tiistai 25. marraskuuta 2014

Sairaanhoitojärjestelmässä ei sallita inhimillisiä virheitä

Huomenta lukijat tai ne jotka vahingossa tänne eksyivät ja ilmeisesti ainakin tämän lauseen loppuun ovat nyt lukeneet..



En mitenkään voi olla pohtimatta erästä asiaa joka koskettaa itseänikin melko paljon. Nimittäin Suomen terveydenhuolto järjestelmää.. Olen itse joutunut eräästä syystä näitä palveluja käyttämään vuosittain ja joskus paljon useamminkin. Kaikki alkoi joskus aikanaan perus lääkärikäynnistä jolla sitten pyysin vähän tutkimuksia ja saatiinkin melko pian diagnoosi suoritettua röntgen kuvien ym saattelemana. Tästä kului jo vuosia kun aina silloin tällöin vaivani kanssa olin lääkärissä poikkeillut ja aina tehty sama hoito eli diagnoosi oli kysytty minulta itseltäni johon aina kerroin sen mitä lääkäri oli aikanaan todennut ja tämän jälkeen kysymys kuului lähestulkoon niin, että miten voimakkaita lääkkeitä tällä kertaa olis hyvä saada ja haluatko kokeilla näitä ja näitä nappeja tällä kertaa ?

Sitten tapahtui jotain perin kummallista kun vuosia myöhemmin menin taas lääkäriä tapaamaan ja valittelin olojani kun tämä lääkäri joka oli kuulemma vain pari päivää käymässä ko. laitoksessa kysyi ihmeellisen kysymyksen.. "Haluaisitko, että tutkitaan mikä sussa on vikana?" Minä hetken kakomisen jälkeen ajattelin, että no periaatteessahan se on se syy miksi tänne olen tullut mutta olin jo sen itsekin unohtanut kun meinasin vaan lähteä lapun kanssa apteekkiin pillereitä hakemaan.. No sitten tutkittiin hyvin rajallisin metodein kun tämä väliaikaisesti talossa ollut lääkäri ei uskaltanut / halunnut käyttää mitään kuvaus mahdollisuuksia ym vaan teki paljon vanhanaikaisemman tutkimuksen jossa hän kuitenkin pystyi toteamaan, että edellisen lääkärin diagnoosi oli ollut aivan metsässä ja että vaivani tarvitsisi lähinnä fysioterapiaa..

Taas meni vuosia enemmän ja vähemmän hyvin kunnes oli taas pakko muutaman kerran hakea pitkä sairasloma töistä ja se tietysti masensi. Sitten erään kerran satuin olemaan muulla asialla terveyskeskuksessa / keskussairaalassa ja tuli mieleeni, että oma vaiva on pahentunut rankasti viimeisen puolenvuoden aikana joten päätin mennä tiskille ja kysyä voisinko varata ajan tähän taloon ihan vaan lääkäri käynnille? No vastaus tuli pitkän hiljaisuuden ja ihmettelyn jälkeen (olin ilmeisesti niitä harvoja potilaita jotka ihan itse ominjaloin olivat tulleet tälläistä kyselemään) että eiköhän se onnistu. Vaihtoehtoja kuitenkin oli kaksinkappalein. Tuli kysymys "haluatko tuonne meidän jonotuskirjaan jossa on muutaman kuukauden hoitotakuu vai haluatko vain perus ajan lääkärille / hoitajalle". Hetken jo mietin kunnes tajusin tehdä vastakysymyksen, että tarkoittaakos tuo "perus aika lääkärille / hoitajalle" sitä että tulen käymään pikipäin ja hoito käsittää itsekertomani diagnosoinnin ja reseptin kirjoituksen ilman mitään tutkimuksia? No hän vastasi rehellisesti, että juuri niin. Kun taas tuo jonotuskirja oli niille potilaille jotka eivät halua vain syödä satunnaisia pillereitä itse keksimiinsä tauteihin vaan haluavat, että lääkäri joutuu sen taudin keksimään (diagnosoimaan) ja aikaakin oli varattu kokonainen puolituntia per potilas. Päädyin jonoon ja ajan sainkin postissa muutaman kuukauden päästä ja sinne sitten menin.. Tutkimuksia ei tehty oikeastaan ollenkaan vaan todettiin, että fysiatri tietäisi tästä asiasta enemmän, haluanko sinne ? No toki halusin kun sehän on tähän vaivaan raudanluja ammattilainen (ajattelin mielessäni). Sitten sain reseptin kivunlievityksiin joka tuli todellakin tarpeeseen ja kävin röntgenissä ottamassa muutaman kuvan fysiatria varten josta sitten jouduin kävelemään takaisin lääkärin käskystä johonkin infoon kertomaan, että haluan niiden kuvien menevän valmistuttuaan sinne ja sinne.. He ihmettelivät kovasti, että miten niin valmistuttuaan kun nehän ovat heti sähköisessä muodossa valmiita ja ovat heti käytettävissä jossain järjestelmässä.. Vastailin taas, että mistä minä sen voin tietää kun näin käskettiin tehdä. No aikanaan tuli aika fysiatrille ja siellä sitten sain jälleen noin sadannen kerran kertoa koko tarinani alusta saakka ja taas määrättiin lääkkeitä, kyseltiin leikkauksista jne jne ja lopuksi määrättiin fysioterapiaa.. No nyt näissä kierteissä mennään ja ihmetellään kun mikään ei kuitenkaan ole mitenkään auttanut.. Ehkä jonain päivänä..

Olen kaikkiaan käyttänyt aikaani ongelmiini varmasti vähintäänkin päiviä istuen jonoissa ja selittäen potilaskertomuksiani eri lääkäreille ja tämä sai minut suuresti ihmettelemään, että eikö 2000- luvullakaan vielä olla saatu potilastietoja johonkin niin, että lääkäri tavallaan jo valmiiksi ne näkisi.. No onhan toki ja välillä on naurattanut kovasti kun lääkärillä on potilaskertomus näytöllä avoimena jossa siis lukee kaikki tapahtumat ja kertomukseni niin silti hän kyselee kysymyksiä kuten mikäs sinut tänne toi ? onko jokin paikka kipeänä ? En oikein tajua onko heiltä lukutaito mennyt kun ovat latinaa opiskelleet vai onko näissä näytöissä jotain vikaa ettei saa selvää tekstistä tms? Kannattaisi kyllä ottaa johonkin mikrotukeen yhteyttä tai palkata lukutaitoinen avustaja niin se hurja 30minuuttia mikä potilaalle on varattu riittäisi muuhunkin kun siihen, että potilas laitetaan kertomaan elämäntarinansa syntymästä lähtien joka kerta uudelleen.

Lisäksi suurta hämmennystä on aiheuttanut se valta joka minulla on potilaana ollut (tietyllä tapaa). Olen siis aina saanut itse kertoa mikä vaivaa potilastiedoista / historiasta riippumatta. Olisinhan voinut keksiä itselleni vaikka miten hienon diagnoosin ja päästä vaikka eläkkeelle jos olisin halunnut kun lääkäri vain kuuntelee potilaan keksimän diagnoosin ja määrää siihen lääkkeet ja laittaa nimen paperiin.. Kun taas jos olen potilaana mennyt pyytämään jotain lääkettä tai kuvausta on suhtautuminen ollut hyvin nihkeää, että "Lääkärihän nämä asiat päättää". Kannattaakin siis kertoa itsestään sellainen diagnoosi joka sopii haluamiisi lääkkeisiin tai kuvaukseen niin se saattaa toteutua (vaikka olen ihan alan ihmiseltä kuullut, että lääkärit eivät uskalla / halua määrätä kalliita kuvauksia kuin aivan pakosta senkään takia koska joutuvat helposti johtokunnan puhutteluun näistä sairaalalle aiheuttamistaan lisäkuluista vaikka potilas olisi saattanut selvitä ilmankin niitä). Lääkäreissä tosin on aika paljon eroja kun toinen on aivan eri mieltä samasta asiasta kuin toinen mutta ehkä heille koulussa jo opetetaan useita eri vaihtoehtoja jokaiseen asiaan kun itselleni on vanhanaikaisesti opetettu aina tavallaan vain yksi ratkaisu joka asiaan vaikkapa 1+1=2 kun taas lääketiedettä opiskellut voi tulkita tuon miten haluaa vaikkapa näin "1+1=3 ja vaatii kipulääkereseptin" . No onhan potilaatkin erilaisia mutta eikös esim nuha ole nuha vaikka se olisikin eri ihmisessä?

Hämmennystä voisi aiheuttaa myös se kun lapsesta asti on painotettu, että Suomessa kaikki on ilmaista kun on tyhmänä kysynyt miksi maksamme veroja. Jotain olen siitä huolimatta tajunnut väärin kun joka käynnin jälkeen sairaalasta on tullut lasku.. Ehkä olen unohtanut laittaa rastin johonkin ruutuun, että Suomen kansalainen tai jotain vastaavaa tai jospa olen vahingossa mennytkin yksityiselle. Vaikkakin yksityissektorilla otetaan joka kerta kaikki kuvat ja tutkimukset parhaan hoidon takaamiseksi (laskun perusteena on hyvä näitä käyttää) ja tutkitaan juuri niin monta tuntia kuin potilas vaatii (tai siis kuinka paljon lompsa kestää) vaikka ammatti taitoa ei ole sen enempää tai vähempää..

Näiden tietojeni ja kokemuksieni valossa olenkin tehnyt henkisen päätöksen jota en koskaan toteuta kuitenkaan, että luen itseni lääkäriksi. Missä muussa ammatissa saan mennä ja tulla miten haluan ja kun potilas häipyy voin vielä rauhassa katsella facebookkia ja sähköpostejani muutaman kymmenen minuutta välittämättä siitä onko joku toinen potilas jonossa.. Kahville voin lähteä tasan silloin kun se on vaikka potilaat odottaisivat aulassa kunhan muistan tervehtiä mennessäni. Entä missä ammatissa asiakas itse tekee sen työn eli keksii diagnoosit ym ja kertoo mikä hätänä ja sinun ei tarvitse kuin kirjoittaa lääkettä ja sairaslomaa. Lääkkeen kirjoituksessakin voi käyttää apuna lausetta "onkos tätä lääkettä sulle aiemmin määrätty" ja jos vastaus on kyllä voi hyvin mielin ajatella, että kollega on siis päätynyt tähän samaan joten sen on oltava oikein. Sitten jos tulee niin haastava potilas, että pitäisi itse keksiä mikä siinä mättää onkin jo hankalampaa, no silloin voi vilkaista googlea tai jotain lääkärikirjaa jos sellaista jostain löytää ja arpoa sieltä jotain tai sanoa vain potilaalle / asiakkaalle, että tarvitaan vähän lisätutkimuksia ja että käsitellään asiaa pikkuhiljaa kun eivät tälläiset asiat niin yhtäkkiä selviä. Ja jos on mennyt jonkun diagnoosin antamaan niin pitää ainakin muistaa käyttää paljon sanoja ja sanarakenteita kuten: ehkä, mahdollisesti, saattaa olla, epäilisin, voi olla, on myös mahdollista, en tiedä varmaksi, varmuudella ei voida todeta jne jotta asiakas ei sitten pääse sanomaan että olit väärässä vaan siinä kun ei alunperinkään ollut mitään varmuutta mistään niin ei voi olla väärässäkään. Lopuksi voi vielä heittää potilaan kolleegan huoleksi joka sitten on jonkin alan erikoislääkäri tms jolloin voi itse huokaista helpotuksesta kun ei tarvitse vanhoja koulujuttuja ja diagnooseja alkaa miettimään ja kollega kiittää kun hän saa lopulta jokaisen potilaan ja joutuu sitten kuuntelemaan kaikkien asiakkaiden ongelmat ja keksimään oikeasti jotain jos ei ole enää mitään muuta tahoa johon potilaan voisi "heittää".  Miksi lääkärin pitää joutua siirtämään vastuuta peläten, että tekee väärän ratkaisun ? Ihmisiä hekin ovat ja ovat näin ollen oikeutettuja tekemään virheitä kuten me kaikki muutkin. Tietysti heidän työnsä vaatii äärimmäistä tarkkuutta ja virheet voivat olla kohtalokkaita mutta niinhän ne voivat olla vaikka rekkakuskillakin kun virheen sattuessa ajaa jonkun yli.. Ei mielestäni yhtään vähempää tai enempää vaarallisia virheitä nuokaan.. Kuitenkin jos ei satu virhettä niin rekkamies saa tärkeän kuorman perille ja lääkärin tapauksessa joku ihminen saa hoitoa ja helpotusta elämäänsä.. Eikös nuo syyt ole riskin arvoisia vai pitääkö pysäyttää koko maailma jos ihminen ei saa tehdä virhettä ja luovutetaan komento koneille jotka eivät tee virheitä.

Jospa palattaisiin aikaan kun oli vain yksi lääkäri / potilas ja hänen piti ihan itse tutkia potilas ja tosissaan illalla lukea lääkäri kirjoja kotonaan ja miettiä mitä pitäisi tehdä ollen täysin vastuussa potilaan terveydentilasta joka takuulla motivoi tekemään oikeita ratkaisuja. Uskoisin, että silloin lääkäri tosissaan hoitaisi työnsä niin hyvin kun pystyy, määräisi tarvittavat lisätutkimukset, määräisi vain lääkkeitä joita uskaltaisi jne. Lisäksi potilas tietäisi aina kenelle soittaa kun on hätä, keskussairaan puhelu automaattirobotti kun ei aina välttämättä osaa auttaa varsinkaan jos on vähän kiire.

Älkääkä missään tapauksessa hyvät ihmiset ymmärtäkö väärin, kunnioitan suuresti niitä jotka lääkäriksi itsensä lukeneet ja varmasti jossain vaiheessa ainakin omistaneet halun auttaa muita mutta väitän vaan, että monen lääkärin intohimo tosissaan hoitaa ihmisiä on ajat sitten tapettu näillä ihme järjestelmillä sekä mahdollisuudella siirtää vastuuta loputtomasti. Nämä tavat ovatkin kyllä niin aatamin aikaisia, että muussa teollisuudessa nämä olisivat johtaneet konkursseihin ja lopputileihin.

Minkään pienen murtuman takia ei siis kannata lähteä tuon järjestelmän rattaisiin sillä sehän ehtii kuitenkin jo luutua ennen kuin monenvuoden tutkimusten ja aikojen odottelun jälkeen joku keksii, että joku on murtunut ja varaa kirurgille ajan 6kk hoitotakuulla.

Itse pärjään tällä hetkellä ok viimeisimmän diagnoosin kanssa joka on ilmeisesti krooninen särky jonka kanssa vaan täytyy oppia elämään mutta tutkimukset jatkuvat.....


Muistakaahan lukaista myös muita avautumisiani tuosta alta tai oikealta löytyvän valikon kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!