisitte pitää ovea auki ihmisille kun menette samaan paikkaan ja kaupassa toivottaa kassalle hyvää päivänjatkoa ja kiittää häntä, siis noudattaa yleisiä hyviä tapoja ei sen kummempaa. Joskus jopa voi päästää jonossa jonkun ohi jolla on selvästi vaikka vaikeampaa jonottaa tai on vähemmän aikaa kuin sinulla. Näillä pienenpienillä eleillä saatte enemmän iloa aikaan kuin uskottekaan. Osa saattaa hämmästellä, että mikäs tuota vaivasi ja osa ei ehkä edes ehdi tajuamaan mitä tapahtui mutta jos uskallatte jatkaa näitä keinoja vähän enemmän saatte takuulla takaisin samalla mitalla ja korkojen kera. Uskokaa tai älkää mutta saatte tästä suurta iloa tai olette epänormaaleja, ei voi muuta sanoa.. En tiedä pystyykö nykyihminen enään näihin "tempauksiin" mutta rohkaisen teitä yrittämään, se ei maksa mitään eikä varmasti ole mitenkään negatiivista.

Aion itse noudattaa näitä neuvojani (olen näitä noudattanut ennenkin aika paljolti) ja todeta jälleen miten pienetkin asiat tekevät suuria muutoksia. Antakaa "joulumielen" pysyä itsessänne älkääkä menkö takaisin siihen synkkään mielenne luolaan tulevaa vuotta viettämään. Kyllä elämässä on paljon hymyilemisen aihetta vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Aina voi antaa ystävälleen lahjan (ei täydy olla joulu tai syntymäpäivä, kuka uskaltaa kokeilla?), aina voi tehdä hyvää ruokaa ja olla perheen kanssa. Ei varmasti ole raamatun sanoma joulusta tai Jeesuksen syntymästä tarkoitettu siten, että vain silloin on aihetta iloon. Aina on aihetta kun vaan mietitte. Joskus on huonoja päiviä mutta mitä sitten. Niitä on kaikilla. Joskus on stressiä ja paineita mutta mitä sitten, niitä on kaikilla! Älkää uskoko, että teillä on raskain työ ja raskain elämä. Jollain on kumminkin raskaampi. Muistakaa sanoa kiitos, ole hyvä, anteeksi ja toivotella viikonloppuja, iltoja, aamuja jne ja näin huomaatte miten omakin negatiivinen energianne saa kyytiä positiivisen tieltä. Älkää muuten unohtako, että siellä kotonakin voi olla iloinen ja nauttia siitä perheen seurasta tai vaan siitä omasta kodista jos elelee yksin. Ei tarvitse vain ventovieraita mielistellä vaan muistakaa vielä ne tärkeimmätkin ihmiset, paikat ja asiat! Älkää väittäkö ettei jaksa kun olette tehneet raskaan päivän tai jokin muu tekosyy, monet muutkin nimittäin käyvät töissä ja silti jotkut jaksavat illat puuhata rakkaidensa kanssa ja nauttia yhdessäolosta, yöt ovat nukkumista varten. Toki on mahdollista, että olette väärässä seurassa jos on niin raskasta heidän kanssaan olla! Ei se ole niin vaikeaa olla inhimillinen jos vaan ottaa sen asenteekseen vai onko? Kyllä meistä löytyy sitä hyvyyttä ja iloakin uskokaa pois vaan.

Jos ja kun ette usko että näistä neuvoista on jotain apua tai hyötyä niin kokeiltaa! Jos uskallatte. Muitakin hyviä tapoja kannattaa noudattaa ja omia kokemuksia kirjoitella kommentiksi jos uskaltaa.


Kiitos ja kumarrus. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

-Opinio

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ym facebookissa, blogilistoilla jne jne ... Kaikki auttaa jaksamaan kirjoittelun jatkamista. Ilman yleisöä on turha esiintyä, en ole vielä tarpeeksi poliitikko.

2 kommenttia:

  1. Saman tyylistä ajatusta mun blogissa ollut :) http://kotoakotiin.blogspot.fi/2014/06/pieni-oivallus.html

    VastaaPoista
  2. Juurikin noin. Saman tilanteen olen itse saanut kokea monesti ja koskaan siitä ei paha mieli ole tullut jos jalankulkija on vinkannut iloisena. Monesti sitä vain ei tajua miten pienestä on kiinni oma ja muiden hyvä mieli. Turha tavoitella suuria tekoja jos pienet teot jäävät tekemättä, niillä kun vielä monesti on suurempi merkitys.

    Kukin päättäkööt onko itse miten haluaa toimia.

    - Opinio

    VastaaPoista

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!