torstai 30. tammikuuta 2014

Suomalaisten synty

Pikku väliteksti oli pakko tehdä siitä mistä Suomalaiset ovat saattaneet tulla... Tuli avopuolison kanssa mietittyä jostain kumman syystä jotain esihistoriallisia ukkeleita kunnes totesin hänelle, että tuskin täällä Suomessa ainakaan kauhean kauaa on ihmisotuksia liikkunut (mittapuuna siis se aika kun ihmisiä ollut olemassa). Hän sitten intti vastaan ja väännettiin vähän aikaa, sitten se jäi unholaan, mennyt on mennyttä.

Perusteluni tuohon kantaani on yksinkertaisesti se, että tiedeyhteisö on jo ajat sitten todistanut evoluution nostaneen apinan jaloilleen ja antaen ihmisrodun pikkuhiljaa kehittyä. Ensin oli jopa kaksi eri lajia joista toinen kasvissyöjä ja toinen lihansyöjä. Tutkijat epäilevät, että kasvissyöjä haara kuoli sukupuuttoon koska aivot eivät saaneet riittävästi proteiineja ja ne eivät kehittyneet. Kun taas tuosta lihansyöjä lajikkeesta jalostui nykyinen ihmislaji homosapiens sapiens.

No tosiaan tänne Suomeen jos asian ajattelun keskittää niin itselle herää heti kysymys. Jos ja kun olemme joskus olleet apinoita niin moniko apinarotu pärjää näissä Suomen kylmissä olosuhteissa? Onko joku nähnyt villiapinoita hyppimässä havupuissa näillä leveysasteilla? Eläimet ovat niin viisaita, että pysyvät seuduilla joissa pärjäävät vaikka ilman vaatteita. Tähän siis perustin argumenttini siitä, että täällä Suomen maassa on todennäköisesti oltu huomattavasti vähemmän aikaa maaperää raiskaamassa kuin vaikkapa jossain päiväntasaajalla.

Ajatusmaailmani jäi kuitenkin pureksimaan ajatusta vielä lisääkin ja tulikin mieleen, että jos oletettaisiin aikaisempi väittämäni todeksi niin miksi ylipäätään aikanaan tuo alun apinaihminen / ihminen on tännepäin palloa lähtenyt ? Ajattelin kertoa ensimmäisenä mieleen tulleen syyn joka olisi aika ikävä "tukijalka" yhteiskuntamme rakentamiseen.

Voisiko olla niin, että aikanaan tuolla savannilla kirmaillessaan ihmiset ovat luoneet pikkuhiljaa yhteisöjä ja hierarkioita jotka varmasti myös puolustaneet reviireitään toisilta yhteisöiltä. Sitten siellä on esimerksiksi ollut yksilöitä jotka on karkotettu yhteisöstä erilaisista syistä kuten vaikka silkka tyhmyys tai päinvastoin kyseinen kantaihminen on keksinyt jotain mitä muut eivät ole ymmärtäneet ja hänet on tavallaan leimattu hulluksi tai joksikin pahaksi. Nämä yksilöt (ehkä puolisoineen jos ovat silloin jo parinmuodostuksen oivaltaneet tai sitten karkotettujen joukossa vain on ollut molemmat sukupuolet edustettuna) sitten on ajettu aina vain pohjoisemmaksi ja pohjoisemmaksi ja aikanaan nämä ovat löytäneet oman sopukan jostain pohjoisesta ja alkaneet luoda omia yhteisöjään täälläpäin ja yhteiskunnan pohjasakka mikä sitten on taas näistä yhteisöistä jäänyt on ajettu Ruotsin maaperää kohti (vitsi vitsi). Toisaalta ehkä joku alkuihminen on ollut aikansa seikkailija ja lähtenyt omasta tahdostaan tutkimusmatkalle pohjolaan mutta se taas ei selitä sitä, että miten on saatu vaikkapa puolisoita mukaan tai ylipäätään naaraita / uroksia lisääntymiseen jollei oletettaisi, että tämä otus on ollut niin viisas, että on tehnyt jonkin tapaisen tutkimusretkikunnan jossa porukkaa enemmänkin. Toki noita yksin olleitakin ihmisen alkuotuksia on jäätyneinä löytynyt sieltä täältä.

Tämä on mielestäni ehdottomasti yksi teoria muiden joukossa siitä miten tai miksi ihmisiä ylipäätään löytyy näinkin pohjoisesta melko hurjista olosuhteista (joskus ei ollut kaukolämpöä eikä lämmittäviä älyvaatteita). Vai onko syynä ollut vain ahneus vallata itselleen omaa reviiriä ja kaiken muun ollessa jo varattua nämä maat ovat "jääneet käteen" jollekin alkuihmiselle? Tiedä häntä..

En tiedä mitä kummaa tällä tiedolla kuitenkaan tekisi vaikka varmuuden siihen saisi, niin kauan kun aikamatkailu on mahdotonta, noin kaukainen menneisyys on valitettavasti melko turhaa vaikkakin mielenkiintoista. Tuolta menneisyydestä ei kukaan saa mitään tuotua tänne ja asiat tapahtuvat "nyt" aikamuodossa, eivät menneessä tai tulevassa....

Kommentteja otetaan vastaan.. Selvitetään yhdessä miksi me ollaan tänne kylmään tultu ?

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Keskipalkkaa

Minäkin tosissaan haluaisin kuulua tuohon suomen keskiansioisten ryhmään joka on siis Suomessa noin 3200€ / kk olipa tuo sitten brutto tai netto niin kelpaisi kyllä. Omalla kohdalla tuo herättää melkoisen kysymysmerkin siitä, että eikö tosissaan näitä laskevat viitsi miinustaa niistä tilastoista kaikenmaailman Hjalliksia ja Wahlroosseja sillä nuo kymmeniä miljoonia tienaavat kummasti muuttavat tilastollisia totuuksia. Jos laskukaavana käytetään sitä, että lasketaan kaikkien töissäkäyvien tulot yhteen ja jaetaan ihmisten määrällä. Pakostikin siinä tulee melkoista heittoa jos korkeasti koulutetut tahot, miljonäärit ja rividuunarit lykätään samaan laatikkoon. Tosielämässä olisikin kiva tietää, että mikä on se rividuunarin keskiansio?

Kyseltyäni kaikilta tuttavilta varovasti tulotasoja on se vastaus järjestään siinä 9-15€ tunti eli 1440-2400€ / kk brutto. Tuo 3200€ kk ansio vaatisi 20€ tuntipalkan ja tietty 40h työviikot, ei vain minun tuttavapiiriini mahdu tätä porukkaan kovinkaan paljoa, ehkä yksi ihminen ja hänkin on varatuomari jonka tuloista en kyllä ole varma mutta uskoisin hänen menevän tuonne keskituloisten kastiin. Järjettömämpää on se, että jos eduskunta asioista päättäessään tosissaan käyttää näitä 3200€ tuloarvoja jonain kehyksenä niin sehän vääristää kuvaa kaikesta muustakin, kyllähän porukalla on varaa maksaa kaikesta enemmän jos tulotaso on 1000-2000e isompi kuin todellisuus jolloin voidaan siis veroja nostaa vaikka kaikessa ja silti rahaa vielä vähän jääkin.

Sain avopuolisoni kautta eri laskentatavoista loistavan esimerkin. Hän on pätkätöissä milloin missäkin (palvelualalla). No johtuen joskus hyvinkin pienistä työmääristä (nyttemmin tilanne on parempi ja hän on vakitöissä) hän sai usein myös peruspäivärahaa tuon palkkansa lisäksi. Kelan laskelmiin kun pääsin tutustumaan jäi yksi tapaus mieleeni väkisinkin joka meni näin. Kela oli ottanut erään 3päivän jakson niin sanotuksi tarkastelu ajanjaksoksi johon heidän kyseisen kuun laskelmansa sitten perustuisivat, no puolisoni oli ollut tällä ajanjaksolla 3päivänä töissä joista yksi oli lauantai. Tuntimäärät menivät suunnilleen niin, että torstaina 6h, perjantaina 6h ja lauantaina 10h (tuntipalkka noin 10,5€) kelassa sitten olivat alkaneet laskea tätä mutta siinä kuitenkin oli pari "ihan pientä" asiaa jotka käänsivät asian melkoisesti kelan hyödyksi. Kelan tarkkailujakso oli nimittäin tosiaan juuri tuolla kyseisellä viikolla ja se kattoi päivät torstaista lauantaihin. Siinä tuli sitten ensimmäinen epäkohta kun tunnit oli laskettu yhteen 6+6+10= 22h ja kerrottu tuntipalkan määrällä saatiin tulokseksi 231€ mutta sitten paperissa mainittiin erikseen, että kela ei laske lauantai päivää työpäiväksi  (viikonloppuduunareille tiedoksi, ette siis kelan mielestä ilmeisesti ole töissä) joten kun tuo sitten jaettiin työpäivien määrällä jotta saataisin päivän keskiansio olikin jakajana vain 2 sillä lauantaita ei kuitenkaan lasketa työpäiväksi vaikka sinä päivänä saadut tulot kyllä lasketaan. Laskukaava oli tässä kohtaa siis 231€/2 = 115,5€ / pv, tässä siis vääristyi tuo todellisuus jo melko mukavasti. Sitten lisää vääristystä oikein roppakaupalla tuli siinä, että nuo kyseiset päivät olivat kyseisen kuun AINOAT työpäivät (oli myös tietty ainut palkkalaskelma jonka kelaan pystyi silloin toimittamaan) jotka puolisoni teki mutta sillä ei ollut merkitystä vaan jaksoa käytettiin tarkkailujaksona ja siitä saatu keskipäivä ansio kerrottiin koko kuukaudelle eli 115,5€ x 21pv = 2425,5€. Näin puolisoni olikin tienannut sillä kuulla tuon 231€ sijaan lähes 2500€ (toki kela vielä ystävällisesti jakaa tämän luvun kahdella ja vähentää osamäärän sitten peruspäivärahasta, no siitä ei toki silti jäänyt kun miinusta eli ei apuja sille kuulle).
Ei tuo heidän laskennallisesti aikaansaamansa ~2000€ ero ilmeisesti kelan työntekijöiden palkoissa ole tarpeeksi huomattava kun eivät sitä huomanneet / tajunneet mutta minua se nauratti kovasti. Muistaakseni kyllä asiaa sai vähän korjattua kun toimitti kelaan papereita suunnilleen syntymätodistuksesta lähtien ja kyseistä päivärahaa saikin sitten odottaa noin kuukauden lisää. Tämä nyt vain esimerkkinä siitä miten tulotasot voivat vääristyä eri laskutavoilla melko merkittävästi, tässä laskelmassa tulotaso nousi noin 1050% mikä on jo aika huomattava kurssin muutos monessakin pörssissä ja varsinkin omassa kukkarossa. Voisivatko virastot siirtyä todellisiin lukuihin tai edes järkevään perusmatematiikkaan ja unohtaa erilaiset laskurit jotka ovat käytännössä aivan turhia?

Ehkä olen itse vain jäänyt johonkin rupusakkiin kun ympärilläni pyörii metallimiehiä, sähkömiehiä, putkimiehiä, kokkeja, myyntimiehiä ja rakennusmiehiä (siis pääosin) ja nämä kaikki kuuluvat tuonne alle 2500€/ kk brutto tuloisiin ja itse mieltäisin, että näistä aika paljon kuitenkin koostuu suomen työntekijät (siis perusduunareista). Tienaavatko he siis salaa jostain vielä tonnin lisää vai onkohan nyt niin, että joku mättää kun en tiedä yhtäkään rividuunaria joka tienaisi 20€ tunti, vaikka juuri niitähän suurimman osan pitäisi ilmeisesti olla.

Jos tuo 3200€ keskiansio pitäisi paikkaansa tai vaikka 2500€ keskiansio jos se pitäisi paikkaansa niin uskoisin työllisyys lukujen olevan paljon valoisempia sekä ihmisten ostovoima olisi aivan eri luokkaa jolloin koko valtion kassa turpoaisi aivan eri tahtiin. Tähänkin voitaisiin päästä ainakin vähän matkaa sillä, että kuluja joita yrittäjät / yritykset joutuvat palkollisistaan maksamaan leikattaisiin radikaalisti. Kyllähän monelle työntekijälle maksettaisiin varmasti mielellään vaikka tuo 20€/h jos se tosiaan olisi se raha joka yrityksen tililtä häviää mutta kun sen saa karkeasti kertoa 1.8 jotta saadaan kaikki kulut (Yellit, Tellit, vellit jne jne jne) peitettyä. Näin ollen yritys todellisuudessa maksaisia tuosta kaverista 36€/h joka on melko kova laskutushinta yhdestä miehestä jollekin pikkufirmalle. Ainakaan siitä ei enään jäisi voittoa jota kuitenkin useat yritykset tavoittelevat.

Takaisin todellisuuteen joka on varsinkin vasta työelämäänsa aloittelevalle kaverille vähän erilainen. Taas voisi ottaa esimerkin omasta elämästä kun erääseen työhön minua oikein pyydettiin ja olihan minulla jo jonkun verran kokemustakin mutta tuntui aina silti siltä, että olen aina vaan noita 10€ / h miehiä , no olihan se silloin vielä jotain sekin mutta jo silloin tajusin, että ei näin voi jatkua. Silloin heräsikin ajatus muuttaa omaa laskenta mallia itselle edullisemmaksi eli ajattelin kaksi vaihtoehtoa joista toisessa olisin töissä ja toisessa en. Näin menivät erot tuloissa ja menoissa karkeasti:
Menot samat olipa töissä tai ei.
Vuokra 550€/kk, sähkö 50€/kk, puhelinlasku 20€/kk, internetlasku 30€/kk, vesilasku 20€/kk ja tietty jollain vielä tarvitsisi elääkkin ja auto oli myös pakko pitää josta jotain kuluja myös oli. Yhteensä nämä siis 670€ / kk, onko se paljon tai vähän, tiedä häntä.
No jos siis menisin töihin ja saisin sen 10€ / h olisi ansioni näin ollen 1600€ / josta käteen verojen jälkeen noin 1400€ siitä sitten vähentyisi tuo aiempi summa 670€ jolloin jäisi 730€ ja sitten piti ottaa huomioon se, että joutuisin joka aamu ajamaan töihin ja illalla takaisin joka tarkoitti noin 5€/pv polttoaine kuluja eli noin 40€ siis jäisikin 690€. Tuosta summasta vasta saisi alkaa vähentämään sitten elämismenoja ja eväitä työmaalle.
Toisena vaihtoehtona työttömyys eli saisin noin 550€ työmarkkinatukea, no onhan se paljon vähemmän kuin palkka mutta jos tosissaan asiaa alkoi ajattelemaan niin sehän meni näin, sossu maksaisi vuokran, veden, sähkön, mahdolliset lääkkeet jos tulisin vaikka kipeäksi ja varmaan jotain muutakin. Toki tuo 550€ laskettaisiin tuloksi jolloin asia vähän muuttuisi mutta kuitenkin sossun laskelmien mukaan käteen pitäisi pakollisten jälkeen jäädä ihmiselle se "perusosa" joka on muistaakseni noin 400€ (muutaman kympin alle kylläkin) siitä sitten maksaisin internetlaskun ja puhelinlaskun jotka eivät ole pakollisia eli yhteensä 50€ jäisi minulle noin 300-350€.
Toki tuo on vähemmän kuin töistä mutta paljonko? Se on 670€ (töistä jäisi) -  ~300€(sossusta / kelasta jäisi) = 370€ /kk. Tuon verran siis tienaisin enemmän jos kävisin töissä. Tehdään siitä siis tuntiansio 370/160h = 2,3€ /h. No käsiä pystyyn jos joku haluaa tuolla palkalla lähteä joka aamu kuudelta töihin. Itse sain nostettua palkan muistaakseni 11,5euroon ja menin kiltisti töihin vaikka ei se reipas euro tunnilta lisää mitenkään elämää paranna mutta olen sen sorttinen, että menen mieluummin töihin vaikka se olisikin laskennallisesti typerää. Tuo laskentatapa vain herätti minut siihen ajatukseen, että paljonko ihmisiä motivoidaan sinne töihin lähtemään ? Kyllä nuo sossun rahat aika minimi summia ovat jos oikeasti aikoo syödäkin edes parin päivän välein jotain eli en kannata missään tapauksessa niiden karsimista niiltä jotka oikeasti niitä tarvitsevat mutta tuo palkkojen alareuna on sitten jo ihan eri asia. Siihen mielestäni pitäisi puuttua jolloin saataisiin ostovoimaa ja taloutta nousuun. Ehkä nämä ovat maallikon ajatuksia mutta näin sanoo taas se valitettavan usein oikeassa oleva maalaisjärki. Jos töihin menemällä voittaa siis vain tuon noin 2€ tunti niin aika moni varmaan siinä kohtaa jää kotiin (tuo 2€/h täsmäisi hyvin thaimaassa tms valtiossa mutta mehän ollaan täällä "hyvinvointi" valtiossa).

Ja vielä lisäksi, että ymmärrän kyllä ettei kokemattomalle jannulle voida maksaa mitä sattuu kun ei tiedetä paljonko hän tuottaa ko. yritykselle mutta ei sen asian toteamiseen voi mennä vuosia (useat "nauttivat" näistä noin 10€ /h palkoista vuosikausia ja kuuntelevat välillä työnantajan selityksiä taloudesta, tilauksista yms paskasta ja alistuu tilanteeseen luullen ettei saisi mitään muutakaan hommaa niin tässä sitä on oltava vain kiltisti valittamatta).

Hämmästelen vielä lisäksi, että miten kenelläkään tavallisella duunarilla (oikeassa maailmassa siis keskimäärin noin 1800€ /kk tienaavat) tässä maassa voi olla varaa esim. vähääkään uudempaan autoon josta lyhennystä parhaillaan satoja euroja / kk, omakotitaloon josta lyhennystä noin 800€ kuussa, hienoihin jumppa vaatteisiin joilla jolkotellaan sauvakävelyratoja pitkin poikin sen takia kun naapurikin niin tekee, vakuutuksiin, lomiin, polttoaineisiin, lemmikkeihin, lapsiin tai paljon mihinkään muuhunkaan. Pakko ottaa kaikki velat monien vuosikymmenien maksuajalla ja sitten tyytyä siihen mitä on ja toivoa, että ne on joskus maksussa eikä työtilanne ainakaan huononisi. Tai jopa toivotaan, että vaikka jalka katkeisi työmaalla ja vakuutusyhtiö makselisi kaikkea hyvän aikaa. Hyvin ohuen korren varassa siis ollaan ja se ei missään tapauksessa ole hyvä asia. Ei taloudellisesti eikä kansan henkisen hyvinvoinnin kannalta ainakaan.

Nouskaa yrittäjät barrikaadeille, ottakaa noista ylimääräisistä maksuista erävoitto ja alkakaa maksaa nekin rahat työntekijöille jotka teidät ja tämän maan pitävät pystyssä niin kuin varmasti haluaisittekin.

Taas kaipaan vankkoja kommentteja oli ne sitten vastaan tai puolesta mutta kaikilla on oikeus mielipiteeseen.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Työkokemus

Taas yksi aihe joka on jäänyt kuuppaan kummittelemaan... Ei ehkä koske tällä hetkellä mitenkään itseäni mutta uskoisin, että aikas monia muita kyllä.

Tästä ei onneksi kovin pitkää juttua saa aikaiseksi kun muuten tuntuu, että voisin kirjan kirjoittaa joka aiheesta mutta samalla pelkään, että moni ei jaksa lukea ja kun ei ole mitään kivoja kuvia välissä eikä edes hymiöitä mitä tarvitsisi ilmeisesti nykyään olla jos tekstistä haluaa vähääkään mielenkiintoista.

Mennäänpä asiaan, joka siis on työkokemus. Voisinkin aloittaa omakohtaisella kokemuksella tämän tarinan kerronnan. Ammattikoulun aikana tuli oltua töissä ja jo paljon sitä ennenkin mutta kun koulu aikanaan loppui ja sitten tuli eteen jossain kohtaa uuden työn etsiminenkin kun edellinen paikka sijaintinsa takiakin oli liian vaivalloinen ja lisäksi heillä muuttuivat kuviot aika paljon yrityskauppojen takia. Olin toki ihan omasta tahdosta työttömänäkin hetken (lomalla) kunnes huomasin mielenkiintoisen työpaikan olevan avoinna, kyseessä oli huoltohommaa automatisoidulla teollisuus linjalla (olen sähköasentaja). Lisäksi kyseessä oli katkeamaton 5vuoro työ joka ei vieläkään ole Suomessa kovin yleinen, itse olin innoissani lähinnä sen vaikutuksesta palkkaan. Ilmoituksessa oli myös vähän tietoa siitä millaista kaveria haetaan, juttu meni jotenkin näin (en muista mitenkään sanatarkkaan) "etsimme nuorta reipasta pidempi aikaista työntekijää jolla kokemusta / koulutus kyseiseen tehtävään" no ajattelin, että tuo täsmää minuun lähestulkoon täydellisesti ja sainkin sovittua työhaastattelun kyseiseen yritykseen. Haastattelussa ensin selitettiin hyvin tuo monivuorojärjestelmä ja tulevat työtehtävät kunnes alettiin puhumaan minusta ja kokemuksestani. Kerroin, että ehkä sellainen 2-3v vaihtelevaa työkokemusta kyseiseltä alalta ja vähän lisää muista hommista + ammattikoulutodistus löytyy. Ikää oli silloin muistaakseni noin 19v. Johtaja siellä sitten puntaroi ja puntaroi kunnes viimein sai suunsa auki ja ilmoitti, että kyllä kokemusta tarvitsisi olla PALJON enemmän ja saattoi mainitakkin, että vähintään yli 5uotta. En voinut olla kysymättä, että miten on mahdollista olla nuori mutta samalla omistaa juuri kyseiseltä alalta useiden vuosien työkokemus. Olin pettynyt itseeni kun en ollut mennyt työelämään jo 10vanhana (sähköhommiin siinä iässä vielä vähän vaikea päästä mutta niin se tarttisi silti tehdä). No tämä tyyppi sitten vastaili jotain tyyliin "joo niinhän se on mutta kun ei voi mitään sille mitä yhtiö haluaa, ei nämä ole hänen päätöksiään". No jäin normaaliin tapaan odottamaan tätä "otamme yhteyttä puhelimitse jos sinut valitsemme" tapahtumaa (yleensä kyseisen lauseen jälkeen huoneesta poistuttua kuuluu se paperisilppurin ääni jonne paperisi menevät, tuolla lauseella on vain helppo pestä kätensä jos ei heti ole pokkaa sanoa, että emme tarvitse sinua, kiitos kun kävit). Eihän sitä puhelua tietysti koskaan tullut enkä niin uskonutkaan vaan taisinkin jo ehtiä muihin töihin mutta paljon myöhemmin kuulin, että kaverini oli sinne palkattu (samat kokemukset ym. vanha luokkakaveri) ja käsitin niin, että syynä oli se ettei ollut niitä sadanvuoden kokemuksen omaavia nuoria ollut hakujonossa niin oli pakko joku sitten ottaa ja varmasti kyllä hyvän tyypin saivat.

Tämä on mielestäni kohtalainen epäkohta nimenomaan tämän hetkisillä työmarkkinoilla. Vanhempi sukupolvi on väistymässä eläkkeelle ja heillä olisi vielä paljon opetettavaa nuoremmilleen ennen kuin lopettavat työuransa. Se on kuitenkin todella vaikeaa sillä nuoria työntekijöitä ei moneenkaan paikkaan huolita mitenkään vaan annetaan niiden olla kortistossa verorahoilla hummailemassa, mikä on kyllä ihan oikein jos ei kerran töitä anneta, sitten on erikseen nämä nuoret jotka eivät edes yritä töihin päästä tai ovat niin nirsoja, että jäävät kyllä kotiin ennen kuin johtajan paikkaa on tarjolla (ei muuten ole), he saisivatkin jäädä tuettomiksi tietyn ajan päästä mielestäni niin tulisi edes jokin tarve mennä töihin. Muutenhän työkkäriraha on lähes sama kuin Suomen minimipalkat jostain hanttihommista niin ei se motivoi töihin menemään, saman rahan kun saa kotona makaamallakin.

Jotkut työllistyvät ehkä jollain oppisopparilla tms mutta monesti nekin tarinat ovat aika surullisia kun nuori joutuu miniminminimi palkalla / korvauksella käymään töissä ja koulussä yhtäaikaa eikä ole mitään takuuta, että ko. yritys työllistää hänet jatkossa. Pahimmillaan käy niin, (tunnen tapauksia) että nuori oppii tietyssä pajassa, tietyn tehtävän ja valmistuu samalla koulusta (metallimieheksi tässä tapauksessa). No yritys ei kuitenkaan pystykään pitämään häntä sitten enään kun virallinen työsuhde pitäisi aloittaa (siinä kohtaa sitten pitäisikin maksaa normaalia palkkaa) vaan toivottaa onnea jatkoon. Kaveri tietysti innoissaan ammattiin valmistumisestaan lähtee etsimään jotain uutta ja saakin työpaikan mutta tajuaa hyvin pian olevansa aivan pihalla alan töistä. Hänhän on ollut tekemässä vain yhtä ehkä kahta niuho hommaa (joita vakityöläiset ei mielellään tee) oppisopparin aikana ja koulunkäyntikin ko. sopparin kanssa on todella suppeaa. Ainakin itsetunto karisee tässä kohtaa melko vauhdikkaasti mutta sitten on päätettävä alkaako oppimaan todella nopeasti ja päättäväisesti ja yrittää pitää työnsä vai antaako periksi ja painuu kortistoon odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan unelma työpaikkaan. Enpä ole ainakaan kuullut kenenkään koskaan saaneen työkkärin kautta töitä (ainakaan näitä perus duunarihommia), kursseja toki on tarjolla kuten vaikka työnhaku kurssi tai muu vastaava jotka ovat kyllä pahimman laatuista valtion kassan tyhjäämistä (jos saisin rahaa höpöttämällä muutamalle nuorelle siitä miten täytetään työhakemus tai soitetaan työpaikalle en muuta tekisikään, onnea kaikille jotka päässeet näiden kurssien pitäjiksi). No tässä tapauksessa kaverini otti itseään niskasta kiinni ja yritti ainakin vähän aikaa mutta lopulta oli kortistossa. Toki nykyään jo töissä jne mutta turha notko tuli tuossa kohtaa mielestäni.

Yrittäkääpä työnantajat miettiä miten hyvä työntekijä tulisi jos ottaisi hyvin valikoidun nuoren työntekijäksi jonka vanhat konkarit kouluttaisivat tekemään vähän kaikkea ennen kuin heillä eläkkeelle lähtö edessä. Tämä nuori sitten voisi parhaillaan olla vuosikymmeniä palkkalistoilla osaten paljolti samat niksit ja kikat kuin ne vanhat konkarit aikanaan. Itse en voi oikein kuvitella parempaa tekijää mutta ehkä olen sitten väärässä.

Arvostan koulunkäyntiä ja niitä jotka ovat niitä käyneet (kävisin itsekin mutta siitä on tulossa tekstiä erikseen) mutta valitettava tosiasia on kyllä se, että tekemistä ja työ ympäristöjä ei koulussa opita vaan se opitaan tekemällä! Mutta miten voi kukaan saada milloinkaan minkään alan työkokemusta kun kerran töihin ei pääse ennenkuin on sitä kokemusta? Joku tuossa lauseessa mättää, ehkä joku keksii mikä.

Lisäksi tietty voisi nostaa aika metelin palkkauksesta joka on noiden TESsi touhujen takia aivan lapsellinen (itse pidän vanhasta konstista jossa hyvä työntekijä saa hyvää liksaa, huono työntekijä huonoa liksaa). Melkeinpä alan kuin alan tessi lähtee tuosta noin 1000€/kk tasosta ja päätyy tuonne noin 2500€ / kk hujakoille (oletetaan nyt, että kaikki maksavat veronsa). Kuitenkin lähiaikoina julkaistiin tutkimus / tilasto jossa Suomalaisen keskiansio on 3200€ ... Taas jotenkin tuntuu oudolta mutta tietty kun lasketaan koko kansa tulot yhteen (mukana myös monia miljoonia tienaavia) ja jaetaan töissäkäyvien lukumäärällä niin avot johan on porukalla kk palkat kohillaan. Miettikäähän näitä ja kommentoikaa.

Tästä palkka / raha aiheesta ajattelinkin riipustaa seuraavan tekstini jota joudutte ehkä päivän pari odottamaan, toivottavasti tämä taas herätti.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Piilotupakointi

Taas alkaa juttu virrata kun itse olen valitettavasti harrastanut tupakointia jo toistakymmentä vuotta eikä yhtään ole minkäänlainen ylpeydenaihe mielestäni vaan päinvastoin. Aivan silkkaa itsensä myrkyttämistä omasta vapaasta tahdosta joka on jo sinällään täysin käsittämätöntä mutta kuitenkin sitä vaan jatkaa ja jatkaa. Uskokaa tai älkää lopettaminen on käynyt mielessä todella monesti ja kerran olinkin polttelematta parisen kuukautta mutta jostain kumman syystä taas olen tupakoivien osastolla. Ja miten hyvältä elämä alkoikaan jo maistumaan kun oli ollut sen parikuukautta ilman tupakkaa, kaikki ruoka maistui aivan erilaiselta, rahaa tuntui jäävän muutamia euroja ylimääräiseksi ja mikä parasta yhtäkkiä tuntui, että energiaa olisi tehdä mitä vaan. Energian määrä tuntui niin hurjalta, että tuntui kuin olisi ADHD puhjennut ja siis vain ja ainoastaan hyvällä tavalla. Olisin voinut lähteä illalla vaikka juoksemaan tai jotain kun normaalisti en voisi ajatellakkaan sellaista.

Aion vielä joskus saada henkisen vahvuuteni niin kovaan lyöntiin, että lakkaan polttelun niin että naps vaan. En aio käyttää mitään nikotiinivalmisteita ainakaan kovin paljoa koska niihinkin jää riippuvaiseksi ihan siinä missä tupakkaankin. Tiedänkin tapauksen jossa tuttavani söi nikotiini purkkaa ja koitti tosissaan lopettaa polttamisen vaihtelevalla menestyksellä, ennen hän poltti askin vihreää päivässä ja nykyään menee laatta purkkaa ja se aski vihreää. Kumpi nyt sitten on parempi? Omalla kohdalla parhaiten lopettamiseen auttoi tavallinen purkka, aina kun teki mieli tupakkaa heitti purkan suuhun jotta oli jotain tekemistä. Tupakoinnistahan noin 50-90% on niin sanottua tapariippuvuutta yksilöstä riippuen, eli on pakko saada se hetki itselle sen tupakan kanssa tai jos kaverit menevät polttelemaan tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Sitten siitä luo itselleen sellaisen asian, että kun herää on mukamas pakko saada tupakkatauko, kun syö on pakko saada tupakkatauko, kun juo kupin kahvia on pakko saada tupakkatauko kun jokin menee hyvin palkitsee itsensä tupakkatauolla jne jne ja kun menee hermot, oho, onkin pakko saada tupakkatauko. Eihän sillä todellisuudessa ole mitään merkitystä noihin asioihin mutta siitä on vain luonut itselleen helpotuksen / hyvän lisän kaikkeen.

Tämä kaikki ärsyttää minua kovasti mutta ehkä vielä enemmän ärsyttää se kun tupakoinnista tehdään sellainen tabu. Se koitetaan piilottaa johonkin kellareihin vähitellen, aivan kuin se mukamas poistaisi ongelman. Ei todellakaan vaan ehkä jopa päinvastoin. On keksitty kaikenmaailman kieltoja tupakoinnin kieltämiseksi julkisilla paikoilla, baareissa, parvekkeilla ja jopa omassa autossa. No miten näiden valvominen sitten käytännössä kuormittaa yhteiskuntaa jos poliisi alkaa kyttäillä mopopoikien lisäksi myös tupakoivia? Tulee toisinsanoen äärimmäisen kalliiksi yhteiskunnalle vahtia toistensa tekemisiä. Poltinpa itse tai en pidän sitä kuitenkin jokaisen täysin omana valintana (tyhmäksi saa polttavaa haukkua mielestäni aivan suoraan mutta omahan on valintansa) ja vaikka se käry kuinka harmittaisi niin sitten väistyn itse sivummalle tai en pyöri porukassa jossa poltellaan, se on niin yksinkertaista. Entäpä kun ympärijuovuksissa oleva porukka sysätään baarista pihalle kadun varteen polttelemaan vilkkaan liikenteen sekaan... Jos ei onnettomuuksia koidu ennemmin tai myöhemmin niin suuresti olen hämilläni. Jos ei muuten niin polttejoiden tai portsareiden hermot menee ramppaamisesta ja joku saa lopuksi Suomalaisittain selkäänsä tai putkareissun. Taas menee yhteisön rahoja ja aikaa virkavallalta aivan turhaan.

Sitten ne keksivät, että jemmataan ne askitkin vielä näkyvistä kun tupakoijat jo oli tavallaan piilotettu ja tehty Suomesta nopeasti katukuvaan katsottuna raitis valtio vaikka tupakoijien määrä ei sinällään ole millään tapaa laskenutkaan. Askien piilottelu sitten onkin asia erikseen, uskooko joku tosissaan, että kun jotain asiaa ei näe, sitä ei ole olemassa?? Itse en ihan suostu tuota nielemään. Sen lisäksi, että saatiin tupakat ikäänkuin pois näkyvistä tai olemasta niin ilmeisesti toivottiin, että niiden käyttö sitämyöten vähenisi kun ostamisesta tulisi näkyvämpää ja hankalampaa, ainakin ala-ikäisten laittomat ostokset tavallaan vaikeutuisivat kun vielä papereiden kysymisestä tehtiin pakollista melkein eläkeikään saakka, no varmasti nuorten tupakan osto vaikeutui mutta aina on niitä jotka hakee kun pyytää, niin kuin ennenkin. Valtio on bisnes siinä missä muutkin yritykset ja jos se todellakin haluaisi sulkea monien miljoonien verotulot tupakasta olisi siihen varmasti olemassa viisaammatkin keinot kuin piilottaa tuotteet kassan taakse. Lisäksi jotkin tutkimukset nyttemmin osoittavat, että askien piilottelu teki sellaisen reaktion, että ihmiset hamstraavat tupakkaa kun sitä on vaikeampi ostaa. Ei siis osteta enään yhtä askia josta "pikku - Matti" voi isän taskusta päin käydä ottamassa muutaman savukkeen vaan ostetaan kartonki kaupalla sitä tupakkaa jotta "pikku - Mattikin" saa muutaman irtosavukkeen sijasta ottaa täysiä askeja isin huomaamatta.

Tämä kaikki raivostuttaa lähinnä sen takia, että tuo on silkkaa typeryyttä tai sitten se on hyvin ajateltu valtion bisnes. Kaikki tupakkaa myyvät kaupat, kioskit ym ympäri Suomen joutuivat hankkimaan kalliita tupakan piilottelu telineitä (tuolla nimellä ne varmaan jossain tukussa ovat) joista jokaisesta myydystä / ostetusta valtio saa siivunsa veroina. Siis totaalista pakkomyyntiä yrittäjille jos haluavat pitää asiakkaansa jotka käyvät tupakkaostoksilla. Tietääkseni kaikenlainen pakko myynti on ihan laissakin kielletty mutta ilmeisesti nämä lait eivät koske valtiota. Pitihän ihmisten ostella digiboksitkin pakotettuna jos halusivat jatkaa tv:n katselua ja pitäähän ihmisten maksaa yleverokin vaikka ei koskaan katsoisi ylen kanavia! Eli jossain laissa on aukko joka päästää nuo valtion alaiset yhtiöt vähän helpommalla ja antaa niille tiettyjä valtuuksia joista muut yhtiöt vain haaveilisivat. Miettikääpä miten onnellisia olisivat vaikka Suomen disneyn osastolla jos saisivat määrättyä lain, että joka talouteen on siitä ja siitä päivästä eteenpäin tilattava Aku Ankka ja Roope Setä. Jos tästäkään ei riittävää lisätulosta saisi niin poistettaisiin tilauspakko ja toimitettaisiin lehteä vain niille jotka sitä oikeasti lukee eli murto osalle mutta perittäisiin kaikilta "Disney" vero (En millään tapaa vastusta Disneytä vaan päinvastoin, kuulun suurkuluttajiin mutta sitä oli helppo käyttää esimerkkinä, pahoitteluni).

Nyt on menty riittävästi ohi aiheen ja palataan takaisin tupakkaan jota en käsitä. Jos siitä polttamisesta täytyy yrittää tehdää niin vaikeaa ja piilotella tupakoijat kellareihin niin miksei tupakointia voida tehdä suoraan laittomaksi ? Kunhan ei ainakaan puolilaittomaksi niinkuin tuo surkuhupaisa nuuska. Ei ihan mene taas maalaisjärkeen, että on olemassa huumausaine / riippuvuutta aiheuttava aine jota saa ostaa esim laivalta (kunhan ollaan Ruotsin puelella) ja omistaa mutta Suomesta sitä ei saa eikä sitä oikein saisi käyttääkkään mutta tuoda saa kyllä jos haluaa. Naurettavaa. Samaten tuo seksin osto jossain kohtaa (ei nyt koske onneksi itseä mutta periaatteestakin verrattava). Eli saat myydä mutta et saa ostaa, näin oli tilanne tietääkseni ainakin joskus. Kukahan kumma näitä lakeja ja sääntöjä oikein keksii kun toinen laki näissä aina tavallaan kumoaa toisen. Eipä kummoista bisnestä olisi jos itse perustaisin kaupan jossa olisi sellainen tuote jota saa myydä mutta kukaan ei saisi sitä ostaa (valtio voisi kokeilla tuollaista kauppa konseptia, tietty monopoli tyyliin niin kuin muutkin valtion yhtiöt, vaikka monopolikin tosin taitaa olla vähän laiton Suomessa, no ei takerruta pikku seikkoihin), voisin kuvitella konkurssin olevan melko väistämätön. Voisivat mielestäni sen verran edes tuolla hallituksen penkkejä kulutellessaan miettiä, että lait tukisivat toisiaan eivätkä kumoaisi toisiaan. Aikaahan niillä on siellä mielinmäärin asioita miettiä mutta kaipa se vaatisi vielä haluakin tehdä asioille jotain.

Kannatan joka tapauksessa ehdottomasti tupakan kieltämistä täysin tai sitten vastaavasti tehdä siitä ihan normaali tuote muiden joukossa, vai edistääkö tuo piilottelu ym kikkailu tosissaan jotain asioita ? Laittomaksi vaan niin kansan henki kirjaimellisesti paranee. Keuhkosyöpäpotilaiden hoitoon kuluvat varat säästyvät ja paljon muutakin hyvää. Toki muutama työtön tulisi tupakka alalta mutta eipä suomessa paljoa tuo ala työllistä, moneen muuhun valtion tappamaan alaan verrattuna (lue rivien välistä: telakka teollisuus). Ehkä joskus meillä vielä oikeasti on raitis maa tupakan suhteen tai sitten joku jonka olisi syytä saada kaikkien Nobel palkintojen äiti keksii tuotteen joka korvaa tupakan mutta on terveellinen tai ainakin haitaton. Ehkä se ei vaan ole mahdollista vielä 2000- luvulla , toisin kuin vaikka Marssissa käynti.

Tästä voitaisiinkin lisäksi lähteä rakentamaan jotain pikku kilpailua tupakoinnin lopettajien kesken ja olen ehdottomasti mukana.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Identiteetti


Eilen en saanut unta jostain syystä ja tuli valvottua aikas myöhään, no televisiosta tuli uusintana jälleen kerran tuo MIB Men in Black.. Enpä sitä katsonut kun vähän sieltä täältä ja vain melko alusta mutta herätti se erään vanhan ajatuksen jota olen aiemminkin pohtinut, nimittäin kohdassa jossa agentti J:ltä otetaan pois hänen identiteettinsä ja koko elämä pyyhitään pois järjestelmistä. 
Mitenhän tämä todellisuudessa tapahtuisi, ei varmaan loppujen kummoista hakkeria tarvitsisi joka hyökkäisi johonkin väestörekisterin tapaiseen ja poistaisi sieltä esimerkiksi oman identiteettinsä täysin. Miten paljon näitä mahtaa tapahtua ilman, että kukaan koskaan saa tietää kun vaikka joku rikollinen maksaa oikealle henkilölle uudesta identiteetistä. Nykyäänhän ihmiset ovat vain numeroita ja kirjaimia järjestelmissä, jotka ovat kuitenkin tavalla tai toisella haavoittuvaisia. Kansalle toki uskotellaan, että kaikki mikä järjestelmissä on, on ikuista ja pysyvää. Mutta onko se niin? Mitä jos jokin suuri noita järjestelmiä säilövä serveri halli räjähtäisi tai tuhoutuisi jotenkin? Miten paljon identiteettäjä menetettäisiin ja mitä ne ihmiset sen jälkeen olisivat.. 
Pakosti tämä loisi eräänlaisia pakolaisia maailmaan, tai ehkä heitä jo on. Jos itse ajattelisin olevani vaikkapa osakekaupalla taloudellisesti menestynyt erakko ilman lapsia tai perhettä ja yhtäkkiä identiteettini häviäisi kirjoista ja kansista. En tietäisi siitä varmastikaan mitään ennen kuin tulisi tilanne jossa tarvitsisi uusia passia / ajokorttia tms. Laitoksella todettaisiin, että tälläistä henkilöä ei ole olemassakaan. Ilman passia tai henkilöllisyyttä, en saisi rahojani pankista, en pystyisi todistamaan itseäni hahmoksi jonka yhteiskunta on minusta tehnyt. Jossain kohtaa alkaisin myydä omaisuuttani koska pankista ei rahaa tipu. Miten myydä talo jos myyjää ei ole olemassakaan? Ehkä jotkin dna testit veisivät minut takaisin yhteiskuntaan mutta jos en koskaan olisi luovuttanut dna:ta mihinkään niin miten se sitten auttaisi? Ehkä sukujuurien avulla jos jostain saataisiin vertailtavaa dna:ta mutta kuinka äkkiä aletaan vaikkapa kaivaa hautaa auki jos joku "hullu" tulee väittämään olevansa joku jota ei rekistereistä löydy. Asuisinko lopulta kujalla pahvilaatikossa, miljoonat tilillä nimellä jota ei ole olemassakaan..
Entä toisinpäin.. Jos vain väittäisin, että minulla ei ole passia, ajokorttia tai mitään muutakaan, keksisin nimen lennosta jne, ottaisiko yhteiskunta minut johonkin rooliin ilman pomminvarmoja todisteita siitä kuka olen. Joutuisinko johinkin laitokseen tai byrokratian rattaisiin vuosiksi? Vai olisinko vain haamu joka olisi kaiken ulkopuolella, eikä koskaan toivoakaan normaalista elämästä? Miten hataralla pohjalla ihmisen virallinen olemassaolo on? Entä jos on vasta lapsi.
En mitenkään voi ymmärtää miten lapsi joka syntyy jostain syystä jossain muualla kuin sairaalassa, häntä ei kasteta mihinkään uskoon, eikä kukaan tajua ilmoittaa häntä mihinkään rekisteriin voisi elää tässä yhteiskunnassa? Sellaisia tapauksia on jopa pakko olla, ei ehkä Suomessa mutta jossain kehitysmaissa ainakin. Tämä ihminen kun kasvaa aikuiseksi ja haluaisi vaikka lähteä ulkomaille, mitenhän se tapahtuisi, onko yhteiskunnan koneistossa olemassa jokin kaava näille tapauksille vai jäävätkö nämä ihmiset muiden ulkopuolelle? Paljonko meitä oikeasti on tällä pallolla rekistereiden sisällä ja niiden ulkopuolella?
Eikö tämä avaisi ainakin rikollisille kammotavan polun päästä kuin koira veräjästä. Lentää ennen kiinnijäämistään kehitysmaahan, sopeutua joukkoon ja sitten väittää olevansa identiteetitön, kastamaton, palmunalla syntynyt paikallinen ja hyödyntää näin yhteiskunnan toimintamallia erittäin yksinkertaisesti saaden ehkä uuden identiteetin ja ollen näin jälleen täysin kelvollinen kansalainen. Tässä vaiheessa mennä hakemaan rahat takaisin Sveitsin pankissa jossa käy salatulta tililtä nostaminen ilman henkilöllisyyttä, se nimittäin tapahtuu pitkällä tilinumerolla ja salasanalla jotka olet tiliä perustaessasi saanut. Eikä silloinkaan ole kysytty kuka olet. Kukaan ei siis tiedä kuka tilin on joskus omistanut ja nyt sen alkuperäinen omistaja on kadonnut ja tilalle on vaivihkaa tullut uusi hahmo josta kukaan ei ole kuullutkaan eikä tule kuulemaankaan vaan hän häviää massaan helposti.
Entisaikoina ei tälläisia järjestelmiä edes ollut ja kuka vaan saattoi periaatteessa vaikka paikkakuntaa vaihtaessa sanoa olevansa kuka hyvänsä. Eihän sitä kukaan pystynyt kyseenalaistamaankaan, silloin on pakosti ollut vaikeaa valvoa ihmisten määrää, rikollisia, tilinomistajia, sukujuuria ja paljon muutakin.
Miten hyvä elämä kuitenkin näiden systeemien ulkopuolella voisi olla jos rahaa kuitenkin olisi riittävästi. Aivan kuin kaikki muut ihmiset olisivat karsinassa ja sinä sen ulkopuolella, päästen kuitenkin heidän sekaansa koska vain haluat. Varmasti saisit talon ostettua tekaistulla nimellä jostain päin maailmaa melko helposti (käteisellä), yksityiset lääkäripalvelut (käteisellä). Tuossa ehkä pakolliset. Toki varmaan ajokortitta joutuisit olemaan ja rajojen ylitys ei ehkä onnistuisi mutta olisiko se sitten välttämättömyyskään. Eipä häiritsisi puhelinmyyjät ynnä muut jos et liian moneen paikkaan tätä uutta henkilöllisyyttäsi ilmoittelisi. Harvassa paikassa tänäkään päivänä kysytään mitään henkilötunnusta tai jos kysytään niin kuinka usein se muka tarkastetaan oikeaksi?
Varmasti myös valtiot piilottavat tiettyjä ihmisiä tähän tapaan. Kuulostaahan tämä salaliittoteorioinnilta mutta en voi olla ajattelematta, että liikkuuko näitä "haamuja" joukossamme enemmän tai vähemmän. Mikä järjestelmä on se joka lopulta päättää kuka on olemassa ja kuka ei.. Voiko se erehtyä?

perjantai 17. tammikuuta 2014

Tytär kouluun


Pakostikin joka aamu kun tytär lähtee kouluun tulee mieleen samat ajatukset kuin hänen ensimmäisi koulupäivinään. On ne tuntemukset erikoisia mitä meidät vanhemmat laitetaan kokemaan, tämäkin on ehdottomasti niitä fiiliksiä joita sellainen joka ei lasta aio hankkia ei pääse kokemaan.
Kun lapsi menee kouluun tulee sellainen hyvä mieli, että nyt on päästy tavallaan johonkin tavoitteeseen tai johonkin tiettyyn pisteeseen kasvatuksessa. Sitä intoa täynnä ostelee lapselle reppua, kyniä, kumeja ym jopa enemmän kuin olisi tarpeen. Mutta minkäs sille voi kun innostuu. Sitten sitä ensimmäistä aamua odotellaan innoissaan, että pääsee saattamaan lapsen kouluun ensimmäisen päivän aloittamiseksi. 
Sinä aamuna aamupalaa syödään reilusti, hyvissä ajoin ja sitten hössötetään sitä sun tätä vaatteiden, kouluvarusteiden ja muiden asioiden kanssa jotta kaikki menisi varmasti hyvin. Aivan kuin ei koskaan ennemmin oltaisi aamulla yhdessä herätty ja lähdetty johonkin. Vihdoin lähdetään kävelemään koulua kohti ylpeänä siitä omasta ihanasta lapsesta joka tietysti omasta mielestä on se paras ja ihanin lapsi koko maailman kaikkeudessa. Koulun pihalla odotellaan muiden lapsien ja niiden vanhempien kanssa hetki ennen kuin kellot sitten jo pian soivatkin.
Sitten se tapahtuu, lapsi lähtee kohti koulun sisätiloja ja häviää muiden lasten sekaan ja tajuat olevasi hetkellisesti täysin tarpeeton, ei tämä olekaan sinun juttusi vaan sen lapsen... 
Kävelet kotiin miettien, että koskahan se pääsee ja onkohan siellä kaikki nyt varmasti hyvin, sopeutuuko se muihin lapsiin jne jne jne. Kaikki mahdolliset pahat ajatukset käyvät mielessäsi mutta ymmärrät kyllä, että ylireagoit. Kuitenkin päivä ei tunnu kuluvan vaan odottaminen on piinaavan pitkää sekoilua omien ajatuksien kanssa.
Vihdoin saat mennä hakemaan lasta koulusta ja hän kertoo kaiken menneen hyvin, helpotut kovasti ja olet enstistäkin ylpeämpi. Päivä menee normaalisti ja huomenna taas kouluun. Pari päivää myöhemmin lapsi jo sanoo, että voi kävellä kouluun itsekin (kouluun matkaa noin 100m) kun muutkin kaverit niin tekevät. Eihän siinä voi muutakun myöntyä.
Silloin sen tajuaa, että lapsi on nyt aloittanut itsenäistymisen ja vaikka se koulumenestys, uudet kaverit ym. lämmittävät sinunkin mieltäsi on se haikeaa. Ennenpitkää lapsi alkaa käydä omatoimisesti kavereilla ja kaverit teillä. Kaikki tämä tekee sinutkin onnelliseksi mutta samalla tajuat aina vain paremmin, että lapsestasi on tulossa joku eikä se kohta enään ole se vauva joka on aina  sinua tarvinnut joka asiaan. Olet siis tulossa pikkuhiljaa tarpeettomaksi elämäsi tärkeimmässä tarkoituksessa.
Pian lapsi menee toiselle luokalle, kolmannelle, neljännelle ja niin edelleen. Sitten muutetaan kohta jo omilleen. Tulekoohan hän edes moikkaamaan vanhempiaan joskus.. Entä ne yhteiset hetket jotka hän on ollut kanssasi, vierässäsi ja lapsenasi. Onko niitä enään?
Tälläistä onnen ja ahdistuksen yhtäaikaisuutta ei voi monessa asiassa mielestäni kokea enkä todellakaan tiedä onko se lopulta enemmän onnellista vai jopa surullista mutta kertoo se siitä miten tärkeä lapsi on vanhemmalleen. Samalla tajuaa miten itsekästä ajattelua tämä vanhempana olo on kun periaatteessa haluaisi omistaa lapsensa aina ja iäti mutta kuitenkin on pakko päästää irti vähitellen. Kuin köyden vetoa jonka tiedät joutuvasi luovuttamaan hitaasti ja kivuliaasti köysi käsiä poltellen, samalla ollen kuitenkin onnellinen vastustajan voitosta koska hän on sinulle tärkeintä maailmassa.

Lajimme kehitys



Tästä tekstistä tulee varmaan vähintään ruma mutta ajatuksia herättävä. Pahoitteluni.
Aiheena on siis ihmisen evoluutio ja yleensä ottaen ihmis lajin kehitys tähän pisteeseen jossa nyt ollaan. Blogini "Ihmisen läheisin sukulainen" kertookin jo tuosta kärrynpyörästä jossa tällä hetkellä suurin osa meistä on.
Mitäpä jos kuvitellaan tavallaan vaihtoehtoinen todellisuus ja lisätään sekaan ajatus tai pari raamatustakin. Eli aikanaan Jumala on antanut ihmiselle vallan tehdä valintoja ja päätöksiä täysin itsenäisesti ilman, että Jumala siihen puuttuu, kuitenkin meidän ei varmastikaan ole ollut tarkoitus mitenkään leikkiä Jumalaa.
Lisäksi on olemassa toinen jumalaisen tärkeä asia eli luonto joka määrittelee eri lajien sopeutumisen, ravintoketjut ja muut sangen tärkeät elämään vaikuttavat asiat joihin ei myöskään kuitenkaan saisi puuttua koska se on lajien jatkuvuuden kannalta kriittistä.
No mitäpä jos ihminen ihminen poistaisi erään sangen tärkeän asian elämästään. Lääketieteen, joka on tavallaan jumalan leikkimistä sekä myös luonnollisiin asioihin puuttumista. Lisäksi voitaisiin yrittää ajatella asioita siten, että ei puututtaisi luonnollisiin valintoihin. 
Evoluutiohan tarkoittaa hyvin yksinkertaisesti ajateltuna sitä, että lajit jalostuvat ympäristöstään, ravinnostaan ja elämäntavoistaan riippuen siten, että niillä on tarvittavat taidot, vaistot yms selviytyäkseen. Evoluutio hoitaa tämän asian erittäin yksinkertaisesti. Se nimittäin poistaa kaikki ne yksilöt jotka eivät menesty eikä niiden ole tarkoituskaan menestyä, vain vahvat siis selviävät jolloin sukupolvista jää aina jäljelle vahvimmat ja näin ollen heidän jälkeläisensä omaavat myös hyvät geenit jne. Hyvin yksinkertaista mutta täysin toimiva järjestelmä jonka tuloksia ja toimivuutta voidaan luonnossa ihailla päivittäin, ihan vain katselemalla eri lajeja ja organismeja jotka ovat jalostuneet huippuunsa.
Luonnon konstit ovat todella brutaalit ja rumat mutta antaa se myös takaisin, vai eikö ole arvoa ravinnolla ja hapella ym mitä luonto meille antaa. On todella hirvittävää esimerkiksi katsoa kun seepra lauman heikoin jäsen jää leijonien kynsiin ja ne syövät sen elävältä, tämä kuitenkin hitaasti mutta varmasti johtaa siihen, että seeprojen laji kehittyy ja leijonien myös. Jos tätä järjestelmää häirittäisiin ei olisi kovin todennäköistä, että pitkällä tähtäimellä kumpikaan laji menestyisi. Monet lajit ovatkin joutuneet sukupuuttoon kun ne eivät ole toimineet luonnon kaavojen mukaan ja luonto on todennut ne tarpeettomiksi. Tai sitten ne on metsästetty sukupuuttoon joka on täysin luonnollista ja uusien lajien tulemiseksi jopa välttämätöntä. Pitää kuitenkin muistaa, että ei ole mitenkään luonnollista, että esimerkiksi ihmiset käyttävät moderneja aseita jonkin lajin metsästämiseen tai metsästävät lajia enemmän kuin ravinnoksi olisi tarvetta esimerkiksi rahallista hyötyä tavoitellessa tai jopa vain huvittaakseen itseään. Luonnolla ei ole tässä kohtaa mahdollisuutta toimia kuten on tarkoitettu. Ravinnoksi on tietysti pyydystettävä ravintoa, sekin on luonnon kiertokulussa määritetty, että ihminen on lihansyöjä ja onneksemme myös ravintoketjunsa huipulla.
Mitä jos mekin olisimme valinneet toisin ja antaisimme luonnon tehdä työnsä. Tosiasia on, että ainakin näin maalaisjärjellä ajatellen meidän lajimme olisi tällä hetkellä lähes pakostikin paljon kehittyneempi kuin se nyt on. Jos antaisimme vauvojen edes osittain yrittää selviytyä itsekseen (Blogissani: Ihmislapsi on aiheesta lisää) olisi varmaa, että suuri osa heikoista yksilöistä olisi jäänyt pois, lajimme geeniperimä olisi puhtaampi ja ehkä jopa terveempi. Onhan se kauhea ajatus mutta niin on luonto valitettavasti tarkoittanut ja on se luonto myös antanut meille syntymän ihmeen, minusta on täysin oikein, että sillä on myös oikeus ottaa se pois. Vaikka kuinka kauniisti ajattelisi ei varmasti ole luonnon kannalta oikein, että jopa yksilömme joilla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä (vakavasti vammaiset ym) pidämme niin pitkään hengissä kuin mahdollista vaikka väkisin koska se on vaan meille niin tärkeää ja koemme sen velvollisuudeksemme. Tämän takia jopa terveiden yksilöiden resursseja sekä aikaa kuluu todella paljon täysin turhaan jos ajattelee järjevästi, eikä tunteella.
Eräs tulevaisuuden tutkija hiljattain lausui, että väkiluku planeetallamme on menossa kohti 10miljardin ihmisen rajapyykkiä jota ei todennäköisesti planeettamme tule kuulemma kestämään. Lisäksi hän sanoi erittäin viisaasti, että maapallo pärjää ilman ihmistä erittäin hyvin mutta ihminen ei pärjää ilman maapalloa! Kuitenkin tuo väkiluku on täysin sen ansiota, että olemme puuttuneet luonnon kiertokulkuun erittäin paljon. Edellämainittujen asioiden lisäksi pidämme ihmisiä hengissä lähes pakonomaisesti vaikka luonto nimenomaan yrittää päästä tietyistä yksilöistä eroon silloin kun aika on kypsä. En usko, että luonto pitäisi vaikkapa koomapotilasta tai elotonta vanhusta elossa 20 vuotta jos ihminen ei pääsisi siihen vaikuttamaan. Pikemminkin uskon, että luonto on jo pitkään yrittänyt päästä meistä viheliäisistä ihmisistä eroon tavalla jos toisella. Esimerkiksi erilaiset rutot, influenssat yms virukset ovat mielestäni luonnon aseita joilla se normaalisti saisi puhdistettua planeetan ja lajin hävittämällä kylmästi suuren osan sen "heikoista" edustajista jolloin jäljelle jäisi vain immuuneiksi kehittyneet yksilöt. Mutta me olemme vastarannankiiskiä ja olemme ottaneet aseeksemme ehkä luonnon kannalta pahimman eli lääketieteen jolla pystymme pitämään lajimme hengissä mitä pahimmistakin taudeista huolimatta täysin epänormaalin pitkään, kuin olisimme Jumalia. Jos meillä ei olisikaan lääketiedettä vaan joutuisimme antamaan luonnolle periksi ehkä sen ei olisi koskaan tarvinnut luoda tauteja meidän hävittämiseksemme vaan lajimme kukoistaisi juuri sillä volyymillä kun on tarkoitettu.
Mielikuvitus on rajana tuolle ajatukselle, että mitä jos emme olisi puuttuneet kaikkeen vaan olisimme antaneet luonnon hoitaa valinnat. Näin helposti voisi laskea, että ihmisen elinikä olisi ollut pitkän aikaa paljon lyhyempi joten yksilöiden vaihtuvuus olisi ollut paljon nopeampaa, ehkäisy keinoja ei olisi keksitty joten syntyvyys olisi paljon suurempi ja olisi varaa antaa noiden "huonojen" yksilöiden menehtyä ja vahvojen hyvä geenisten yksilöiden jälkeläiset saisivat aina vain paremmat ja paremmat geenit. Näin evoluutio olisi varmasti vienyt meitä jo pitkän matkaa johonkin suuntaan. Itse näkisin ihmiset mestari saalistajina joilla olisi erittäin hienostuneet laumat ja täydellinen hierarkia jossa ei olisi sotia eikä sairaita, ehkä eläisimme kuitenkin taloissa ja olisimme myös teknisesti valovuosia edempänä mutta sulassa sovussa luonnon kanssa. Elinaikamme ja terveytemme olisi parantunut aivan luonnollista reittiä ollen jopa paljon pidempi ja parempi kuin tällä hetkellä. Me myös kunnioittaisimme luontoa aivan eri tavalla ja planeettamme voisi varmasti paljon paremmin. Onhan täysin epäluonnollista tai sairasta, että laji joka on ollut täällä planeetalla kaikista lyhimmän ajan (vain pienen murto osan planeettamme iästä) on saanut aikaan lähes sen tuhon.
Valitettavasti Jumala tai jokin voima antoi meille oman tahdon ja olemmekin sillä puskeneet lajimme täysin epäluonnollisen vahvaan asemaan, lähes kuolemattomaksi jolloin luonnolla tai muilla lajeilla ei ole mitään mahdollisuutta taistella meitä vastaan. Ainakaan vielä.
Tiivistettynä tämä kaikki on todella ruma ajatus siitä, että ihminen olisi kuin eläin ja jos esimerkiksi vastasyntynyt yksilö olisi jotenkin poikkeava tai edes liian hidas olisi sen kohtalo todennäköisesti menehtyä pedon kynsissä tai nääntyä. En missään tapauksessa halua sanoa, että minusta tuo olisi hienoa mutta en mitenkään voi väittää etteikö se olisi luonnon tahto ja etteikö niin kuuluisi käydä jos me emme leikkisi jumalaa ja yrittäisi olla jopa luontoa parempia tekemään päätöksiä lajin kehityksen suhteen.
Lääketiede on eräs ihmiskunnan mahtavimpia keksintöja ja kaiken kunnioitukseni annan kaikille sen oivalluksille. Luonnon ja evoluution kannalta voi kuitenkin myös ajatella lääketieteen olleen suurin virhe mitä lajimme on koskaan tehnyt.
Sama tulevaisuudentutkija myös sanoi, että planeettamme keksii vielä keinon päästä eroon ihmisistä ja uskon sen täysin. Lajimme on näillä toimillaan tuhonnut planeettaamme siinä määrin, että kohta se saattaa antaa takaisin samalla mitalla...

Mistä näitä tulee

Taas on tullut herättyä uuteen päivään (toki jo paljon aikaisemmin mutta pitihän aamukaffit ja muut pakolliset hoitaa).. Aina vaan pyörii päässä noita "tarinoita / mielipiteitä" jotka olisi kova halu pukea tekstiksi, tiedä häntä lukeeko niitä kukaan mutta onpa saanut sanottua sanottavansa :) Toki ehkä syynä on se, että suuri osa noista asioista on mielessäni ollut aina mutta koskaan en ole tajunnut, että niitä voisi johonkin tarinoida...

Yksi muuten on jo kirjoiteltuna, taidankin aamun aloittaa sen julkaisulla :)

torstai 16. tammikuuta 2014

Ihmislapsi


Taas on mielessä pyörinyt asiaa ja se täytyy jälleen koittaa pukea sanoiksi. 
Ihmettelen aina väliin ihmisen käyttäytymistä kuin se olisi jumala, voimme päättää mielestämme mitä tahansa ja olla kaikessa ylivertaisia. Eläimet ym ovat mielestämme täysin mitättömiä jotka kelpaavat korkeintaan lemmikeiksi tai ravinnoksi. 
Entäpä jos taas mentäisiin hetkeksi itseemme ja mietittäisiin mistä kaikki sai alkunsa. Ollaanhan kaikki joskus oltu lapsia, eikös ? 
Otetaanpa eläinkunnan edustajista kilpailijaksi melkein mikä hyvänsä niin ihminen häviää erään kamppailun kaikessa ylivertaisuudessaan. Nimittäin aiheena on tuo ihmislapsi, onko surkeampaa eliötä kuin vastasyntynyt ihminen? Olen huomannut paljon dokumentteja katsellessani havainnon, että lähes kaikkien eläinlajien jälkeläisillä on tiettyjä perus taitoja tai vaistoja kuten ne pyrkivät nousemaan jaloilleen mahdollisimman nopeasti, ne hakeutuvat välittömästi turvaan, ravinnon etsiminen alkaa lähes välittömästi jne jne jne.. Noita voisi luetella loputtomasti. Mutta otetaanpa tarkkailuun tämä kuningaslajin eli ihmisen jälkeläinen jota kutsutaan vauvaksi (voisihan se olla varsa, vesa, kuutti, poikanen jne). Kun ihminen on ponnistettu maailmaan alkaa sen elämä hyvin todennäköisesti kätilön sylistä josta se päätyy äidin vatsanpäälle ihmettelemään maailman menoa (olen itsekin tuon ihmeen todistanut ja on se omalla oudolla tavallaan uskomattoman kaunis hetki) ja sitten sille aletaan yrittää opettaa rinnasta syömistä mitä se ei myöskään aina osaa välittömästi vaan saattaa vaatia paljonkin ponnisteluja, eläimen selviämisen tonennäköisyys tippuisi dramaattisesti jos se ei osaisi ottaa ravintoa vastaan. 
Mitäpä jos ihminen olisi enemmän kuin eläin, mitä se toki joskus on varmasti ollutkin tai tilanne muuten olisi vähän erilainen onnettomuuden tai muun ikävän asian johdosta. Tässä skenaariossa ajatuksena on se, että jos vauva syntyisikin ilman apua vaikkapa luonnossa. En kuitenkaan halua viedä sen kaikkia mahdollisuuksia ajatellen pahinta eli vaikkapa seepra synnyttämässä savannilla jossa lähin vihollinen vaaniikin vain muutaman metrin päässä ja ruokaa ei kertakaikkiaan ole vedestä puhumattakaan. Vaan ajatellaan ihanteellinen tilanne. Vauva syntyy puolilta päivin suojaisassa paikassa jossa ei ole vihollisia tai muuta uhkaavaa, lämpötila on noin 22astetta eli lähes täydellinen huonelämpötila, lisäksi vauvan emo (äiti) on ajatellut valmiiksi synnyttää vauvan aivan marjapensaiden ja puron lähistöllä jotta ruokaa ja vettä olisi heti riittävästi. Päivääkin on vielä jäljellä joten ei tarvitse heti alkaa yötä jännittämään. 
Nythän on vauvalla lähes täydelliset puitteet astua maailmaan, lisäksi heti syntymän jälkeen äiti puhdistaa lapsen verestä, lapsivedestä ym. sekä katkaisee napanuoran (kuten toimisi monen muunkin lajin edustajat) ja asettaa hänet lämpimästi pehmeälle nurmelle. Näin uskomattoman kehittyneen lajin jälkeläisenhän ajattelisi heti pyrkivän jaloilleen ja alkavan miettiä ravintoa ollen kuitenkin huomaamaton jotta pedot eivät näe tai kuule mutta valitettava tosiasia on kuitenkin se, että vauva jää vain nurmelle sätkien miten kuten pystyykin.
Jossain vaiheessa se tekee elämänsä virheen ja alkaa huutaa niin lujaa kuin pystyy jopa niin lujaa, että sen oma hengitys häiriintyy ja sen on vaikea saada happea. Tämän lisäksi sen huuto houkuttelisi jokaisen pedon paikalle katsomaan olisiko tiedossa kenties helppo saalis. Jos tässä vaiheessa olisi kuitenkin äiti joka saa lapsen hiljaiseksi tarjoamalla sille ravintoa on sen taas vähän helpompi selvitä. Moni muukin nisäkäs toki vaatii rintaruokintaa ainakin vähän aikaa mutta ihminen on siinäkin kyllä tavallaan edelläkävijä. Vauva voi vaatia rintaruokintaa pitkiäkin aikoja mutta jos sen yli päästään niin sittenhän vauvalla on hyvä selviytymis mahdollisuus eikö niin.
Hypätään ajassa eteenpäin tilanteeseen jossa vauva on saavuttanut sen pisteen, että rintaruokinta ei enää ole pakollista tai maito on äidin rinnoista loppunut ja on pakko mennä eteenpäin. Tässä vaiheessa ylivertainen ihmis lapsi tietenkin alkaa etsimään ravintoa lähellä olevasta purosta sekä marjapensaista, lisäksi se on ottanut oppia vanhemmiltaan miten pyydystää liharavintoa (näin toimisi useat eläinlajien edustajat). Nyt taisi kuitenkin valitettavasti taas tulla virhe, sillä tosiasiassahan vauvan jäädessä ilman rintaruokintaa ja ehkä jopa ilman vanhempiaan sillä ei olisi mitään toivoa edes ajatella hankkivansa ravintoa vaikka se ylettyisi koskemaan marjapuskaan. Uskomattomalla tuurilla se voisi saada jonkin marjan irti puskasta ja vaistomaisesti tutkimus mielessä laittaa sen suuhunsa mutta todennäköisesti sen pureskelu tai nieleminen ei onnistuisi koska ei ole hampaita eikä nielemisrefleksiä kiinteälle ruualle. Lisäksi se ei osaisi hyödyntää vettä vaan todennäköisesti ollessaan tarpeeksi lähellä puroa se ehkä päättäisi mennä sitä kohden mutta putoaisi sinne kohtalokkain seurauksin. Ihmislapsella ei nimittäin ole mitään käsitystä esimerkiksi korkeudesta vaan se voisi hypätä vaikka grand canyoniin tajuamatta pudotuksen pituutta tai, että se on vaarallista. Lisäksi mainittakoon, että ihmislapsen itsesuojeluvaisto on lähes kehittymätön kuten sen lihaksetkin joilla se pystyisi edes pitämään päätään ylhäällä. Ajatus siitä, että jälkeläisemme ei selviäisi vaikka se olisi yltäkylläisyyden keskellä on mielestäni kohtalaisen järkyttävä. Olemmehan kaikessa parempia kuin eläimet! Eikös? Näin ihminen on ainakin alkanut ajatella jossain kohtaa kehitystään.
Mennäänpä taas eteenpäin ja ajatellaan, että vauva olisi saanut vanhemmiltaan apua ja päässyt nälästään. Nyt se varmasti jo alkaa itse yrittää liikkua turvaan ja hankkia sitä ravintoa. No ei jälleenkään vaan edelleen se jää vain paikoilleen tai sen todella hidas liikkuminen on ainakin mille tahansa petoeläimelle erittäin edullista. Tätä ihmisen avuttomuutta kestää jopa vuosia sillä ihminen ei taitaisi luonnossa selvitä vaikka se olisi jo ehtinyt noin 3-5vuoden ikään. Eikä riitä, että sen vanhemmat auttavat sitä ravinnonhankinnassa, puhtaudessa ja suojan hankinnassa vaan sitä täytyy myös vahtia kirjaimellisesti 24/7. Turha siis ajatellakaan, että se jätettäisiin pesään yksin ja lähdettäisiin metsästämään (monet eläinlajit tekevät näin). Tässä tapauksessa vauva saattaisi esimerkiksi laittaa jotain suuhunsa ja tukehtua (se on vauvan tapa tutkia asioita, melko kohtalokasta, eikö), se saattaisi ryömiä suoraan nuotioon tajuamatta välitöntä vaaraa tai se saattaisi huutaa petoeläimet paikalle tai jopa tukehtuisi omaan huutoonsa. Lisäksi voi varmasti todeta, että vauva myös paleltuisi todella helposti, tai saisi jonkin bakteeri infektion sillä se ei osaa esimerkiksi ulostaa tiettyyn paikkaa hygienian vuoksi vaan se tekee sen paikallaan ollen omaan pesäänsä.
Kuitenkaan ihminen ei selviäisi yksin ilman vanhempiaan kuin korkeintaan muutaman minuutin mikä on käsittämätöntä.
Jos jokin tämän hetkisistä eläinlajeista vaatisi vanhemmiltaan 3-5vuotta täyttä vahtimista, syöttämistä, röyhtäyttämistä, puhdistamista ravinnonhakua jne. olisi se todennäköisesti sen lajin loppu.
Koittakaapas joskus miettiä mistä teidänkin jokaisen elämä on alkanut ja miten avuttomia olette olleet sekä miten helposti jokin eläin olisi voinut päättää teidän ylivertaisen elämänne... Ei enään tunnu niin ylivertaiselta. 
Tätä aihetta sivuuttaen on tulossa piakkoin tekstiä ihmisen kehityksestä, toivottavasti jaksatte odottaa

Ihmisen läheisin sukulainen



Nyt on blogi pystyssä patoutumien purkamista varten :) no siis mielipiteiden jakamiseksi piti sanoa. Toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa mistään kun nykyään mielipiteen kertominen tarkoittaa yhtä kuin, että on haukkunut jonkun tai jonkin täysin vaikka siitä EI ole kyse vaan mielipiteestä.


Olen pitkään ollut tympääntynyt ihmisten nyky arkeen. Tai voiko sitä sanoa "nyky arjeksi" kun sitä on jatkunut ehkäpä sellainen 2000vuotta tai enemmän. 
Arkihan on nykyajan ihmisellä viimeistään kouluiästä alkaen tietynlainen eli noin viitenä päivänä viikossa on noustava aamulla ylös, lähdettävä kouluun, tultava takaisin kotiin, syötävä jotain, hetki tehdä sitä sun tätä kunnes onkin jo iltapala ja nukkumaan meno. Arvatkaapas miten seuraava arkipäivä menee ? 
Entäpä kun tämä lapsokainen on kasvanut aikuiseksi ja saanut ensimmäisen vakituisen työpaikkansa. Sitten arki muuttuu siten, että aamulla herätään vielä vähän aiemmin, lähdetään töihin, tullaan kaupan kautta kotiin, syödään jos huvittaa, katsotaan muutama tunti telkkaria, ehkä hoidetaan parisuhdetta ja sitten syödään vähän lisää ja mennään nukkumaan. Tämä on se kärrynpyörä, jota ihminen opetellaan tavoittelemaan lapsesta saakka, harva siinä kuitenkaan on onnellinen tajuttuaan esimerkiksi tehtyään tuota sellaisen 20vuotta kuten monet tekevät. Tästä ei lisäksi kuulu jäädä käteen mitään muuta kuin tietty lotolla tai ankarilla säästötoimilla, jotta voit eläkepäivien koitettua (tällä menolla eläkeikä hyvin pian 75v) vielä muutaman viimeisen vuotesi "pitää hauskaa viimeisillä voimillasi" lisäksi monilta se syö kaikki henkiset voimavarat kun ei edes tiedä muusta maailmasta enään mitään. Eläkeiän sitten koittaessa ihmiset monesti alkavat stressata kaikkea, sairastella jne koska heillä ei enää olekaan elämässä tätä tuttua pohjaa johon he ovat kasvaneet kiinni sulkien silmänsä kaikelta muulta.
En missään tapauksessa halua vähätellä niitä jotka ovat tuohon kärrynpyörään lähteneet vaan päin vastoin aina kun kuulen jonkun sanovan, että "olen tehnyt tätä 20v" herättää se minussa todella suurta kunnioitusta ja varmasti osa ihmisistä sopivat siihen loistavasti mutta eivät mielestäni läheskään kaikki. Pelkään, että tälläiseen elämään varsin suora ohjaaminen ja kannustaminen lisää vahvasti sitä riskiä, että ihmiset osaavat aina vain vähemmän ja vähemmän ajatella itse tai uskoa itsestään mitään. Ihimisen aivot ovat oppiva ja sopeutuva järjestelmä. Jos opetamme aivoillemme, että niiden ei tarvitse miettiä kuin sitä yhtä työvaihetta jossain koneella tai sitä yhtä pipomallia jonka ompelemme niin aivot sopeutuvat siihen hyvin suppeaan henkiseen tilaan, asettaen tämän mallin pikkuhiljaa selviytymis,-päätöimintamalliksi joka ohittaa lähes kaiken muun toiminnan joitan primitiivisiä selviytymis, puolustus ja hyökkäys komentoja / vaistoja lukuunottamatta jotka nekin ovat kuolemassa aivoistamme sillä niiden tarve on aina vain vähäisempi nyky ympäristössä. Tämä ei voi olla kaikille ihmisille henkisesti hyvä asia, vaikkakin joillekin voi ollakin.
Monet mahtavat taiteilijat, säveltäjät, suunnittelijat, käsityöläiset ym ovat varmasti tälläkin hetkellä täysin tietämättömiä lahjoistaan ja tavallaan tuhlaavat elämäänsä tuossa kärrynpyörässä. Tai kuinka moni ihminen on ikänsä tehnyt tasan samaa työtä edes ajattelematta, että hän voisi vaikka olla ko yrityksessä vähän isommassakin roolissa tai paremmalla palkalla puhumattakaan, että voisi joskus vaikka vaihtaa alaa. Aluksihan ihminen on aina vähän kunnianhimoinen, miettii paikkaansa yhteisössä ja haaveilee mutta kun se on aikansa tottunut tiettyyn tulotasoon, työhön ja arkeen ei se enään edes huomaa ajatella, että voisi mennä eteenpäin. Lapselta jos kysytään, että mikä sinusta tulee isona hän vastaa usein nopeasti monta kiinnostavaa ammattia, pääsipä hän niihin sitten isona tai ei. Jos samalta yksilöltä mennään kysymään uudelleen kun hän on aikuinen ja töissäkäyvä, että mitä hän haluaisi elämällään tehdä, on todennäköistä, että hän ei edes osaa vastata tai se on todella vaikeaa koska hän on uskotellut itselleen ettei voi päästä siihen haaverooliinsa vaikka tekisi mitä ja yrittää unohtaa haaveilut. Toki tämä on tavallaan hyväkin asia sillä jos ajatellaan asiaa täysin toisesta suunnasta on myös moni nykyajan Hitler tai murhaaja myös tällä hetkellä niin sanotusti sorvin ääressä eikä pääse ajattelemaankaan halujaan maailman valloittamisesta tai jostain muusta äärimmäisen negativiisesta.
Olemme kuitenkin ohjanneet lajimme tiettyyn suuntaan ja tavallaan viemässä siltä sen oman tahdon vaikka juuri se on asia joka erottaa meidät eläimistä ja kuten raamatussakin todetaan, että ihminen itse tekee valintansa, Jumala ei niihin vaikuta, no ei ehkä Jumala jos häneen uskoo mutta meidän yhteisömme vaikutta ja paljon. Meidän valinnanmahdollisuutemme ovat supistumassa koko ajan jos haluamme seurata yhteiskuntaa (muutamia erakoitahan löytyy). Toivottavasti ihmisrotu ei laiskistu, surkistu henkisesti ja muutu täysin "Zombeiksi", se olisi nimittäin erittäin suuri häviö kulttuurille, ihmisille ja koko universumille.
Tietty ihmisellä on edelleen elämässään jatkuvia valintoja mutta lähes kaikkiin vaikuttaa jo jokin. Ravinto ostetaan kaupoista ja melko suppeasti siten kuten on opittu tekemään, maailmassahan on varmasti miljoonia eri ravinnoksi kelpaavia ainesosia mutta kyllä vaan monen ihmisen kaapista aina löytyy samat liha ja kasvislaadut kun niihin on totuttu pienestä pitäen. Parin etsimisessä monesti otetaan mallia muista tai lehdistä, tv:stä jne, että miltä sen hyvännäköisen kumppanin pitäisi näyttää ja jopa mietitään sitä, että minkälaisen kumppanin kanssa kehtaa mennä ulos (mietimme siis enemmän muiden mielipiteitä kuin omiamma ja se on todellakin huolestuttavaa). Kodin hankinnassa ei enää mietitä onko se turvallinen tai kestääkö se talven vaan mietitään alitajuntaisesti kaikkia taloja missä ollaa elämän aikana käyty ja tehdään niistä omaan päähän malli toiveasunnosta jonka pitää olla lähellä työpaikkaa (selviytymismalli), jotta tämä arki sitten menee kevyesti (joskus ihminen on miettinyt ehkä luolansa / tiipiinsä lähelle hyvää metsästys polkua), lisäksi asumuksen pitää olla parempi kuin muilla läheisillä lajitovereilla jotta saisi luotua itselleen tietyn hierarkian omista lajitovereistaan. Ihminen tulee aina olemaan tavallaan lauma eläin ja osa meistä pyrkii laumanjohtajiksi kaikin keinoin (varsin tuttua eläinmaailmasta). Talokin voidaan kuitenkin ottaa vaikka vähän kauempaa työpaikasta jos se täyttää muut kriteerit hyvin. Jälleen siis pidetään noita lajin valintoja ja muiden mielipiteitä tärkeämpinä kuin oma selviytyminen. Siinä oli joitain valintoja jotka ehkä luulemme tekevämme täysin itsenäisesti mutta kuitenkin jos mietimme hetken huomaamme, että kaikkiin valintoihimme on jo vaikutettu. Joihinkin jo lapsista saakka ja joihinkin vasta vähemmän aikaa.
Eniten minussa aiheuttaa huvitusta se kun ihminen pitää itseään niin ylivertaisena lajina jolla on ainoana lajina ikäänkuin oma tahto ja mieli. No mietitäänpäs vähän. Jos tuo apina tosissaan olisi lähin sukulaisemme, elämämme varmasti olisi vähän viisaammin painotettua siihen, että saamme päivittäisen ruoan ja jossain vaiheessa kumppanin sekä perheen, loppu aika voitaisiin keskittyä kukin omiin asioihimme ja tehdä mitä halutaan, vaikka taiteilla tai roikkua puussa 10h putkeen. Seuraavan päivän töitä ei mietittäisi vaan kohdattaisiin asiat sitä mukaa kun ne tulevat. Minä itse alan pikkuhiljaa epäillä, että ihmisen lähin sukulainen on tavallinen kekomuurahainen. Niiden arki on ehdottomasti lähimpänä ihmisen arkea, aamulla kun muurahainen herää se lähtee välittömästi päättömänä tekemään jotain työtä joka edistää heidän yhteiskuntansa kasvua tavalla tai toisella ajattelematta pätkääkään omilla aivoillaan, että mitä se oikeasti haluaisi tehdä. Ihmisten yhteiskunta toki on vähän suurempi mutta väkiluvussa ei pärjätä muurahaisille (niitä on paljon enemmän tällä pallolla kuin meitä). Idea elämällämme on täysin sama, yritämme suuren osan elämästämme täysin miettimättä tehdä mitä käsketään jotta yhteiskunta kasvaisi, lisäksi on sotilasmuurahaiset jotka odottavat hyökkäyksiä ja puolustavat tarvittaessa (puolustusvoimat) sitten on tietty kuningattaria eri pesissä jotka ovat sitten niitä suuria pomoja joita passataan (suuret johtajat, ministerit, presidentit, kuninkaat) ja uusien muurahaispienokaisten munat ovat sievässä rivissä odottamassa syntymistä tietyssä osassa pesää (synnytyssairaala jossa lapsia on vierivieressä). Jos jokin katastrofi uhkaa ja pesä rikkoutuu, muurahaiset vähän aikaa palloilevat päättömänä edestakaisin kunnes taas kerran niiden vaistot ja opit pakottavat ne aloittamaan rakentamisen alusta, ehkä eritavalla mutta kuitenkin sen tekevät. Olisiko meidän kriisitilanne toimissamme jotain samaa ?
Yhteneväisyyksiä näiden kahden muuten varsin erilaisen lajin välillä ei voi mielestäni olla huomaamatta mutta silti ihmiset monesti katselevat muurahaispesiä ja naureskelevat miten tyhmiä ne ovatkaan kun päivästä toiseen rakentavat tuota kekoaan... no sitä sopii ensi kerralla miettiä vähän eri tavalla...
Toivon, että jokainen kommentoija ei aloita lausettaan sanoin "En minä ainakaan....." sillä kuten olen todennut meitä on todella paljon erilaisia yksilöitä joista jotkut ovat pitäneet oman tahtonsa paremmin tai elävät erilaisten vaikuttimien alla. Lisäksi edelleen haluan korostaa sitä, että tuo kärrynpyörä ei mielestäni ole paha asia vaan erittäin kunnioitettavaa kun monet yksilöt siinä ovat (itsekin osittain) sillä muuten tämä nyky yhteiskunta lakkaisi hyvinkin pian toimimasta..