keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Auttakaa ja saakaa apua



Huomenta arvon kanssaihmiset, lukijat ja muut ystävät. Syy miksi sanon teitä ystäviksi on se, että eikös meidän kaikkien ainakin täällä maassamme tai edes naapurustossamme pitäisi olla ystäviä. Sain ilon lukea jo eilen facebookissa Pirita Napolan tapauksesta (tänään oli jo iltasanomissakin) jossa hän oli hukannut lompakkonsa ja ostokset jäivät kassalle. Joku ystävällinen herrasmies kuitenkin oli ostokset maksanut ja lähettänyt lapsensa niitä viemään tytön perään eikä siitä pyytänyt mitään korvausta. Myöhemmin lompsakin vielä löytyi. Jos tuosta ei saa niin sanottua joulufiilistä niin ei mistään.

On kuitenkin paljon tapauksia joissa asia on mennyt toisin päin kuten vaikkapa tämän aamun otsikoissa olleen pikkupojan (2v) tapauksessa jossa siis lapsi juossut tiellä ja autoilijoiden "auttava käsi" ei tehnyt muuta kuin painoi tööttää, että "menetkös siitä kun olisi vähän kiire". Tietenkään rotuumme ei kovin vahvasti varmastikaan kuulu toisten auttaminen, olemmehan eläimiä siinä missä muutkin ja tunnetusti suuri osa eläimistä ei oikein osaa tai oikeastaan halua huolehtia kuin korkeintaan itsestään ja jälkeläisistään. Me kuitenkin väitämme olevamme näiden eläimien yläpuolella mitä on joskus vähän vaikea uskoa ja itse vertaankin meitä edelleen vahvasti erääseen eläinlajiin (lukaiseppa tämäkin)..

Jos olemme ajattelevia ja tunteet omaavia "super eläimiä" eikö meidän sitten pitäisi käyttäytyä sen mukaisesti ? Luulisi tälläisen superrodun panostavan suurimman panoksensa lajin ja jopa muiden lajien selviytymiselle niin kuin jotkin alkeellisimmatkin eläimetkin osaavat tehdä puolustamalla laumojaan ja huolehtien jopa joidenkin loiseläinten selviämisestä koska se on tietyille lajeille itselleenkin etu. Meidät kuitenkin yhteiskunta on muovannut haalimaan ja vaalimaan jotain aivan muuta eli tuota maallista näyttävyyttä. Väitämme tekevämme päätökset itse mutta monessa kohtaa se on puppua. Onhan niitä poikkeuksiakin kuten hiljattain joku Norjalaismies joka oli hypännyt jäätävään veteen pelastamaan hukkuvan ankan. Joku pitää häntä hulluna, minä ajattelen, että hän on hyvä ihminen ja näytti sen mihin ihminen pystyy halutessaan vaikka kyseessä oli "vain" ankka, onko sen elämä sitten vähemmän tärkeä?? Ei ainakaan tämän miehen mielestä vaan ankan elämä oli elämä siinä missä muutkin ja uskonkin, että tuo mies olisi pelastanut vielä vähemmän empimättä ihmisenkin.. Meillä kuitenkin on kykyjä joita muilla eläimillä ei välttämättä ole eli pystymme näkemään tilanteen vaaran ja sen mihin se johtaa jos emme puutu siihen.  Nyky tilanne vaan on se, että useimmiten päätökset puolestamme tekee yhteisö. Kun jotain pitäisi tehdä, varsinkin jos kyseessä on normaalista poikkeava tilanne ihminen usein miettii ensimmäisenä, näkeekö kukaan ja mitä se ajattelee jos teen näin. Eli päätöksemme ei perustu omaan tilannenäkemykseemme vaan etsimme välittömästi yhteisön hyväksyntää ja jos sitä ei löydy, jätämme usein toimimatta. Tästä erinomainen esimerkki oli tutkimuksessa jossa New Yorkin vilkkaimmalla kadulla näyttelijä nainen esitti saavansa sairaskohtauksen ja tuupertui siis keskelle katua väenpaljouden sekaan. Ihmisten kävely reitille tuli välittömästi naisen ympärille näkymätön noin parin metrin "voimakenttä" jonka siis kaikki kiersivät, ehkä tiedostamaton pelko jostain tarttuvasta? Monet ihmiset toki vähän hidastivat, vilkaisivat naista ja sitten vilkaisivat ympärilleen ja jatkoivat matkaa. Ajatuksinaan takuulla, että kukaan muukaan ei reagoi joten en minäkään voi, kyllä joku muu sitten auttaa, minä jatkan matkaa. No nainen sai maata muistaakseni jopa 20minuuttia maassa ennenkuin ensimmäinen pysähtyi auttamaan vaikka väkeä kulki siinä ajassa ohi jo satoja ihmisiä. Sitten kun ensimmäinen pysähtyi auttamaan (poikkeusyksilö ehkä jopa jonkinlainen laumanjohtaja) monet monet muutkin tekivät saman perässä ja kohta olikin apujoukkoja suuri määrä. Tässä siis mentiin taas jonkun perässä jotta omaa päätöstä ei päästäisi arvostelemaan.
Sama testi tosin muutettiin myöhemmin siten, että nainen pukeutui hyvin paljon hemaisevammin (seksikkäämmin) ja toisti saman "kohtauksen". Tässä tapauksessa apu tuli nopeammin ja yllättäen lajimme urokset olivat apuaan tarjoamassa mutta tilanne muuttui sen verran, että kun ensimmäinen oli auttamassa muut vähän kävivät katsomassa ja jatkoivat matkaa eivätkä jääneet lisä avuksi kuten edellisessä kokeessa. Tässä tuli varmasti oiva osoitus primitiivisimmistä vaistoistamme jotka liittyvät suvun jatkamiseen. Ihmisten aivot heidän tietämättään päättelivät, että tässä on tilaisuus lisääntyä. Ja kun "alfauros" oli jo naaraan luo jäänyt niin muut urokset ajattelivat, että enään ei onnistu joten ei kannata jäädä tähän vaan jatkaa eteenpäin koska oma hyöty on menetetty.
Emme voi tietyille vaistoillemme mitään vaikka olemmekin superrotu.

Meillä on tapana mitata toistemme hyvyyttä ja pahuutta jatkuvasti. Ihminen joka tekee jotain pahaa on siis paha ja ihminen ja se joka tekee jotain hyvää on hyvä jne. ja jopa yksi teko kertoo kaiken (mukamas). No usein se ei taida olla ihan noin yksiselitteistä. Joku joka on vaikka antanut jollekin selkään (siis pahasti) leimataan pahaksi välittömästi vaikka hän saattaa olla toiminut aivan vaistojensa ja tunteidensa varassa ja tietää tehneensä väärin ja saattaa jopa muuten aina toimia hyvin pyyteettömästi ja olla "hyvä" mutta tämä yksi teko leimaa hänet.. Raamattu sanoo, että kaikki jotka tietävät tehneensä väärin (katuvat) ja pyytävät anteeksi saavat anteeksi. Eli todella "pahakin" saa anteeksi jos katuu ja pyytää anteeksiantoa. Ei siis tuomita ketään sen enempää kuin lakimme vaativat vaan annetaan taivaanportin portsarin hoitaa se lopullinen.
Toisessa laidassa taas jos vaikka joku julkkis tekee lahjoituksen ja sitä mainostetaan teeveessä hän on mielessämme hyvä ihminen vaikka taas juuri hän saattaa tavoitella pelkästään omaa etuaan ja on saattanut lahjoituksen tehdä hyvin kiukkuisena kiroten "että taas perhana menee rahaa kaivoon mutta imago on tärkein" eikä se joku lahjoitus hänen rahoistaan miltään tunnu. Hän saattaakin olla se pahempi jos jotain mitata täytyy.. Kumpi on suurempi lahjoittaja, ihminen joka antaa miljoonasta tonnin vai se joka antaa vitosestaan 2euroa? En viitsi sitä tähän laskea, jos joku ei osaa ota yhteyttä niin autan (pyyteettömästi).

Oli miten oli mutta uskoisin, että pohjimmiltaan hyvä ihminen on se joka muiden ajattelusta piittaamatta auttaa lähimmäistään ja tekee hyviä tekoja vaikka kukaan ei sitä koskaan saisi tietää siis täysin pyyteettömästi. Se ihminen saa siitä iloa itselleen ja tietää tekevänsä hyvää eikä halua saada mitään vastapalveluksia vaan on tyytyväinen pelkkään hyvään oloon jonka siitä saa. Tällaisen teon saattaa tehdä vaikka miten raihnainen tai muuten surkean näköinen yksilö jota me muut paheksumme ja katsomme kuten hän olisi meitä huonompi. Kuten vaikka joku puliukko joka viinanhajuisena kulkee rikkinäisissä vaatteissa. Minä kuitenkin helpommin näen hänet nostamassa vanhusta pystyyn kuin jotain pukumiestä puhelin korvalla. Ennakkoluulomme vain ovat niin vahvat ja haluamme aina uskoa, että tyylikkäät, vahvannäköiset yksilöt ovat niitä auttavia alfa yksilöitä. Onhan se jo monissa saduissakin meille lapsesta asti opetettu, että avuksi rientää lihaksikas, rahakas prinssi, eikä suinkaan mikään kerjäläinen.
Se ei aina kuitenkaan mene niin. Mitä jos puliukko nostaisi sinut pystyyn kun olet kaatunut ja murtanut sääresi, soittaisi ambulanssin ja odottaisi tukenasi ambulanssin tuloa jonka jälkeen häviäisi horisonttiin pyytämättä korvausta.. Nauraisitko vielä heidän surkeudelleen? No et varmasti hetkeen mutta ennen pitkää lajimme vaistot menisivät muiston edelle ja taas et osaisi ajatella auttajaksi muutakuin jonkun "vahvan yksilön".

Jos kaikki olisimme kuten hän joka oli Piritan ostokset maksanut ja kuten hän joka vanhuksen nostaa pystyyn olisi meidän itsemmekin helpompi olla tietäen, että jos jotain pahaa tapahtuu on aina joku auttamassa. Tällä hetkellä ei kannata siihen luottaa, sillä koskaan ei tiedä onko lähellä todella ihmisiä jotka laittavat kanssaihmisen muiden ajatusten edelle. Pirita oli kerännyt melkoisen tykkäysten suman mutta kuinka moni tykkääjä itse toimisi kuten tuo "laupias Samarialainen" ? Pyrkikäämme tekemään hyviä asioita toisillemme ja varmasti saamme myös takaisin. Kultainen sääntö kannattaa nostaa takaisin pöydälle eli "Tee muille niinkuin toivoisit heidän tekevän sinulle". Todistamme samalla olevamme enemmän kuin vaan eläimiä. Meillä on oikeus olla kiukkuisia, vihata, rakastaa ja ajatella asioista eritavoin mutta tietyissä kohdissa meidän kannattaa pitää yhtä vaikka olemmekin erilaisia.

Aplodit hatunnoston kera vielä tälle auttajalle josta juttuni lähti ja toivottavasti hän löytyy tai jos haluaa pysyä piilossa toivottavasti on ainakin saanut nähdä kaikki kiitokset jotka hänelle kuuluvat. Toivottavasti muutkin näkymättömät, nimettomät sankarit ja auttajat saavat osakseen tarpeeksi kiitoksia ja hyvää mieltä jotta jaksavat pitää yllä hyvyyttä jota meissä kaikissa kuitenkin on jos vaan saa sen kaivettua tarvittaessa esiin.

Jos jollain on tarinaa auttajasta tai jostain joka on jättänyt auttamatta, kirjoita ihmeessä kommenttia, varmasti halutaan nähdä näitä lisää.

Kiitos

-Opinio


Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ja kommentoikaa. Se auttaa jaksamaan tätä blogin pitämistä ja muutakin. Kiitos kaikille lukijoille ja lukekaa ihmeessä muitakin juttujani. Arkisto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!