torstai 16. tammikuuta 2014

Ihmislapsi


Taas on mielessä pyörinyt asiaa ja se täytyy jälleen koittaa pukea sanoiksi. 
Ihmettelen aina väliin ihmisen käyttäytymistä kuin se olisi jumala, voimme päättää mielestämme mitä tahansa ja olla kaikessa ylivertaisia. Eläimet ym ovat mielestämme täysin mitättömiä jotka kelpaavat korkeintaan lemmikeiksi tai ravinnoksi. 
Entäpä jos taas mentäisiin hetkeksi itseemme ja mietittäisiin mistä kaikki sai alkunsa. Ollaanhan kaikki joskus oltu lapsia, eikös ? 
Otetaanpa eläinkunnan edustajista kilpailijaksi melkein mikä hyvänsä niin ihminen häviää erään kamppailun kaikessa ylivertaisuudessaan. Nimittäin aiheena on tuo ihmislapsi, onko surkeampaa eliötä kuin vastasyntynyt ihminen? Olen huomannut paljon dokumentteja katsellessani havainnon, että lähes kaikkien eläinlajien jälkeläisillä on tiettyjä perus taitoja tai vaistoja kuten ne pyrkivät nousemaan jaloilleen mahdollisimman nopeasti, ne hakeutuvat välittömästi turvaan, ravinnon etsiminen alkaa lähes välittömästi jne jne jne.. Noita voisi luetella loputtomasti. Mutta otetaanpa tarkkailuun tämä kuningaslajin eli ihmisen jälkeläinen jota kutsutaan vauvaksi (voisihan se olla varsa, vesa, kuutti, poikanen jne). Kun ihminen on ponnistettu maailmaan alkaa sen elämä hyvin todennäköisesti kätilön sylistä josta se päätyy äidin vatsanpäälle ihmettelemään maailman menoa (olen itsekin tuon ihmeen todistanut ja on se omalla oudolla tavallaan uskomattoman kaunis hetki) ja sitten sille aletaan yrittää opettaa rinnasta syömistä mitä se ei myöskään aina osaa välittömästi vaan saattaa vaatia paljonkin ponnisteluja, eläimen selviämisen tonennäköisyys tippuisi dramaattisesti jos se ei osaisi ottaa ravintoa vastaan. 
Mitäpä jos ihminen olisi enemmän kuin eläin, mitä se toki joskus on varmasti ollutkin tai tilanne muuten olisi vähän erilainen onnettomuuden tai muun ikävän asian johdosta. Tässä skenaariossa ajatuksena on se, että jos vauva syntyisikin ilman apua vaikkapa luonnossa. En kuitenkaan halua viedä sen kaikkia mahdollisuuksia ajatellen pahinta eli vaikkapa seepra synnyttämässä savannilla jossa lähin vihollinen vaaniikin vain muutaman metrin päässä ja ruokaa ei kertakaikkiaan ole vedestä puhumattakaan. Vaan ajatellaan ihanteellinen tilanne. Vauva syntyy puolilta päivin suojaisassa paikassa jossa ei ole vihollisia tai muuta uhkaavaa, lämpötila on noin 22astetta eli lähes täydellinen huonelämpötila, lisäksi vauvan emo (äiti) on ajatellut valmiiksi synnyttää vauvan aivan marjapensaiden ja puron lähistöllä jotta ruokaa ja vettä olisi heti riittävästi. Päivääkin on vielä jäljellä joten ei tarvitse heti alkaa yötä jännittämään. 
Nythän on vauvalla lähes täydelliset puitteet astua maailmaan, lisäksi heti syntymän jälkeen äiti puhdistaa lapsen verestä, lapsivedestä ym. sekä katkaisee napanuoran (kuten toimisi monen muunkin lajin edustajat) ja asettaa hänet lämpimästi pehmeälle nurmelle. Näin uskomattoman kehittyneen lajin jälkeläisenhän ajattelisi heti pyrkivän jaloilleen ja alkavan miettiä ravintoa ollen kuitenkin huomaamaton jotta pedot eivät näe tai kuule mutta valitettava tosiasia on kuitenkin se, että vauva jää vain nurmelle sätkien miten kuten pystyykin.
Jossain vaiheessa se tekee elämänsä virheen ja alkaa huutaa niin lujaa kuin pystyy jopa niin lujaa, että sen oma hengitys häiriintyy ja sen on vaikea saada happea. Tämän lisäksi sen huuto houkuttelisi jokaisen pedon paikalle katsomaan olisiko tiedossa kenties helppo saalis. Jos tässä vaiheessa olisi kuitenkin äiti joka saa lapsen hiljaiseksi tarjoamalla sille ravintoa on sen taas vähän helpompi selvitä. Moni muukin nisäkäs toki vaatii rintaruokintaa ainakin vähän aikaa mutta ihminen on siinäkin kyllä tavallaan edelläkävijä. Vauva voi vaatia rintaruokintaa pitkiäkin aikoja mutta jos sen yli päästään niin sittenhän vauvalla on hyvä selviytymis mahdollisuus eikö niin.
Hypätään ajassa eteenpäin tilanteeseen jossa vauva on saavuttanut sen pisteen, että rintaruokinta ei enää ole pakollista tai maito on äidin rinnoista loppunut ja on pakko mennä eteenpäin. Tässä vaiheessa ylivertainen ihmis lapsi tietenkin alkaa etsimään ravintoa lähellä olevasta purosta sekä marjapensaista, lisäksi se on ottanut oppia vanhemmiltaan miten pyydystää liharavintoa (näin toimisi useat eläinlajien edustajat). Nyt taisi kuitenkin valitettavasti taas tulla virhe, sillä tosiasiassahan vauvan jäädessä ilman rintaruokintaa ja ehkä jopa ilman vanhempiaan sillä ei olisi mitään toivoa edes ajatella hankkivansa ravintoa vaikka se ylettyisi koskemaan marjapuskaan. Uskomattomalla tuurilla se voisi saada jonkin marjan irti puskasta ja vaistomaisesti tutkimus mielessä laittaa sen suuhunsa mutta todennäköisesti sen pureskelu tai nieleminen ei onnistuisi koska ei ole hampaita eikä nielemisrefleksiä kiinteälle ruualle. Lisäksi se ei osaisi hyödyntää vettä vaan todennäköisesti ollessaan tarpeeksi lähellä puroa se ehkä päättäisi mennä sitä kohden mutta putoaisi sinne kohtalokkain seurauksin. Ihmislapsella ei nimittäin ole mitään käsitystä esimerkiksi korkeudesta vaan se voisi hypätä vaikka grand canyoniin tajuamatta pudotuksen pituutta tai, että se on vaarallista. Lisäksi mainittakoon, että ihmislapsen itsesuojeluvaisto on lähes kehittymätön kuten sen lihaksetkin joilla se pystyisi edes pitämään päätään ylhäällä. Ajatus siitä, että jälkeläisemme ei selviäisi vaikka se olisi yltäkylläisyyden keskellä on mielestäni kohtalaisen järkyttävä. Olemmehan kaikessa parempia kuin eläimet! Eikös? Näin ihminen on ainakin alkanut ajatella jossain kohtaa kehitystään.
Mennäänpä taas eteenpäin ja ajatellaan, että vauva olisi saanut vanhemmiltaan apua ja päässyt nälästään. Nyt se varmasti jo alkaa itse yrittää liikkua turvaan ja hankkia sitä ravintoa. No ei jälleenkään vaan edelleen se jää vain paikoilleen tai sen todella hidas liikkuminen on ainakin mille tahansa petoeläimelle erittäin edullista. Tätä ihmisen avuttomuutta kestää jopa vuosia sillä ihminen ei taitaisi luonnossa selvitä vaikka se olisi jo ehtinyt noin 3-5vuoden ikään. Eikä riitä, että sen vanhemmat auttavat sitä ravinnonhankinnassa, puhtaudessa ja suojan hankinnassa vaan sitä täytyy myös vahtia kirjaimellisesti 24/7. Turha siis ajatellakaan, että se jätettäisiin pesään yksin ja lähdettäisiin metsästämään (monet eläinlajit tekevät näin). Tässä tapauksessa vauva saattaisi esimerkiksi laittaa jotain suuhunsa ja tukehtua (se on vauvan tapa tutkia asioita, melko kohtalokasta, eikö), se saattaisi ryömiä suoraan nuotioon tajuamatta välitöntä vaaraa tai se saattaisi huutaa petoeläimet paikalle tai jopa tukehtuisi omaan huutoonsa. Lisäksi voi varmasti todeta, että vauva myös paleltuisi todella helposti, tai saisi jonkin bakteeri infektion sillä se ei osaa esimerkiksi ulostaa tiettyyn paikkaa hygienian vuoksi vaan se tekee sen paikallaan ollen omaan pesäänsä.
Kuitenkaan ihminen ei selviäisi yksin ilman vanhempiaan kuin korkeintaan muutaman minuutin mikä on käsittämätöntä.
Jos jokin tämän hetkisistä eläinlajeista vaatisi vanhemmiltaan 3-5vuotta täyttä vahtimista, syöttämistä, röyhtäyttämistä, puhdistamista ravinnonhakua jne. olisi se todennäköisesti sen lajin loppu.
Koittakaapas joskus miettiä mistä teidänkin jokaisen elämä on alkanut ja miten avuttomia olette olleet sekä miten helposti jokin eläin olisi voinut päättää teidän ylivertaisen elämänne... Ei enään tunnu niin ylivertaiselta. 
Tätä aihetta sivuuttaen on tulossa piakkoin tekstiä ihmisen kehityksestä, toivottavasti jaksatte odottaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!