perjantai 5. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 5. luukusta tuli tietoa magneettikuvasta.



Lääkäri soitti, soittoaika hänellä oli 9.30 - 12.00 välillä ja puheli tulikin sitten 11.45, ei siis turhan aikaisin. 

No magneettikuvasta oli löytynyt selkeä välilevy tyrä presakraalivälistä ja seuraavasta välistä välilevyn pullistuma jotka molemmat ovat menneet hermokanavaan ja painavat S5 hermoa joka on isoin jalkaan menevä hermo (oikean jalan). Tästä hyvästä siis hermosärkyä on ja syön lääkkeitä melkoisesti, eli parasetamolia noin 4g päivässä, noritrenia (masennuslääke joka auttaa myös hermokipuun), epilepsialääkkeitä (auttaa myös hermokipuun ja nukkumiseen), burana 600mg kipuun. Näistä kaikista huolimatta kipua on.. Tämän lisäksi fysioterapeuttisia harjoituksia. No kivuista on lääkäreiden mukaan saattanut tulla kroonisia koska ne on jatkuneet todella pahoina hermosärkyinä yhtäjaksoisesti yli puoli vuotta (muita selkä ongelmia ollut toki noin 15 vuotta kuten iskiaskipua, skolioosia, virheitä motoriikassa jne.), yleensä kivut pyritään saamaan kuriin hyvin nopealla aikataululla koska ne saattavat olla pahempi ongelma kuin vaikka jokin fyysinen vika leikkaus oli tässä tapauksessani järjestetty varmaan jo ajat sitten mutta no... Tuo kroonin kipu on aika erikoinen juttu sillä aivot nimittäin oppivat kivut ennenpitkää ja kipuja vastaanottava alue turpoaa aivoissa. Aivot alkavat omaksumaan kivut normaaliksi tilaksi jolloin ne muuttuvat kroonisiksi eli enemmänkin henkisiksi kuin fyysisiksi ja parantuminen on todella paljon hitaampaa kuin fyysisella puolella. Lisäksi kaikki motoriikka saattaa vääristyä kipuja vastaavaksi ja varovaiseksi niin kuin minulle on käynyt ja esimerkiksi lantio on vääntynyt kummaan asentoon. Olin vähän hidas menemään lääkäriin ja tilanne on nyt tämä, lähete on kirurgille selkäleikkurille nyt samalla tehty mutta mitään äkkiparannusta sekään ei kuulemma enää tuo jos edes suostun koko hommaan, ei nimittäin oikeen oo mun juttu tuommoset hommat... 

No katsotaan aikanaan, toiveena olisi saada nukuttua ja jonain aamuna juoda aamukahvi rauhassa ennenkuin kivut alkavat, se jo piristäisi. Mielestäni kivuissa pahinta on niiden vaikutus hermoihin, keskittymiseen ja elämän pikkuasioihin. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan. Onneksi minulla on ihana perhe tukena vaikka olenkin tullut inhottavaksi ärtyneeksi pirulaiseksi. Joskus osaan kyllä olla iloinenkin mutta aina tuntuu hymyt vähenevän ja sen huomaa jo itsekin, eikä tunnu kivalta.. Sitten vaan lyödään lääkkeitä lisää ja joka toisessa paketissa lukee, että saattaa aiheuttaa masennusta, ahdistusta, vitutusta, itsetuhoisia ajatuksia ja lisäksi laatikollisen fyysisiä oireita kuten kaikki nuhan ja kupan väliltä. Hohhoijaa, näillä mennään.

Nyt on ainakin tietoa tilanteesta ja sekin jo osaltaan auttaa kummasti vaikkakin muutaman kyynelenkin päästin jotain puolituntia lääkärin puhelun jälkeen ihan tahtomattani tietämättä miksi.. Eikä kuulu oikein tapoihin tuokaan, todellakaan... Ehkä jokin jännitys tietämättömyydestä vain laukesi lopulta... Hyvä motto menee laulun sanoin "en kivusta itke, en särystä itke, itken muuten vaan"

Nyt on olo parempi tai huonompi, enpä tiedä.. Ehkä huominen on parempi taas. 

Terveisiä ja jaksamisia kaikille huonokuntoisille kohtalotovereille, eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu. Lukekaa ihmeessä aiemmat vuodatukseni ko. aiheesta kuten Kipujen välissä on elämä joka kertoo aika hyvin omasta mielestäni tilanteestani ja ehkä täsmää johonkuhun muuhunkin. Tuollaisella vähän itseään sättivällä asenteella toki kirjoitettu mutta se nyt on minun näkemykseni.. Ei voi mitään.


Lukekaa vaikka kaikki tekstit, jokaiselle pitäis löytyä jotain. On kaikkee magneettikuvauksen ja viron tulotason väliltä :)

Tykätkää (oikealta valikon yläosasta löytyy tykkää painike jolla voi tykäkä koko blogista ja saada fbn kautta tuoreita juttuja), jakakaa, seuratkaa ja kommentoikaa. Se auttaa jaksamaan tätä blogin pitämistä ja muutakin. Kiitos kaikille lukijoille ja lukekaa ihmeessä muitakin juttujani.

-Opinio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!