torstai 16. tammikuuta 2014

Ihmisen läheisin sukulainen



Nyt on blogi pystyssä patoutumien purkamista varten :) no siis mielipiteiden jakamiseksi piti sanoa. Toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa mistään kun nykyään mielipiteen kertominen tarkoittaa yhtä kuin, että on haukkunut jonkun tai jonkin täysin vaikka siitä EI ole kyse vaan mielipiteestä.


Olen pitkään ollut tympääntynyt ihmisten nyky arkeen. Tai voiko sitä sanoa "nyky arjeksi" kun sitä on jatkunut ehkäpä sellainen 2000vuotta tai enemmän. 
Arkihan on nykyajan ihmisellä viimeistään kouluiästä alkaen tietynlainen eli noin viitenä päivänä viikossa on noustava aamulla ylös, lähdettävä kouluun, tultava takaisin kotiin, syötävä jotain, hetki tehdä sitä sun tätä kunnes onkin jo iltapala ja nukkumaan meno. Arvatkaapas miten seuraava arkipäivä menee ? 
Entäpä kun tämä lapsokainen on kasvanut aikuiseksi ja saanut ensimmäisen vakituisen työpaikkansa. Sitten arki muuttuu siten, että aamulla herätään vielä vähän aiemmin, lähdetään töihin, tullaan kaupan kautta kotiin, syödään jos huvittaa, katsotaan muutama tunti telkkaria, ehkä hoidetaan parisuhdetta ja sitten syödään vähän lisää ja mennään nukkumaan. Tämä on se kärrynpyörä, jota ihminen opetellaan tavoittelemaan lapsesta saakka, harva siinä kuitenkaan on onnellinen tajuttuaan esimerkiksi tehtyään tuota sellaisen 20vuotta kuten monet tekevät. Tästä ei lisäksi kuulu jäädä käteen mitään muuta kuin tietty lotolla tai ankarilla säästötoimilla, jotta voit eläkepäivien koitettua (tällä menolla eläkeikä hyvin pian 75v) vielä muutaman viimeisen vuotesi "pitää hauskaa viimeisillä voimillasi" lisäksi monilta se syö kaikki henkiset voimavarat kun ei edes tiedä muusta maailmasta enään mitään. Eläkeiän sitten koittaessa ihmiset monesti alkavat stressata kaikkea, sairastella jne koska heillä ei enää olekaan elämässä tätä tuttua pohjaa johon he ovat kasvaneet kiinni sulkien silmänsä kaikelta muulta.
En missään tapauksessa halua vähätellä niitä jotka ovat tuohon kärrynpyörään lähteneet vaan päin vastoin aina kun kuulen jonkun sanovan, että "olen tehnyt tätä 20v" herättää se minussa todella suurta kunnioitusta ja varmasti osa ihmisistä sopivat siihen loistavasti mutta eivät mielestäni läheskään kaikki. Pelkään, että tälläiseen elämään varsin suora ohjaaminen ja kannustaminen lisää vahvasti sitä riskiä, että ihmiset osaavat aina vain vähemmän ja vähemmän ajatella itse tai uskoa itsestään mitään. Ihimisen aivot ovat oppiva ja sopeutuva järjestelmä. Jos opetamme aivoillemme, että niiden ei tarvitse miettiä kuin sitä yhtä työvaihetta jossain koneella tai sitä yhtä pipomallia jonka ompelemme niin aivot sopeutuvat siihen hyvin suppeaan henkiseen tilaan, asettaen tämän mallin pikkuhiljaa selviytymis,-päätöimintamalliksi joka ohittaa lähes kaiken muun toiminnan joitan primitiivisiä selviytymis, puolustus ja hyökkäys komentoja / vaistoja lukuunottamatta jotka nekin ovat kuolemassa aivoistamme sillä niiden tarve on aina vain vähäisempi nyky ympäristössä. Tämä ei voi olla kaikille ihmisille henkisesti hyvä asia, vaikkakin joillekin voi ollakin.
Monet mahtavat taiteilijat, säveltäjät, suunnittelijat, käsityöläiset ym ovat varmasti tälläkin hetkellä täysin tietämättömiä lahjoistaan ja tavallaan tuhlaavat elämäänsä tuossa kärrynpyörässä. Tai kuinka moni ihminen on ikänsä tehnyt tasan samaa työtä edes ajattelematta, että hän voisi vaikka olla ko yrityksessä vähän isommassakin roolissa tai paremmalla palkalla puhumattakaan, että voisi joskus vaikka vaihtaa alaa. Aluksihan ihminen on aina vähän kunnianhimoinen, miettii paikkaansa yhteisössä ja haaveilee mutta kun se on aikansa tottunut tiettyyn tulotasoon, työhön ja arkeen ei se enään edes huomaa ajatella, että voisi mennä eteenpäin. Lapselta jos kysytään, että mikä sinusta tulee isona hän vastaa usein nopeasti monta kiinnostavaa ammattia, pääsipä hän niihin sitten isona tai ei. Jos samalta yksilöltä mennään kysymään uudelleen kun hän on aikuinen ja töissäkäyvä, että mitä hän haluaisi elämällään tehdä, on todennäköistä, että hän ei edes osaa vastata tai se on todella vaikeaa koska hän on uskotellut itselleen ettei voi päästä siihen haaverooliinsa vaikka tekisi mitä ja yrittää unohtaa haaveilut. Toki tämä on tavallaan hyväkin asia sillä jos ajatellaan asiaa täysin toisesta suunnasta on myös moni nykyajan Hitler tai murhaaja myös tällä hetkellä niin sanotusti sorvin ääressä eikä pääse ajattelemaankaan halujaan maailman valloittamisesta tai jostain muusta äärimmäisen negativiisesta.
Olemme kuitenkin ohjanneet lajimme tiettyyn suuntaan ja tavallaan viemässä siltä sen oman tahdon vaikka juuri se on asia joka erottaa meidät eläimistä ja kuten raamatussakin todetaan, että ihminen itse tekee valintansa, Jumala ei niihin vaikuta, no ei ehkä Jumala jos häneen uskoo mutta meidän yhteisömme vaikutta ja paljon. Meidän valinnanmahdollisuutemme ovat supistumassa koko ajan jos haluamme seurata yhteiskuntaa (muutamia erakoitahan löytyy). Toivottavasti ihmisrotu ei laiskistu, surkistu henkisesti ja muutu täysin "Zombeiksi", se olisi nimittäin erittäin suuri häviö kulttuurille, ihmisille ja koko universumille.
Tietty ihmisellä on edelleen elämässään jatkuvia valintoja mutta lähes kaikkiin vaikuttaa jo jokin. Ravinto ostetaan kaupoista ja melko suppeasti siten kuten on opittu tekemään, maailmassahan on varmasti miljoonia eri ravinnoksi kelpaavia ainesosia mutta kyllä vaan monen ihmisen kaapista aina löytyy samat liha ja kasvislaadut kun niihin on totuttu pienestä pitäen. Parin etsimisessä monesti otetaan mallia muista tai lehdistä, tv:stä jne, että miltä sen hyvännäköisen kumppanin pitäisi näyttää ja jopa mietitään sitä, että minkälaisen kumppanin kanssa kehtaa mennä ulos (mietimme siis enemmän muiden mielipiteitä kuin omiamma ja se on todellakin huolestuttavaa). Kodin hankinnassa ei enää mietitä onko se turvallinen tai kestääkö se talven vaan mietitään alitajuntaisesti kaikkia taloja missä ollaa elämän aikana käyty ja tehdään niistä omaan päähän malli toiveasunnosta jonka pitää olla lähellä työpaikkaa (selviytymismalli), jotta tämä arki sitten menee kevyesti (joskus ihminen on miettinyt ehkä luolansa / tiipiinsä lähelle hyvää metsästys polkua), lisäksi asumuksen pitää olla parempi kuin muilla läheisillä lajitovereilla jotta saisi luotua itselleen tietyn hierarkian omista lajitovereistaan. Ihminen tulee aina olemaan tavallaan lauma eläin ja osa meistä pyrkii laumanjohtajiksi kaikin keinoin (varsin tuttua eläinmaailmasta). Talokin voidaan kuitenkin ottaa vaikka vähän kauempaa työpaikasta jos se täyttää muut kriteerit hyvin. Jälleen siis pidetään noita lajin valintoja ja muiden mielipiteitä tärkeämpinä kuin oma selviytyminen. Siinä oli joitain valintoja jotka ehkä luulemme tekevämme täysin itsenäisesti mutta kuitenkin jos mietimme hetken huomaamme, että kaikkiin valintoihimme on jo vaikutettu. Joihinkin jo lapsista saakka ja joihinkin vasta vähemmän aikaa.
Eniten minussa aiheuttaa huvitusta se kun ihminen pitää itseään niin ylivertaisena lajina jolla on ainoana lajina ikäänkuin oma tahto ja mieli. No mietitäänpäs vähän. Jos tuo apina tosissaan olisi lähin sukulaisemme, elämämme varmasti olisi vähän viisaammin painotettua siihen, että saamme päivittäisen ruoan ja jossain vaiheessa kumppanin sekä perheen, loppu aika voitaisiin keskittyä kukin omiin asioihimme ja tehdä mitä halutaan, vaikka taiteilla tai roikkua puussa 10h putkeen. Seuraavan päivän töitä ei mietittäisi vaan kohdattaisiin asiat sitä mukaa kun ne tulevat. Minä itse alan pikkuhiljaa epäillä, että ihmisen lähin sukulainen on tavallinen kekomuurahainen. Niiden arki on ehdottomasti lähimpänä ihmisen arkea, aamulla kun muurahainen herää se lähtee välittömästi päättömänä tekemään jotain työtä joka edistää heidän yhteiskuntansa kasvua tavalla tai toisella ajattelematta pätkääkään omilla aivoillaan, että mitä se oikeasti haluaisi tehdä. Ihmisten yhteiskunta toki on vähän suurempi mutta väkiluvussa ei pärjätä muurahaisille (niitä on paljon enemmän tällä pallolla kuin meitä). Idea elämällämme on täysin sama, yritämme suuren osan elämästämme täysin miettimättä tehdä mitä käsketään jotta yhteiskunta kasvaisi, lisäksi on sotilasmuurahaiset jotka odottavat hyökkäyksiä ja puolustavat tarvittaessa (puolustusvoimat) sitten on tietty kuningattaria eri pesissä jotka ovat sitten niitä suuria pomoja joita passataan (suuret johtajat, ministerit, presidentit, kuninkaat) ja uusien muurahaispienokaisten munat ovat sievässä rivissä odottamassa syntymistä tietyssä osassa pesää (synnytyssairaala jossa lapsia on vierivieressä). Jos jokin katastrofi uhkaa ja pesä rikkoutuu, muurahaiset vähän aikaa palloilevat päättömänä edestakaisin kunnes taas kerran niiden vaistot ja opit pakottavat ne aloittamaan rakentamisen alusta, ehkä eritavalla mutta kuitenkin sen tekevät. Olisiko meidän kriisitilanne toimissamme jotain samaa ?
Yhteneväisyyksiä näiden kahden muuten varsin erilaisen lajin välillä ei voi mielestäni olla huomaamatta mutta silti ihmiset monesti katselevat muurahaispesiä ja naureskelevat miten tyhmiä ne ovatkaan kun päivästä toiseen rakentavat tuota kekoaan... no sitä sopii ensi kerralla miettiä vähän eri tavalla...
Toivon, että jokainen kommentoija ei aloita lausettaan sanoin "En minä ainakaan....." sillä kuten olen todennut meitä on todella paljon erilaisia yksilöitä joista jotkut ovat pitäneet oman tahtonsa paremmin tai elävät erilaisten vaikuttimien alla. Lisäksi edelleen haluan korostaa sitä, että tuo kärrynpyörä ei mielestäni ole paha asia vaan erittäin kunnioitettavaa kun monet yksilöt siinä ovat (itsekin osittain) sillä muuten tämä nyky yhteiskunta lakkaisi hyvinkin pian toimimasta..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä vielä mietit? Kirjoita nyt vaan se kommenttisi.. Jos on jotain sanottavaa se kannattaa sanoa!