keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuotta 2015 kaikille!



Uusi vuosi, uudet kujeet. Edellinen vuosi antoi paljon hyvää mutta paskaakin satoi niskaan ihan riittävästi. Koskaan ei tule eikä saakkaan tulla pelkkää hyvää, muutenhan siitä menisi maku. Joskus tulee kerralla paljon hyvää ja paskasateita mutta koitetaan muistaa käyttää sellaista positiivisuuden sateenvarjoa toivoen, että paskapilvien välistä paistaa aurinko.

Toivottavasti vuosi 2015 on vähintään yhtä hyvä ja vähä"sateinen" kuin edeltäjänsä ja auttaa minua ja muitakin taas elämässä pikkuisen pätkän eteenpäin.
Aionkin ottaa sinut, vuosi 2015 lämpimästi vastaan toivoen, että olet sitten myös vastaavasti mukava, ilontäyteinen, hyvä ja onnekas läheisilleni, ystävilleni, perheenjäsenilleni ja... no vaikka kaikille :-)

Toivon omana toiveenani, että tekstieni sisältö pysyy vähintään yhtä viihdyttävänä / surkeana (riippuu lukijasta) kuin tähän asti ja toivottavasti en ala jauhamaan sontaa yhtään enempää kuin tähän saakka vaan pysyttäisiin tietyissä määrin faktapohjalla. Toki toivon vielä jos vaikkapa saisin muutaman lukijankin lisää vuonna 2015.

Lupauksiakin aion tehdä uutena vuotena mutta niistä ehkä lisää tuonnempana.

Hyvää uutta vuotta siis kaikille tasapuolisesti!

Happy New Year everybody!


- Opinio

Aletaanko syödä koiranruokaa? Tai siemeniä?



Tuossa eräs uutinen herätti ajatuksen siitä, että pitäisköhän alkaa mutustamaan koiranruokaa? Ei, en ole seonnut lopullisesti vaan lähinnä viittaan tuolla siihen kun bongasin uutisen jossa puhuttiin siitä miten ruokateollisuus vedättää meitä 6-0. En tiedä tuliko tuo jollekin yllätyksenä, toivottavasti ei. Oletteko tosiaan luulleet, että nykymaailmassa jossa vain rahalla on merkitystä ja tekniikka on kehittynyt lähes huippuunsa olisi jotain arvoa vaikkapa jollain viljalla.. No ei ole eikä tulekkaan enään. Vaan se korvataan heti jollain muulla jos on halvempaa. Joku nyt oli sitten aiheesta vääntänyt oikein "kohukirjan" jossa näitä tuotteiden todenperäisyyksiä puidaan oikein urakalla. Olihan siinä kieltämättä aika hauskoja juttuja kuten vaikka tämä:

"Elintarvikkeemme sisältävät joukon lisäaineita, joita ei sallita koiranruoassa."

jaa miksi?

”Ihminen voi vapaasti valita... Mutta eläimet eivät voi itse lukea tuoteselostetta, ja siinä on itse asiassa se ainoa ero, jonka vuoksi säännöt eläinruoalle ovat niin toisenlaiset.”


Todistaahan tuo sen, että me emme ilmeisesti edes noiden kusettavien valmistajien mielestä ole lukutaidottomia. Muuta en tuosta saa irti. Onhan se jo tiedossa, että eläimet syövät monesti paremmin kuin me. Vaikka ostammekin jotain kalliita tuotteita luullen syövämme jotain luksusta, syömmekin todellisuudessa ihan mitä sattuu. Voisin vielä poimia tähän muutamia mielenkiintoisia tuotehuijauksia joita tuossa taloussanomien artikkelissa oli kirjasta poimittu.

Ensin voisi mainita meidän valtiomme laittoman monopoli puljun altian ostaman Renault Carte Noire Extran joka saakin kauniin värinsä ruskeasta karamelliväristä. Samasta sokerikulööristä (E150) kuin Coca-Cola, ei siis pelkästään monen vuoden varastoinnista tammitynnyrissä, kuten runollisesti voisi kuvitella... Luuliko joku, että nykyään on aikaa varastoida jotain viinilitkuja vuosikausia muuta kuin ehkä jollekin rikkaille joille parisataa pullosta ei ole paha hinta..

Toinen esimerkki: Elovena Täysjyvämuro 4 viljaa -pakkauksessa lukee isoin kirjaimin ”100 % täysjyvää”. Kuitenkin pakkauksen selostetta kun lukee ja jos osaa edes välttävästi laskea yhteenlaskua olisi todellisempi mainoslause 78% täysjyvää joka sekään ei ole Suomalaista.

Kolmantena radikaalina esimerkkinä listalle päästän Fun Light Persikka passionmakuinen juomatiiviste joka oli hauska lähinnä sen takia, että siinä ei veden lisäksi ole mitään muuta kuin lisäaineit, väriaineita, happamuudensäätöaineita ym ym.. Ko. tuotteen E-lista on lähes loputon...

Ituhipeille jotka popsivat vaan kasveja voisi mainita listalta esimerkin Mustat oliivit jotka eivät syntyjään ole mustia vaan ne on keinotekoisesti saatu menettämään makunsa ja muuttumaan mustiksi (olivat raukat joskus vihreitä)..

Vielä yksi on pakko ottaa listalta ja se on Myllyn Paras Paistovalmis Tacostick. Tuote on kotimaista valmistetta ja se kerskailee suomalaisella avainlipulla. Tässä ovat koottuna tuotteen sisältämät E-koodatut 26 lisäainetta: E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450 ja E1518. Että sillä lailla, vai mitä..

Listalla oli paljon muutakin kuten hunajaa, jäätelöä, korvapuusteja jne jne ja varsinaisessa kirjassa tuotteita on varmaan melkos pitkät listat. Omakin esimerkki tuli vielä mieleen kun näin erään tuotepakkauksen jossa luki jotain jollain kielellä (ei Suomen sanaa) ja jotain hedelmiä siinä lootassa oli ja sitten kyljessä komeili merkki "puhtaasti kotimainen" (ainut suomeksi kirjoitettu lause :-D ). No toisaalta itse en suoraan sanottuna piittaa paskaakaan onko ruoka täysin kotimaista kun käsittääkseni esim Saksassa on samaa multaa jalkojen alla kuin meillä täällä ja ostaahan kaikki tavaraa ulkomailta jos halvalla saa! Toinen asia mikä ei oikein nykyään meikäläistä kiinnosta enkä ymmärrä niitäkään joita se niin kauheasti kiinnostaa on se, että onko ravinnossamme jotain E aineita vai ei, ehkä omakin elimistö säilyy paremmin kun vetää noita tarpeeksi ja kun nykyihminen sekä elintarviketeollisuus on ajautunut pisteeseen jossa noiden kanssa kaikki on valmistettava. Muuten ei saavuteta haluttuja tuotantomääriä (lue rivienvälistä, kaupoissa olisi hyllyt tyhjänä ja kaikki maksais vähä perkeleesti), tuotteita ei saada säilymään ja on kertakaikkiaan mahdotonta ruokkia 7 000 000 000 ihmistä ihan vaan pelkällä luomuheinällä. Ei onnistu niin ei onnistu. Joo on noista tehty tutkimuksia, että aiheuttavat sitä ja tätä mutta olen todennut, että kun oikein tutkitaan niin kaikki tuntuu aiheuttavan vähintään syövän.

No sitten on tämä luomu ravinto joka on nykyään aivan hullua touhua, se on sitä taistelua nykyaikaa vastaan ja eikä valitettavasti enää toimi kuin ylimääräisenä kuormituksena teolliselle yhteiskunnallemme. On täysin eriasia jos joku kasvattaa omat pottunsa, porkkanansa, syö oman kanansa munia ja jouluna leikkaa siivua omasta siastaan kuin se, että joku tila alkaa tuottamaan jotain luomua tuotantomäärän samalla laskiessa huimasti sen takia kun on jotain ihme 1800-luvun periaatteita ja saadaan näin tietysti tuotteesta huomattavasti suurempi hinta (eli syy kasvattaa luomua). Tuo tila ei ole sen kummempi vaan siellä ne rattorit ym joutuvat pörräämään vielä enemmän tehden hiilijalanjäljestä pari kokoa isomman kuin tila joka on pitkälti automatisoitu ja käytetään nykyaikaisia lannoitteita ym. Sitten nämä luomustelijat vielä harrastavat veron kiertoa myyden vaikka kananmunia autojensa peräkontista (itse ostaisin munat kaupasta ja myisin luomuna autoni perästä ja niin ovat ehkä hekin tehneet). Anteeksi mollauksesta. Ajatus on kyllä hieno mutta ei muutkaan saa tavaraa myydä takakonteista verottomasti, eikä varsinkaan elintarvikkeita. Miten tuollaisia voi ostaa kun muuten ollaan niin perkeleen tarkkoja siitä mistä mikäkin tavara on tullut? En aina ihan tajua. Jos haluatte kuitenkin myydä tavaraa takakonteistanne niin tehkää asia kunnolla jos kysyntää on ja haluatte näin toimia niin maksakaa verot ja hommatkaa eviralta lupa myydä elintarvikkeita auton perästä (voi olla ongelmallista mutta kyllä torimyyjätkin myy pressun alla perunaa niin ei mahdotonta pitäisi olla). Muuten käy niin kuin jo kävi eräälle, että meni kieltoon munien myynti mikä on sinänsä aina harmi jos joku Suomalainen joutuu kärsimään järjestelmämme byrokratiasta.
Itse en kuitenkaan pysty erottamaan luomukamaa mitenkään nykyeineksistä paitti toki hinnan ollessa kaksinkertainen. Jos tarvitsen välttämättä luomumunia hommaan kanan. Siihen asti syön tavallisia.

Kaikesta tuosta läyhäämisestä huolimatta raivostuttaa kun valmistajat kusettavat meitä. Toki jo aikanaan minulle on käynyt selväksi ATK- puolella, että valmistajalla on oikeus painaa vaikka 4x nopeuksisen CD aseman kylkeen teksti 52x eikä mikään laki sitä kiellä, tottahan omaan tuotteeseen saa painaa kylkeen vaikka pippelin kuvan (toki pitää muistaa myös K18 merkintä kun eihän lapset ole koskaan nähneet Suomalaisessa saunamaassa pippeliä). No sama tuote huijaus pätee nähtävästi tuolla elintarvikkeiden markkinoinnin maailmassa, sillä erotuksella, että tuotteen toisella puolella on kuitenkin luettava rehellisesti kaikki ainesosat tai edes suurinosa niistä myrkyllisistä.

En usko, että mikään yritys menisi konkurssiin vaikka tuotteen sisältö ilmoitettaisiin rehellisesti jo markkinoidessa ja mainosteksteissä. Se voisi jopa lisätä myyntiä kun joku valmistaja uskaltaisi olla rehti. Itse kun käyn kaupassa katson mitä tarvitsen, tsekkaan hintaa, heitän kärryyn ja poistun kassan kautta. Lisäksi tuttavapiiristäni 99% toimii näin. Jos jollain on aikaa ja halua lukea joka paketti niin ostakaa ne ja menkää kirjastoon, se on lukemista varten ja siten ette tuki koko kauppaa.. Ymmärrän jos on vaikka laktoosintoleranssi, keliakia tai diabetes jolloin on pakko vähän katsoa mitä syö mutta heilläkin ongelmat liittyvät yleensä ihan noihin luonnollisiin aineisiin kuten maito, viljat ja sokeri eikä suinkaan siihen E- aine listaan.. Taas menee läyhäämiseksi mutta minkäs teet kun asia on itselle tärkeä ja harmittava. Palataas taas siihen, että mielestäni lain pitäisi estää tuollainen markkinointi toiminta valmistajilta täysin, niin elintarvikkeissa kuin muissakin totteissa! Ei ole elintarvike valmistajilla varaa nussuttaa tuottajien hinnoista jos eivät edes käytä heidän tuotteitaan sellaisenaan vaan laittavat aina puolet jotain jotain puuteria. Tuottajille kuuluisi se norsun osa hinnasta ja rippeet sille valmistajalle sekä kauppiaalle joka ei tee muutakun heittelee kamppeet hyllyyn. Valmistajankin olisi paha valmistaa jos ei olisi tuottajia vai? Kunnia siis heille!

En ihmettele, että kaikki elintarvike touhu on vääristynyt. Omasta mielestä eräs suuri syypää tähän on jälleen tämä EU. Nimittäin tunnen esimerkiksi useita viljelijöitä joista ainakin pari on pystynyt suoraan myöntämään, että EU tuet ovat elättäneet hienosti ja sääntöjäkin on kierretty. Viljat on mukamas "tuhoutuneet" vaikka niitä ei olisi edes viljelty (katokorvaus) tai jopa tapauksen tiedän jossa viljat on jopa puitu mutta sitten kaadettu jokeen se kun on ollut kannatavempaa kuin viljojen kuivatus ja pakkaus kun hinta on niin maassa. Siis oikeasti kunnioitus tuotteeseen on maajusseilta häipynyt aivan totaalisesti koska viljan hinta on naurettava mutta taasen EU tuki on ihan kohtalainen. Entis aikaan vilja oli lähes pyhää ja tiedettiin, että se on se elättävä aines eikä mikään EU. Ei siinä ole mitään intressiä alkaa tavallaan ilmaiseksi hinkkaamaan tuon viljan kanssa kun rahaa saa helpomminkin. Ymmärrän heitä mutta systeemi selvästi kusee. Jos tuottajien motivaatiot on tapettu täysin niin miten voidaan kuvitellakaan, että lopullinen valmis tuotekaan olisi kuitenkaan kovin laadukas? Jos itse pystyisin valmistamaan jotain halvemmalla ja myymään kalliimmalla tekisin sen varmasti. Tämä maailma on bisnestä ja siinä on turha rutista niiden einespizojen kanssa, että kun on sitä ja tätä mukana. Menkää kaivamaan jostain juureksia ja onkikaa kylkeen vaikka kala niin ei tarvitse rutista. Jos ruuan tuotanto palautettaisiin takaisin tuonne "luomu" aikaan jonnekin 1900 luvun alkuun niin ei vaan olisi kaikille ruokaa edes rahaa vastaan mutta mitäpä siitä. Kai se nälänhätä on parempi kuin E-aineet. Lisäksi ihmisen elinikä kasvaa jatkuvasti joka on pitkälti lääketieteen kehittymisen syytä mutta myös ravinto on tärkeässä roolissa kaikessa ihmisen elämässä eikös niin? Jos ravintomme siis olisi väitetysti aivan suolesta emme varmaan pitkälle pötkisi.

No seuraava vänkääjä tulee jo varmasti huutamaan, että on kaikenmaailman tauteja tullut enemmän ja enemmän. Onko se sitten ravinnon syytä täysin vai? Olisiko asiaan vaikuttanut myös väestötiheys? Ihminen on alunperin asunut jotain noin 2hlö/km2 ja nyt asutaan ja ollaan noin 2hlö/m2 niin tottakai taudit leviää tehokkaasti ja kun niitä on koko ajan leviämässä ne myös pääsevät kehittymään matkan varrella. Lajimme luuli keksittyään antibiootin ja penisiliinin, että kaikki on kukistettu. Ei sellaista rohtoa tulekaan jonka teho kestäisi vuosisatoja, virukset ovat kovia ratkomaan ongelmia vähän kuin mekin keksimme jatkuvasti keinoja kupata rahaa jostain ja lypsää maaperästämme viimeisetkin ravinnon ja rikkauksien rippeet.
Me olemme itse pahin virus tällä pallolla (jossain elokuvassa asiaa ajateltiin juuri näin). Ja se on valitettavasti totta, sillä pallomme pärjäisi todella hyvin ilman meitä. Mutta nyt kun täällä ollaan mennään eteenpäin kehityksessä koska se on pakko, meitä kun on joka sekunti useita lisää täällä. Ja heillä kaikilla on nälkä.

Puolestani voidaan laittaa valmistajat seinää vasten ja estää tuo kusetus mutta ei me voida mennä kehityksessä takaperin. Jos joku on ituhippi tosissaan on asiasta toista mieltä niin keksikööt turvallisen korvikkeen E-aineille ja valmistustavan joka ei kuormita maaperää tai mitään muutakaan turvaten kuitenkin tuotteiden riittämisen kaikille, takuulla tulee saamaan tuossa kohtaa Nobel palkinnon.
Ei se auta vastaan laittamisella, asioita pitää kehittää jos ne eivät ole tyydyttäviä. Saatan itsekin alkaa välttämään noiden valmistajien mössöjä kun ovat noin räikeästi meitä markkinoinnilla vieneet. Muuhun en pysty. Ei ole varaa, eikä varsinkaan kiinnostusta alkaa etsimään jotain luomumössöjä kun eivät ole tippaakaan sen kummempia tai vähemmän kuormittavia enään nykymaailmassa ja nykyihminen kun on tottunut teollisiin makuihin, eivät luomut enää pärjää edes maussa. Jotkut pitävät itseään hyvänä syödessää luomua, minä ihan vilpittömästi kokisin olevani tyhmä jos ostaisin ylikallista / turhaa luomua ihan tarkoituksella, onneksi tämä nyt on vain minun henk.koht mielipide.

Lisäksi nykyään vielä kaupataan kaikenmaailman siemeniä ja kukkasia ihmisille, onko jokin mennyt minulta ohi? Luulin, että lajimme on sen verran kehittynyt, että ei enää tartte linnunruokaa syödä.. Linturaasut jäävät ilman siemeniään. Lisäksi useat siemenet kuten pellavansiemen, unikonsiemen ym aiheuttavat myös kaikkia hienoja haittavaikutuksia ja ensinmainittu on jopa ihmiselle haitallinen tietyssä määrin (ei ole ihminen siementen syöjä ei). Mutta syökää ihmeessä jos siltä tuntuu ja teille on hyväksi, en halua puuttua kenenkään ruokatapoihin mitenkään. Itselle ravintoa on edelleen perunat, leipä, valkosipuli, liha ja hmm.. liha.. Kaikki mikä on vihreää on homeessa, keltainen on kusessa ja kaikki mikä on punaista on raakaa. Tämä motto sulkee pois melkoisen osan kasviksista.
No joo vitsi vitsi kai niitäkin tarvitaan mutta ei ihmisen niillä elää kuulu (historia sekä evoluutio todistaa).
Olipa se possu sitten mistä hyvänsä tai miten muokattua, minulle maku ratkaisee (hinta myös). Myös makkarat on toimivia kunhan ne on niitä aitoja Suomalaisten tottumia jauhomakkaroita eikä mitään "lihaisia" itse kun syön pihvit mielummin erikseen ja makkarat erikseen. No näillä peruseineksillä on ihminen pärjännyt täällä Suomessa jo satoja vuosia (ei muuten joskus muinoin tullut mitään hetelmiä keskieuroopasta kun piti vaan syödä omia elikäs noita pottuja, sipuleita, nauriita, lanttuja yms vähemmän eksoottisia).. Miksei siis pärjättäisi niillä yhä? Uskon, että nuo nykyajan safka kikkailut ovat vain niille joilla on tekemisen puutetta, huomionkipeyttä tai vaan ylimääräistä aikaa sekä rahaa. Muuten suosin vanhaa meininkiä vaikka siihen teollistuminen olisi sitten tuonut vähän lisääkin.

Syökää kaikki miten tahdotte ja toivon kaikille tasapuolisesti pitkää ikää ja onhan teistä ituhipeistäkin työllistävä vaikutus joten jatkakaa vaan samaan malliin mutta pyydän, että lakatkaa se "käännyttäminen" ja antakaa kaikkien itse valita, älkääkä myöskään reteilkö sillä, että syötte jotain luomuhässäkkää yms. ei minunkaan tarvitse reteillä sillä mikropizalla mitenkään.
Toivotaan lisäksi, että valmistajat joutuvat johonkin vastuuseen (kusettajat) joskus ja että viljelijöiden intohimo siihen varsinaiseen viljelyyn saataisiin takaisin (eu tukien siirto suoraan viljanhintaan) ja näin saataisiin myös tasaisesti parannettua ruokiemme laatua. Toivottavasti myös teuraseläinten oloihin puututtaisiin radikaalimmin sillä ne kaikesta teollisuudesta huolimatta antavat henkensä meidän vuoksemme niin eikö olisi oikeus ja kohtuus kohdella niitä hyvin? Kunnioittakaamme myös enemmän maatamme joka antaa meille hedelmät, viljat ym.

Ehkä vielä joskus saamme terveellisiä lisäaineita ja ekologisempia tuotantotapoja kehiteltyä jotenkin mutta sitä ennen koitetaan pärjätä sillä mitä tällä hetkellä, ei teknologiaa kannata väkisin edistää tai ainakaan ajaa sitä taaksepäin. Me olemme itse antaneet tilanteen mennä tähän niin "se joka leikkiin ryhtyy sen kestäkööt!".

Alkuperäinen uutinen: Tästä
Kommentoikaa rohkeasti.

Kiitos ja kumarrus. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

- Opinio

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ym facebookissa, blogilistoilla jne jne ... Kaikki auttaa jaksamaan kirjoittelun jatkamista. Ilman yleisöä on turha esiintyä, en ole vielä tarpeeksi poliitikko.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Hyvyyden ja pahuuden ikiaikainen yhteys



Että mua ärsytti heti kun kirjoitin tuon otsikon.. Taas jotain hyvyys juttua kun sitä nyt on piisannut ja piisannut.. Olenko sitten kenties hyvä ihminen vai haluaisinko vaan olla? Siinäpä sitä..

Nyt ei kuitenkaan ole tarkoitus turinoida mistään hyvyydestä yksistään vaan jostain vähän monimutkaisemmasta. Olen nimittäin itse keksinyt sellaisen tietynlaisen kaavan joka ainakin omaa elämääni on tavallaan vienyt eteenpäin ja joskus taaksepäinkin. Kaava on hyvin yksinkertainen jos sen haluaa pukea lauseeksi eli "ei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin".

Nyt kun olette yhden tyhjän rivin verran saaneet miettiä, että mitähän tuo nyt sitten taas mahtoi tarkoittaa niin on hyvä lähteä vähän purkamaan tuota lausetta joka on melkeinpä poikkeuksetta paikkaansapitävä. Sehän tarkoittaa vaan sitä, että ei ole olemassa mitään niin pahaa asiaa etteikö siitä löytyisi myös jotain hyvääkin. Tietysti nyt ei kannata mennä äärimmäisyyksiin kuten vaikka johonkin Hitleriin tms kun siitä nyt ei ole kyse. Kyse on oikeastaan enemmänkin yksittäisissä elämissä tapahtuvista asioista.

Monesti on itselleni tullut niin sanotusti paskaa niskaan, eli on tapahtunut jotain mitä on välittömästi saanut alkaa kiroamaan ja jopa on tullut ajateltua, että tämä oli nyt tässä, ei mitään enää tehtävissä. No joka kerta toistaiseksi on päässyt yli noista tapauksista ja siinä sivussa on tämä lause tullut erittäin merkitykselliseksi. Voinen ottaa vähän esimerkkejä: ensinnäkin olen joskus joutunut luopumaan työpaikastani töiden vähyyden takia ja erään kerran myös riitaisasti kun työnantaja taisi olla muuten jollain tapaa tuon Hitlerin sukulainen ja sen lisäksi hän kärsi jakaantuneesta persoonallisuudesta, narsismista sekä ehkä muistakin mielialahäiriöistä ja hallusinaatioista. No kuitenkin se on ollut todella suuri asia kun työt ovat olleet uhattuna tai että ne on jopa menetetty. Siinä kohtaa ei voi kuin kirota ja miettiä, että miten tästä nyt pääsisi millään eteenpäin, miten saa laskut maksuun jne kun yleensä nuo asiat vielä tulevat melko nopeasti päin näköä ja vievät voimat joilla pääsisi eteenpäin... Noista asioista on sitten kuitenkin hitaasti toipunut ja jossain kohtaa on tullut sitten uusia kunnon töitä.. Silloin olen heti päässyt mielessäni sanomaan, että "juku, jos en olisi päässyt entisestä hommastani eroon, en olisi löytänyt tälläistä unelmaduunia" .. Eli pahasta asiasta seurasi jotain hyvää.. Yleensä sitä toki joutuu vähän odottamaan mutta se on kuitenkin väistämätöntä..
Toisena esimerkkinä voisi heittää vaikka kun pari kertaa olen ollut mukana pienimuotoisissa kolareissa. Joka kerta on tietysti tullut kiroamista ja murhetta, että millä nyt töihin kuljetaan jne. ei ole oikein kiva menettää kulkupeliä yhtäkkiä.. No näissä tapauksissa tuli onni melko nopeasti kun vakuutusyhtiö sitten löi tuohta tilille aina sen verran, että jopa kossupullon viemistä palkaksi vastapuolen kolaroijalle olen miettinyt ja kiitellyt samalla mahtavaa vakuutus järjestelmää (ei se aina niin mahtava ole kuitenkaan ja kyllä sinne aina enemmän menee kuin tulee)..
Kerroinpa hiljattain tekstissäni jo tuon kolmannen esimerkin (täällä) kun puolison kanssa tuli joskus erinäisistä syistä ja suurista riidoista ja virheistä ero. No siinä vaiheessa olisi yhtähyvin voinut vetää ranteet auki kun paha olo oli lopulta niin musertava. Mutta kun vaan meni eteenpäin ja antoi rakkaan ystävämme "ajan" kulua niin kävikin niin, että noin vuoden kuluttua onni potkaisi jälleen. Puolisomme kanssa nimittäin palasimme yhteen takaisin eikä siinä toki vielä kaikki vaan tämän yhteen paluun jälkeen kaikki asiat oli paljon paremmin ja molemmat olimme kasvaneet ihmisinä. Eli ilman tuota "epäonnea" ei olisi tullut onnea taaskaan vaan elämä olisi jatkunut tasapaksuna, tappeluilla höystettynä.

Tuttavapiiristä löytyy esimerkkiä myöskin, nimittäin tuttavani kärsi erittäin kovan ja rankan avioeron jonka jälkeen hän oli täysin kuin eri ihminen ja aika pahasti tuuliajolla (vaikka yrittikin sen peittää todella hyvin). No aikaa kului taas se noin vuosi (on muuten yleinen aika tuo vuosi tässä asiassa... hmmm pitääpä tutkia joskus miksi) kun kävikin niin, että tämä tuttavani löysi uuden puolison ja näin sivullisen silmin ainakin voisi sanoa, että hänen asiansa ovat paljon paremmin kuin ennen tätä tapahtuma ketjua. Tätäkään ei olisi tapahtunut jos tuota ikävää eroa ei olisi tullut.
Toinen tuttavani puolestaan oli joskus elämässään todella pahalla tuuliajolla ja oli menettää aivan kaiken ja pahoja asioita mahtui mukaan varmaan loputtomasti useita vuosia. Mutta tämän johdosta hän joutui vähän sairaalareissuille ym ja sitä kautta löysi aivan erilaisen elämän asenteen (näin sivullisen silmin). Sai oikeastaan kaiken menettämänsä takaisin ja vielä todella todella paljon enemmänkin.. Jos hänen elämänsä ei olisi ollut täysin palasina siitä ei todennäköisesti olisi tullut niin hyvää kuin se nyt on. En viitsi yhtään tuon tarkemmin selittää koska en kaikkea tiedä eikä muidenkaan varmasti tarvitse tietää, kaikilla kun sattuu olemaan oikeus yksityisyyteen ja juoruakkoja ja ukkoja on tämä pallo pullollaan. Asiasta ohi sen verran, että en muuten siedä niitä joiden oma elämä on niin tylsää, että täytyy toisten elämästä lässyttää jossain essolla.. jumalauta kun raivostuttava ihmislajike...

Noita hyvän / pahan esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka paljon, vaikka kuinka isoista tai pienistä asioista. Jos eräälläkin reissulla ei olisi rengas puhjennut autosta olisi moni hyvä asia jäänyt tapahtumatta. Töissä jos en olisi mokannut eräiden kappaleiden kanssa en olisi keksinyt uutta työkalua niiden työstämiseen, jos en olisi kompastunut en olisi löytänyt lanttia maasta, jos mopoani ei aikanaan olisi varastettu en olisi välttämättä hommannut autoa alaikäisenä ja nykyinen suhteenikin voisi olla vaarassa (pitkä tarina mutta tuosta jo ymmärtää). jne jne jne jne...... Siis voinen sanoa, että AINA kun jotain paskaa tapahtuu kannattaa yrittää kanavoida kaikki ajatuksensa siihen, että jossain vaiheessa kun sitä vähiten odottaa siitä seuraakin jotain hyvää, muista siis aina hyvän sattuessa miettiä, että mikä tähän on johtanut ja usein huomaatkin, että kaikki on lähtenyt jostain "pahasta". Jos vaivut synkkyyteen ja päästät irti elämän narusta antaen asioiden kiitää ohitsesi tekemättä mitään et tule kokemaan epäonnea tai siitä syntyvää onnea. Älä pelkää epäonnistumista vaan pikemminkin innostu siitä!

Olen melkein 100% varma siitä, että tässä on jotain. Ehkä se on kohtaloa jonka pohjimmainen tarkoitus on hyvä mutta jokin pahakin pitää olla jotta hyvää voi olla olemassa.
Vai voiko pahaa edes sanoa pahaksi kun siitä kuitenkin tulee hyvää, maailmamme saattaa siis edelleen olla enemmän hyvän kuin pahan voiman alla ja pahasti häviöllä on edelleen Lucifer niinkuin mielestäni kuuluukin. No entäs tämä meidän elämiimme vaikuttava "voima"...

Tähän pakko lainaus Star Warssista jossa myös ainainen taistelu hyvän ja pahan voiman välillä. "Let the force be with you - Voima olkoon kanssasi"

Kohtalo uskoakseni haluaa tehdä meille hyvää mutta jotta se onnistuu pitää tapahtua myös ikäviä asioita. Raamattuhan sanoo, että herra ei meitä ohjaile mitenkään vaan hän on nimenomaan antanut meille oman päätäntävallan ja mahdollisuuden tehdä juuri kuten haluamme. Toki hän saattaa enkeleiden avulla suojella meitä joskus pahoilta asioilta, ne ovatkin niitä elämän ihmeitä, ei mitään humpuuki ihmeparantumisia vaan paljon arkisempia asioita joita sattuu koko ajan (kannattaa tarkkailla).

- Ohi aiheen:Jos joku väittää jotain ihmeparantaja voimia omaavansa hän samalla väittää pystyvänsä pompottelemaan meidän kaikkien herraa. Miettikääpäs sitä! Ei herralla varmasti ole tarvetta tehdä mitään ihmeitä jonkun pelastamiseksi vaan odottaa avosylin häntä taivaaseen. Jossain tilanteissa hän saattaa puuttua mutta ei meihin vaan ympäristöömme. Se jääköön hänen päätettäväkseen ja tästä saattaa tulla tekstikin joskus.

Nyt takaisin aiheeseen. Maailmassa siis pitää olla hyvä ja myös paha. Jos meillä ei kertakaikkiaan olisi mitään pahaa, emme pystyisi käsittämään mitä se hyvä on vai mitä ? Ja äsken kun puhuin kohtalosta en tarkoita, että meille kaikille olisi kirjoitettuna jokin polku jonka tarkalleen kuljemme ja sillä selvä. Uskon kohtalon olevan pikemminkin voima joka vain yrittää pitää tietyin hyvin hellin keinoin meidät oikealla kaistalla estämättä kuitenkaan meidän valintojamme. Uskon myös että meillä kaikilla on varmasti täällä jokin tarkoitus johon meitä tavallaan yritetään varovasti ohjata mutta silti saatamme tehdä väärin koska meillä on valta itse päättää. Oma tehtäväni on saattanut olla vaikkapa tyttäremme saaminen tähän maailmaan. Tai sitten oma tehtäväni on vasta tulossa, en tiedä enkä halua sitä miettiäkkään. Annetaan elämän polun mennä sinne minne se haluaa ja seurataan kiltisti perässä toivoen, että polku kulkisi edes osan matkasta kauniissa maisemissa niittyjen halki ihanien tuoksujen ja äänien ympäröimänä ja matkamme menisi kevyesti kuin liukuen. Jos polulla on joskus kiviä ja karikkoja ei anneta niidenkään häiritä vaan raivataan ne tarmokkaasti edestämme jotta pääsisimme takaisin niityille. Pitkään polkuun pitää mahtua huonojakin olosuhteita muuten ne kauniit niityt eivät enään tuntuisi miltään.

Joku sanoi joskus, että "elämä on kuoleman odottamista".. No jos joku pitää paikkaansa niin tuo. Mutta odotetaan sitä kuitenkin oikealla asenteella ja kun paskaa tulee niskaan odotetaan innolla mitä hyvää siitä seuraa.

Kaikista raamatun viittauksista huolimatta en ole yltiö uskonnollinen ihminen enkä yritä elää täysin synnitöntä koska en siihen pysty. Uskon saavani anteeksi kun on tarve. Raamattu kuitenkin on moneen kohtaan erittäin sopiva teos vaikka ei uskoisi mihinkään. Minä uskon omalla tavallani ja kunnioitan muidenkin uskoa.

Kommentoikaa rohkeasti ja kertokaa omista tapauksistanne. Jotkut iloisia jotkut surullisia mutta niistä muut saattavat oppia jotain.

Kiitos ja kumarrus. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

- Opinio


Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ym facebookissa, blogilistoilla jne jne ... Kaikki auttaa jaksamaan kirjoittelun jatkamista. Ilman yleisöä on turha esiintyä, en ole vielä tarpeeksi poliitikko.

Salaisuuksien vangit



Tiedätte ehkä tv-sarjan valheen vangit. En ajatellut kyseistä sarjaa alkaa tässä kommentoimaan kun en ole nähnytkään kuin puolitoista jaksoa mutta aihe siinä on kiinnostava (muuta kiinnostavaa maailmalla ei olekaan tapahtunut, paitsi asuntojen hinnat laskee ja lisää maksuja on kaikille taas tulossa eri muodoissa, pappi oli jossain tunkenut perunan persuksiinsa eli ei mitään mitä kaikki ei jo olisi tienneet, mehän ollaan Suomessa (paitti tuo pappi vaikka olis sopinu tänne hyvin)!.. hoh mitä uutisia..)

Kyseinen sarjahan ilmeisesti kertoo aina jostain hahmosta / henkilöstä jolla on jokin "kammottava" salaisuus jota ei ole saanut sanotuksi koskaan kenellekään. Sarjan nimi on tavallaan harhaan johtava sillä eihän se ole vale jos jotain ei ole saanut sanotuksi.. Sarjan nimi pitäisi olla ehkä salaisuuden vangit tai jotain, ainakin omasta mielestäni tuossa on kyse sailaisuudesta..
Tästä kuitenkin halusin teille vähän tarinoida sillä meillä kaikillahan on jotain luurankoja kaapissa (ainakin ollut joskus ja ihan turha väittää että ei ole ollut eikä tule, puhut juuri paskaa itsellesi) ja niiden säilyvyys on hyvin kyseenalaista, vaikka luuranko olisikin hyvin nyljetty ja putsattu saattaa se silti alkaa mädäntyä. Eikö siis olisi mukava ottaa tätä kaveria vähän ulos kaapista hengähtämään ja ehkä jopa haudata se kuten on luurangoille tapana?

Luuranko ei toki aina ole mikään kauhutarina, että olet vahingossa tappanut jonkun ajamalla hänen ylitseen tms vaan se saattaa olla paljon arkisempi kuten vaikka vaan, että olet halunnut puhua jostain asiasta läheistesi tai puolisosi kanssa jo pitkään mutta et vaan ole saanut aikaiseksi tai niin sanottua sopivaa hetkeä ei ole koskaan tullut (ei sellaista hetkeä ole, vai onko jollain sovittuna vaikka joka kuukauden toinen maanantai salaisuuksien kertomiselle??).
Sitten elät päivästä toiseen elämää jossa et voi olla kuitenkaan olla onnellinen kuin pinnallisesti. Monissa parisuhteissa esimerkiksi olisi aihetta keskusteluille (itsekin tiedän muutaman parin jotka keskustelevat kyllä muille mutta eivät keskenään) mutta niitä ei vaan käydä. Meinaatteko että elämänlaatu oleellisesti huononisi jos vaikka keskustelisitte asiat halki? Oli kyse sitten siitä missä laatikossa pidetään haarukat ja veitset tai jostain paljon vakavemmasta niin koskaan keskustelua ei kannata jättää käymättä. Monesti ihmiset vielä samaan aikaan surkuttelevat sitä miten keskustelut on vähentyneet eikä ole mitään juteltavaa kun kaikki on juteltu. Mutta kun ei ole. Olipa keskustelu mikä hyvänsä, kun se on käyty ilmassa leijuu aivan uusi raikas tuoksu, kokeilkaa jos ette usko. Pahimmassa tapauksessa tietysti aihe oli niin paha, että jopa välirikkoja syntyy mutta eikö se silloin ollutkin tarkoitettua ja on mahdollista ainakin saada sovussa tehtyä asiat kun olette kertoneet salaisuutenne ja teillä on mahdollisuus myös selittää mikä sen salaisuuden on aiheuttanut. Lisäksi kun aikaa on vierähtänyt ja elämä on mennyt eteenpäin tajuatte, että tästäkin tuli lopulta jotain positiivista.

Jos salaisuus tulee julki muuta reittiä on se aivan eri tilanne. Luuletteko, että ystävänne, puolisonne tai muukaan tykkää kuulla jotain salaisuuksianne jonkun muun suusta kun ette itse ole saanut sanotuksi? Ei tykkää. Haluatteko elää elämäänne miettien päivästä toiseen miten saisin jotain sanottua? Onko kivaa kun jokin sana tai paikka tai asia laukaisee teissä ajatuksen omasta salaisuudestanne ja jostain yhteisestäkin kivasta tekemisestä saattaakin tulla oman päänne sisällä henkinen taisto ja olettekin aivan poissaolevia vaikka piti olla kivaa.
Jospa nämä asiat olisi käsitelty periaatteella: kävi miten kävi, voisi vihdoin hengähtää ja mikä tärkeintä, unohtaa. Salaisuudet harvemmin unohtuvat tai asiat harvemmin muuttuvat jos niistä ei puhuta eikä edes tiedetä muutoksen tarpeesta. Mutta kun asiat on puhuttu voidaan rakentaa uutta, etsiä hyviä muutoksia, tarkastella mikä on järkevää ja antaa menneiden olla menneitä. Tottakai monet asiat aiheuttavat tappeluita ja pahaa mieltä mutta se on hetkellistä toisin kuin salaaminen joka on jatkuvaa piinaa oman pään sisällä.. Monet ovat vielä niin huonoja salaamaan asioita, että vastapuoli jo tietää, että jotain salataan mutta hänkin vaan vaivaa sillä omaa päätään vaieten ja ehkä odottaen että joskus saa selvyyden. Näin saatiin kaksi päätä sekaisin ilman, että asia parani yhtään. Älkää odottako mitään ihme hetkeä tai tapahtumaa joka antaa tilaisuuden puhua tai antako asian tulla julki muuta kautta vaan ottakaa asianne ja huolenne puheeksi heti kun niitä on. Jos joku on salailemalla saanut hyvän mielen otan mielelläni vastaan tietoa tästä tapauksesta kommentteihin. En oikein usko, että montaakaan tapausta löytyy.. Olisi kiva toki kuulla myös niitä toisia tilanteita, eli kun on saanut puhuttua jonkin asian halki joka on ärsyttänyt tai jos on tehnyt jotain tyhmää niin mihin se on johtanut? Onko harmittanut kun on jutellut läheisensä kanssa asiat halki ja ollut rehellinen vai tuliko siitä kuitenkin hyvä olo? Aina joskus tulee tilanteita joissa sanomme itseämme rehelliseksi mutta miettikääpä siinä kohtaa oletteko tosiaan rehellisiä?

Tällä vuodatuksella haluan ehdottomasti kannustaa kaikkia ihmisiä puhumaan niin pienistä kuin isoistakin asioista rohkeasti keskenään. Oli se sitten arjen asioihin liittyvä pikkuasia joka vastapuolessa ärsyttää tai jokin isompi asia, tuokaa se julki! Esimerkkinä voisi ottaa jonkun perus parisuhteen joka on jo vuosien saatossa vähän kuollut ja toisesta on löytynyt jo monta asiaa jotka ärsyttävät tai ehkä hänestä on tullut piittaamaton. Pitääkö sinun siinä vaiheessa a) olla vain hiljaa päivä kerrallaan harmitellen näitä asioita oman pään sisällä jokaikinen päivä hamaan loppuun saakka? b) pyytää kumppania keskustelemaan asioista kanssasi ja jos ajatusmaailmanne ovat täysin eronneet toisistaan voitte jatkaa omille teillenne (meillä on vain yksi elämä käytettävissä) tai todennäköisemmin toisen menettämisen pelko tai se kun tajuaa olleensa idiootti herättää useammat ja siinä kohtaa pystytään sopimaan aivan uusia kuvioita ja seuraava päivä saattaakin olla vaikka kukkakimpulla höystetty.. En tiedä mutta maksaako kokeileminen? Voihan se maksaa koko parisuhteen mutta mitä sitten? Onko suhde oikea jos sen kanssa ei pärjää muuta kuin sulkemalla oma minuus täysin johonkin pimeään mielen sopukkaan ja olla tavallaan sellaisessa tyhjäkäynti tilassa koko elämänsä.. Vai pitäisikö tehdä suhteesta sellainen jossa saa elää kierrokset tapissa tai etsiä sellainen jostain muualta. Joskus ihmiset kasvavat erilaisiksi kuin piti ja silloin ei vain enää toimi asiat niin kuin piti. Ei se ole kenenkään syy. Aina löytyy kaikille se sopiva ja sitten täytyy sen kanssa yrittää uudelleen olla tekemättä samoja virheitä, siinä se.. Tässä olisi yhtä hyvin voinut käyttää vertauksena vaikka sitä, että olet tehnyt jotain tyhmää jota et saa kerrotuksi. Jos kumppanisi antaa anteeksi on hän joko piittaamaton tai todennäköisemmin hän on sinulle se oikea eikä halua luopua sinusta vaikka olet tehnyt virheitä (me kaikki teemme niitä). Jos hän ei anna anteeksi, ei kannata muille huutaa vaan mennä peilin eteen miettimään ja jatkaa eteenpäin. Salaamalla ei ainakaan voi mennä eteenpäin. Esimerkkinä ei myöskään välttämättä tarvitse olla pariskunta vaan tätä voi soveltaa ystäviin, rakkaisiin, läheisiin, perheenjäseniin jne jne...

Muistakaa myös, että murheista valittaminen muille kuin asian osaisille saattaa toki helpottaa mutta se ei lopulta auta mitään. Olen monesti kuunnellut erilaisia surkutteluja huonoista kaverisuhteista tai parisuhteista kun puoliso tekee sitä ja tätä ja blaa blaa blaa... Siinä kohtaa yritän kuunnella kuten kuuluukin mutta samalla sitä miettii, että miksi se puhuu minulle eikä sille jota asia koskee kun sillä voisi saada ihmeitä aikaan, kun minä puolestani en voi auttaa mitenkään paitsi kertomalla jotain mielipiteitäni jotka monesti vain tekevät hallaa kun ulkopuolinen sekaantuu asioihin.
Muistakaa lisäksi se, että kun anteeksi on annettu pitää se myös pitää. Raamattukin sanoo, että kaikki synnit saa anteeksi kun pyytää ja katuu. Ei niitä sen jälkeen enään ole tarkoitus kaivaa esiin vaan anteeksi antaminen on jotain paljon isompaa kuin mitä monet luulevat. Monesti ajatellaan, että se vain on sanonta "saat anteeksi". Ei pidä paikkaansa vaan sillä hetkellä kun annat anteeksi sinun pitää tosissasi kaivaa se sinua rikkonut asia maahan ja sanoessasi viimeisen sanan rikkeen pitää olla mullalla peitettynä ja paino päällä. Sitä ei koskaan enää pitäisi kaivaa esiin. Muista tämä ennen kuin annat anteeksi. Kannatan anteeksiantoa mutta en pinnallista sellaista. Kaivakaa luurangot monttuihin minne ne kuuluvat ja niiden kylkiluiden väliin ujuttakaa vielä muutkin vaikeat asiat ja teitä häiritsevät seikat. Täyttäkää monttu ensin puoleen väliin isoilla kivillä joita on todella hankala kaivaa ja loppu betonilla jossa on useampi kerros rautaa. Tästä montusta luuranko ei hyppää ylös kauhuelokuvamaisesti vaan saa maatua arvokkaasti ja rauhassa niin kauan kuin on tarvis.

Meillä on uskoakseni hyvä suhde paljolti siitä syystä, että aina kun jokin vaivaa siitä keskustellaan hyvinkin pian ja avoimesti. Joskus se suoraan sanottuna vituttaa kun toinen alkaa avautua jostain "typerästä pikku seikasta" mutta kun tajuaa miten tärkeä se on hänelle voi varmasti itse vähän muuttaa tapojaan jos tosissaan on. Sama tietenkin myös toisin päin. Meillä on lisäksi ollut todella suuria rumia luurankojakin kaapit pullollaan jossain vaiheessa ja tästä syystä asuttu erilläänkin vuoden päivät. Eli meille siis kävi se mitä monet pelkäävät kuin ruttoa eli ero mutta silti ei missään vaiheessa tuntunut pahalta, että oli vihdoin saanut ne luurangot tuulettumaan (muuten toki tuntui pahalta) vaan tosissaan oli helpottunut tunne kaikesta paskasta huolimatta.
No meillä kävi niin, että palattiin lopulta yhteen, uskoakseni niin oli tarkoitettu kun henkinen side ei koskaan mennyt poikki, ehkä yhteinen verkko jolla elämäämme pyydystämme iloja repesi mutta sekin saatiin lopulta kursittua takaisin kasaan ja niin vahvasti ja pienillä silmuilla että verkko on jopa parempi kuin mitä se oli. Lisäksi saatiin ne luurangot betonipetiin ja näiden paskojen juttujen jäljiltä elämämme on siis itseasiassa paremmin kuin koskaan olikaan, kun ei tarvitse salailla mitään on huomattavasti helpompaa. Vieläkin joskus tulee luurankoja mutta ne on opittu hautaamaan keskustelemalla (joskus menee huutamiseksi mutta se on ihan tervettä, me olemme kaikki ihmisiä) ja jotkut luurangoista ovat sellaisia pieniä pörröisiä jotka on onneksi helppo kaivaa vaikka vaan pelkkään multaan..  Välillä nimittäin sorrumme siihenkin omissa mielissämme, että kun jotain asiaa on hautonut päässään kovin kauan se tuntuu jo paljon paljon isommalta kuin mitä se onkaan. Oma tarinana siis oli todella surullinen ja aiheutti tunteja itkua mutta silti se lopulta johti johonkin positiiviseen. Että kannattaiskos muidenkin vähän miettiä?

Puhukaa ihmiset toisillenne jos haluatte toistenne kanssa olla tekemisissä, muovatkaa itseänne ja läheisiänne niin, että siteet välillänne vahvistuvat entisestään tai etsikää ihmisiä jotka ovat valmiiksi sopivia, kaikki me osaamme muuttuakin jos vaan haluamme. Muuttumisen halu kertoo myös sitoutumisen halusta.
Älkää menkö tyhjäkäynnillä luullen ettei mikään voisi muuttua tai peläten, että jos tämä loppuu niin elämä loppuu. Elämä on jo loppunut jos sitä ei pääse elämään täysillä omana itsenään. Kokeilkaa vaikka ensin jollain pienellä keskustelulla ja siirtykää hitaasti niihin vaikeampiin asioihin ja saatatte hämmästyä tuloksista. Joskus voi toki oikeasti olla huono hetki mutta mitään kummallista "hetkeä" se ei tarvitse. Jos toinen ei koskaan halua keskustella on hän selvästi jollain tapaa estynyt ja luurankoja saattaa olla hänellä itsellään suuri halli täynnä. Tässä kohtaa ei kannata enää tuhlata sitä omaa aikaa vaan katsoa kuinka käy jos jättää tämän keskenään luurankoineen. Tuleeko keskustelu vai oliko parempi, että tiet erkanevat. Ottakaa riskejä älkääkä ajautuko tilanteeseen jossa eläkepäivilläkin vielä mietitte, että miksi asiat ovat näin ja miksen ole kertonut sitä tai tätä... Mitäpä jos tämä läheinen vaikka menehtyy, millainen mieli jää jos jotain jäänyt sanomatta?

Toivon kaikille ihmisten välisille suhteille hyvää ja toivon niiden jatkuvan mutta ikävä kyllä kaikkien ei ole tarkoituskaan jatkua, kyllä sen huomaa. Yrittäkää kuitenkin rohkeasti ja olkaa omia itsejänne muuten ei kannata.

Nyt kaikki puhumaan niitä näitä toisilleen ja jos ei ole mitään negatiivista mielessä niin puhukaa ihmeessä sitten jotain positiivista, se on nimittäin vähintään yhtä tärkeää olla salaamatta niitä positiivisia asioita, kun sanoin, että puhukaa tarkoitin, että KAIKESTA, positiivisetkin asiat nimittäin ovat asioita siinä missä negatiivisetkin vaikka se väliin tuppaa vähän unohtumaan..

Sanokaa vaikka puolisollenne, että: olet ihana tai rakas. Et muuten varmasti tule katumaan jos paljastat hänelle tuollaisen "salaisuuden" :)

Kommentoikaa rohkeasti ja kertokaa omista tapauksistanne. Jotkut iloisia jotkut surullisia mutta niistä muut saattavat oppia jotain.

Kiitos ja kumarrus. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

- Opinio

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ym facebookissa, blogilistoilla jne jne ... Kaikki auttaa jaksamaan kirjoittelun jatkamista. Ilman yleisöä on turha esiintyä, en ole vielä tarpeeksi poliitikko.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Voiko olla ystävällinen muulloin kuin jouluna?




Joulu saattaa olla takanapäin monen mielestä vaikkakin joulunaika jatkuu vielä tuonne ensivuoden puolelle saakka. Joulurauhahan ikivanhan lain mukaan kestää 20vuorokautta. Haikeana silti tuon ajan jättää taakseen sillä onhan tuo vähän kuin Suomi olisi voittanut jääkiekossa MM kultaa. Kaikki ihmiset hymyilevät ja toivottelevat jopa ventovieraille hyvää joulua tai muuten vaan tervehtivät iloisesti.

Miten tämän fiiliksen saisi ihmisiin pysyvästi? Ei varmasti mitenkään mutta miettikääpä hetki maailmaa jossa me olisimme aina "joulumielellä" eli kaupan kassat toivottelisivat vaikka hyvät viikonloput ihan vilpittömästi, ventovieraat hymyilisivät toisilleen, kaikki olisivat kovin auttavaisia ja osallistuisivat kaikenlaiseen yhteiseen tekemiseen. Tämän lisäksi tietty kestittäisiin perheitämme ja läheisiämme hyvillä ruuilla ja nautittaisiin aidosti yhdessäolosta. Saattaisi jopa käydä niin, että me yltiönegatiiviset Suomalaisetkin oppisimme hiljalleen hymyilemään ja juttelemaan keskenämme. Saattaisi olla melko outo tilanne mutta uskoisin ettei ainakaan kovin huono sellainen.

Itselläni joulu meni juurikin em tavalla eli oli kivaa yhteistä aikaa (kirjoitukseni joulusta ei tällä kertaa täysin pitänyt paikkaansa mikä on todella hymyn aihe), lapsella oli hauskaa, sai antaa sekä vastaanottaa todella kivoja lahjoja ja läsnä oli myös äitini jota melko vähän nykyään näen mutta joulunajan tällä kertaa saimme häntä kestitä ja se oli kyllä todella positiivista mutta vain aivan liian lyhyt aika tuo 3päivää vuodessa olla iloinen ja positiivinen.
Onko se kaikki kuitenkin teeskenneltyä vain sen takia kun tiedämme mielessämme, että on joulu eli jokin aika jolloin täytyy esittää iloista ja positiivista? Toivon hartaasti ettei ole. Uskon mielummin niin, että meissä kaikissa on paljon hyvyyttä, iloa ja positiivisuutta mutta se vaan joudutaan arjen askareiden ja stressin tieltä painamaan piiloon niin syvälle ettemme edes tiedä sen olemassaolosta. Joulun aikana se pikkuhiljaa alkaa nostaa päätään sisällämme mutta kun se vihdoin on osittain saatu kaivettua esiin, joulu on jo ohi. Silloin iskee ainakin itselle heti tyhjä olo. Ehkä tuo hyvyys ym. katoaa kun tajuamme arjen koittavan ja sen tilalle tuo tyhjä kohta jää.

Saatoin tällä kertaa niellä liian ison palan alkaessani kirjoittaa tästä aiheesta jota olen kuitenkin miettinyt jo useita päiviä mutta silti en todellakaan tiedä mitä sanoa. On niin vaikeaa ajatella mitään kun tietää, että joulumieli on ihmisistä taas lähdössä, eikä suinkaan tulossa. Miten voisin muuttaa ihmisten ajattelutapaa ja tehdä heistä (itseni mukaanlukien) positiivisempia, en mitenkään. Enkä tarkoitakkaan, että haluaisin teeskenneltyjä hymyjä ja teeskenneltyä iloa yhtään sen enempää kuin sitä jo on. Itsekin pysyn pessimistinä kun en muutakaan osaa mutta jälleen haluan tehdä toiveen, että ihmiset miettisivät hiljaa mielessään, jospa tuon "joulunajan" tunteen antaisi jatkua eikä vaipuisi taas takaisin arjen synkkyyteen. Miten pahalta tuntuisi vaikka toivottaa naapurille hississä hyvää illan jatkoa, huomenta tai hyvää viikonloppua. Olisiko se aivan kauheaa? Tulisiko tästä naapurisota tai välittömästi nyrkkiä nenään, ehkä syyte häirinnästä? No en oikein usko, vaan päinvastoin.
Mihin on kadonneet tavat ja toisten huomioiminen? Juoksemme omien keksittyjen kiireidemme perässä päivästä toiseen huomaamatta muita ihmisiä ympärillämme (yleensä vielä kännykkä kädessä somettaen, josta siis tuo kiire tulee! LUE). Muut ihmiset ovat meille täysin ilmaa lukuunottamatta lähipiiriämme jota huomioimme silloin kuin se meille sattuu sopimaan tai sitten teemme sen somessa olettaen, että se ajaa saman asian kuin naamatusten (ei muuten aja).
Lisäksi nykyihminen ei osaa antaa apua eikä ottaa sitä vaikka se on eräitä lajimme kulmakiviä. Jos emme olisi aina puhaltaneet tietyissä kohdissa yhteen hiileen olisimme edelleen luolissa heiluttelemassa puukeppejä ja huutaen jotain uga ugaa.. Nykyhetkessä emme todellakaan tätä osaa, jos näemmä jonkun avuntarpeessa katsomme pois ja toivomme, että joku muu auttaa.. Jos olemme itse pulassa häpeämme sitä ja tavallaan toivomme ettei kukaan auttaisikaan (LUE). Mitäpä jos vuorikiipeilijät ajattelisivat samoin? Saattaisi putoilla väkeä vähän tiuhemmin noilla kiipeilyreissuilla (kuvan ajatus oli tämä). Olemmeko siis menossa takaisin noihin esi-isiemme luoliin kännyköidemme kanssa vai mihin olemme menossa? Onko tarkoitus, että "tapaamme" ihmisiä vain netissä ja vain siellä voimme olla normaaleja, iloisia ja toivotella toisille huomenet ynnä muut? Ei kai nyt sentään vai?

Te jotka ette halua mennä takaisin luoliin ja uskotte uskaltavanne tehdä asioita myös täällä todellisessa maailmassa ottakaamme jokainen itseämme niskasta kiinni ja tartutaan haasteeseen. Haluan nimittäin haastaa teidät kaikki kutsumaan ihan suullisesti (vaikka sillä kännykällä kuitenkin) joku tuttavanne kylään (ei välttämättä olekaan niin helppoa enään kun tuollaisesta on vieraannuttu niin pahasti). Kun hän saapuu tarjotkaa hänelle kahvit ja vaikka nisuakin. Jutelkaa toisillenne ja olkaa kuin ystävien kuuluu, sopikaa vaikka vastavierailukin. Kyläilkää muutenkin myös itse, varoittamatta tai ilmoittaen, ihan sama. Siinä kohtaa näette miten tuttavanne tulevat iloiseksi kun muistatte heidän olemassaolonne ja saatattehan saada ilmaiset kaffeetkin :) vaikkakin nykyään tuntuu, että vieraiden kestitseminenkin on jo vissiin liian raskasta, kun on niin "kiire" ja riittäähän se, että istuu kännykkä kourassa pöydän ääressä tämän ystävän kanssa vai? No ei riitä! Jos olette aina negatiivisia ystävienne näkemisestä ja pidättä heitä lähinnä häiriöinä somettamisellenne niin muistelkaapa tätä sitten kun teillä ei enää ole ystäviä kuin siellä somessa, olisiko sittenkin kiva vielä ihan livenäkin nähdä niitä rakkaita ystäviä vai ei? Omasta mielestäni aina kun joku tulee kylään pitää jaksaa edes kahvit tarjota ja olla iloinen siitä kun joku muistaa ja tulee käymään, eikö niin? Ja kännykkää ei siinä kohtaa räplätä! Lisäksi haastan teidät sanomaan jollekin ventovieraalle huomenta, moi, hyvää päivänjatkoa tai muuta vastaavaa. Kokeilkaa rohkeasti ja uskon, että sama tulee takaisin hymyn kera ja ehkä vielä uudelleenkin jos törmäätte tämän ventovieraan kanssa toisen kerran, mistä tietää vaikka ystävystyisitte, vai onko jollain jo liikaa ystäviä?
Lisäksi voisitte pitää ovea auki ihmisille kun menette samaan paikkaan ja kaupassa toivottaa kassalle hyvää päivänjatkoa ja kiittää häntä, siis noudattaa yleisiä hyviä tapoja ei sen kummempaa. Joskus jopa voi päästää jonossa jonkun ohi jolla on selvästi vaikka vaikeampaa jonottaa tai on vähemmän aikaa kuin sinulla. Näillä pienenpienillä eleillä saatte enemmän iloa aikaan kuin uskottekaan. Osa saattaa hämmästellä, että mikäs tuota vaivasi ja osa ei ehkä edes ehdi tajuamaan mitä tapahtui mutta jos uskallatte jatkaa näitä keinoja vähän enemmän saatte takuulla takaisin samalla mitalla ja korkojen kera. Uskokaa tai älkää mutta saatte tästä suurta iloa tai olette epänormaaleja, ei voi muuta sanoa.. En tiedä pystyykö nykyihminen enään näihin "tempauksiin" mutta rohkaisen teitä yrittämään, se ei maksa mitään eikä varmasti ole mitenkään negatiivista.

Aion itse noudattaa näitä neuvojani (olen näitä noudattanut ennenkin aika paljolti) ja todeta jälleen miten pienetkin asiat tekevät suuria muutoksia. Antakaa "joulumielen" pysyä itsessänne älkääkä menkö takaisin siihen synkkään mielenne luolaan tulevaa vuotta viettämään. Kyllä elämässä on paljon hymyilemisen aihetta vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Aina voi antaa ystävälleen lahjan (ei täydy olla joulu tai syntymäpäivä, kuka uskaltaa kokeilla?), aina voi tehdä hyvää ruokaa ja olla perheen kanssa. Ei varmasti ole raamatun sanoma joulusta tai Jeesuksen syntymästä tarkoitettu siten, että vain silloin on aihetta iloon. Aina on aihetta kun vaan mietitte. Joskus on huonoja päiviä mutta mitä sitten. Niitä on kaikilla. Joskus on stressiä ja paineita mutta mitä sitten, niitä on kaikilla! Älkää uskoko, että teillä on raskain työ ja raskain elämä. Jollain on kumminkin raskaampi. Muistakaa sanoa kiitos, ole hyvä, anteeksi ja toivotella viikonloppuja, iltoja, aamuja jne ja näin huomaatte miten omakin negatiivinen energianne saa kyytiä positiivisen tieltä. Älkää muuten unohtako, että siellä kotonakin voi olla iloinen ja nauttia siitä perheen seurasta tai vaan siitä omasta kodista jos elelee yksin. Ei tarvitse vain ventovieraita mielistellä vaan muistakaa vielä ne tärkeimmätkin ihmiset, paikat ja asiat! Älkää väittäkö ettei jaksa kun olette tehneet raskaan päivän tai jokin muu tekosyy, monet muutkin nimittäin käyvät töissä ja silti jotkut jaksavat illat puuhata rakkaidensa kanssa ja nauttia yhdessäolosta, yöt ovat nukkumista varten. Toki on mahdollista, että olette väärässä seurassa jos on niin raskasta heidän kanssaan olla! Ei se ole niin vaikeaa olla inhimillinen jos vaan ottaa sen asenteekseen vai onko? Kyllä meistä löytyy sitä hyvyyttä ja iloakin uskokaa pois vaan.

Jos ja kun ette usko että näistä neuvoista on jotain apua tai hyötyä niin kokeiltaa! Jos uskallatte. Muitakin hyviä tapoja kannattaa noudattaa ja omia kokemuksia kirjoitella kommentiksi jos uskaltaa.


Kiitos ja kumarrus. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

-Opinio

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa ym facebookissa, blogilistoilla jne jne ... Kaikki auttaa jaksamaan kirjoittelun jatkamista. Ilman yleisöä on turha esiintyä, en ole vielä tarpeeksi poliitikko.

I'm back!

Joulu on vietetty, tai oikeastaan jouluaatto yms on vietetty. Varsinainen joulunaikahan jatkuu vielä ensivuoden puolellekin. Nyt alan vääntämään tekstiä taas ja toivottavasti porukka jaksaa lueskella :)

- Opinio

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulu tulee mutta entäs muut asiat..





Huomenta ystävät,

nyt on tehtävä tunnustus. Tupakkalakon siivet eivät kanna. Ne ovat niin nikotiinilla ja pahoilla tavoilla kyllästetyt, että nostetta ei vain ole riittävästi nopeaan kerta nousuun. Toivottavasti kenenkään maailma ei kaadu tähän kun en puheitani tunnu pystyvän pitämään. Edelleen yritys jatkuu ja nicorette purkka on todella hyvä kaveri tupakan lisäksi. Kyllä tämä tästä sanon itselleni ja toivottavasti joku muukin on samaa mieltä. Kunnianhimoinen tavoitteeni saada vähän apujoukkoja tähän hommaan tuntui kariutuvan ja nyt taistelen yksin, ehkä sekin on syynä taistelun huonoon alkuun mutta hävitä en aio. Tupakoinnin lopettaminen on nimittäin varmaan riskittömin asia koko elämässäni. Kerrankin voin tehdä jotain todella hankalaa ja radikaalia ilman, että on mitään riskiä siitä, että tapahtuisi jotain negatiivista. Ainoastaan positiivisia asioista on tulossa jos tai siis KUN pääsen tavoitteeseeni.

Myös joulu tekee kovasti tuloaan, enää pari päivää.. Jotenkin outoa kun meillä on lähes kaikki valmistelut tehty tai ne ovat vähintään todella hyvällä mallilla, lisäksi jouluna matkustaminen jää tänävuonna monesta syystä hyvin paljon vähemmälle kuin yleensä. VAU. Voinen sanoa, että normaaliin jouluun verrattuna stressitaso on tavanomaisesta 90%:sta (kannattaa lukaista tämä) tänä vuonna tippunut noin 40%:iin joka on aika hurja muutos ja tuntuu hyvältä!
Hyvää joulua siis kerrankin kaikille. Jos nyt tänään tai huomenna ei vielä tapahdu jotain joka muuttaakin taas koko joulun kurssin laskusuhdanteeseen :D Ainut varjo toistaiseksi lankesi joulun ylle kun tilattiin muksulle verkosta joululahjoja SUOMALAISILTA sivuilta joissa kovasti mainostettiin pakettien ehtivän hienosti jouluksi. No nyt monia päivä myöhemmin pakettien seuranta kertoo, että tilaamamme tavarat ovat tänäyönä kello 1.02 saapuneet SUOMEEN! Mitä helvettiä kun piti saapua meille, Suomesta. Taas noita firmoja jotka toimittavat kamaa jostain veroparatiisista ja nylkevät silti samat hinnat.. hohhoijaa. Bisnes on bisnestä, tajuan kyllä mutta no eipä tarvitse toista kertaa tilata heiltä ja täytyy näemmä lukea aina todella tarkkaan kaikki toimitusta koskevat seikat. Taaskin päätin jättää Toy'sRus nimen mainitsematta, ettei kenenkään heidän kanta asiakkaansa (tai promo henkilön joka väittää olevansa asiakas) silmäkulmaan tule tippa sen takia kun heillä on aina toiminut niin hitsin hyvin ja me vaan olemme jotain mokanneet tilatessamme. Kommenttia vaan jos siltä tuntuu!

2 yötä jouluun :)


Kiitos ja kumarrus. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

-Opinio

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa facebookissa, bloggerissa, blogilistoilla. Kaikesta tuosta tulee paljon jaksamisia ja nyt voi kai sanoa, että jopa joulun iloa ikuiselle pessimistille. Se on jo saavutus sinänsä. Kukapa ei tykkäistä julkaista juttuja yleisölle mielummin kuin tyhjälle salille? (no ehkä poliitikoiden mielestä se on jees mutta minä kun en ole poliitikko) Tänään tulee vielä paljon päivityksiä blogille ja uusi tekstikin on luvassa.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Vanhemmuus ei ole helppoa mutta me pystymme siihen yhdessä tai erikseen.



Näin joulun alla on ihminen virittynyt tietynlaiseen tilaan vaikkei niin jouluihminen olisikaan (allekirjoittanut).. Jotenkin kaikki vastoinkäymiset tuntuu rankemmalta kuin muuten, meillehän on uskoteltu ja itsellemmekin olemme uskotelleet, että joulu on aina onnelista huoletonta surutonta aikaa. Siksi asiat tuntuvat vieläkin raskaammilta. Tällä kertaa en voinut olla avaamatta sanaista arkkuani vanhemmuuden vaikeuksista ja ihanuuksista.

Joskus tasan yhdeksän vuotta sitten en todellakaan pitänyt lapsista, voisi sanoa, että inhosin niitä (olen varmaan asiasta maininnutkin). Avopuolisoni (on muuten sama edelleen) oli taas aivan eri mieltä asiasta koska hänen perheessään lisääntyminen oli suorastaan räjähtävää. Joku oli aina raskaana. Minua se hirvitti tosissaan. Omakin puoliso kuitenkin puhui säännöllisesti lapsen hankkimisesta johon vastailin aina, että "ei todellakaan tuu tapahtumaan" olinhan sen itselleni luvannut jo kauan sitten eikä se muutenkaan sopinut "lapsenvihaajan" ajatusmaailmaan. Kuitenkin joskus kun tietyt E:llä alkavat lääkkeet jota nainen ottaa kuukauden jokaisena päivänä kuukautisia lukuunottamatta olivat loppu teimme aikuisten juttuja siitä huolimatta. Jotenkin en osannut siinä kohtaa pelätä, että jotain sattuisi tai alitajuntani kielsi piittaamasta. Ajat menivät eteenpäin vain muutamia viikkoja kun puhelin soi. Olin muistaakseni juuri ammattikoulusta kävelemässä kotiin tai ehkä liikunnan tunnilla, kuitenkin kävelin kaverin kanssa pururataa pitkin. Vastasin puhelimeen (puolisoni soitti).. Hän ei kovin kauaa pidätellyt vaan hyvin pian tuli ilmoitus asiaa joka koski sitä, että minusta olisi nyt sitten hyvää vauhtia tulossa isukki. Olisin kuvitellut, että minut olisi vallannut raivo tai ainakin karmea paniikki mutta juuri samaan aikaan kun lause oli loppu olin todella huojentunut ja onnellinen, ihan tahtomattani. En voinut pitää naamaani ummessa edes kaverilleni kun puhelu oli loppunut vaan hänkin sai tiedon saman tien minun suustani.. Siinä meni parikin päivää täysin jossain kristallimetsässä kun ei osannut muuta edes ajatella. Raskaus aika kai meni niinkuin yleensäkin hommaten vauvalle kaikennäköistä jne samalla katsellen naisen outoja ajatuksia himoja. Minä kuitenkin jossain kohtaa tavallaan sisälläni aloin pelkäämään "miltä se sitten tuntuu kun se syntyy kun en tippaakaan tykkää lapsista enkä osaa mitään tehdä niiden kanssa"... Jossain vaiheessa sitten tasan 8vuotta ja yksi kuukausi takaperin olimme synnytyslaitoksella olleet jo yötäkin ja siellä asiat ei isän kannalta kovin hyvin olleet vaan sain olla siellä paripäivää syömättä (salaa söin sokerit pukuhuoneesta kun olisi kahvia saanut siellä kuulemma keittää mutta ei ollut kuin suodatinpusseja ja sokeria) ja kohtelu oli muutenkin sellaista, että jos olisivat ääneen sanoneet niin jotain tälläista se olisi ollut "ei teitä isiä mihinkään tarvita joten miksi olet täällä, lähde pois" ehkä hoitajilla oli itsellään ollut huono lapsuus tai jotain. Tai sairaalan taso vain oli surkeaakin surkeampi, nimeltä en viitsi tuota onnetonta porinkeskussairaalaa mainita ettei tule kellekään paha mieli.  No en lähde enempää sairaalan palveluita avaamaan vaan tulen siihen kohtaan kun lapsen vihdoin oli määrä syntyä, vaikka meidät jo kerran määrättiin kotiin. Mutta onneksi lääkäri vielä tuli tekemään kotiutus tarkastuksen ja oli kauhuissaan että ei mihinkään kotiin voi näitä lähettää kun synnytys alkaa nyt!. Hän oli oikeassa. Hyvin pian kuului parkaisu ja sitten näin lapseni ensimmäistä kertaa, uskoisin että jopa ennemmin kuin äiti, vaikka olinkin vain tuo nykymaailmassa ilmeisen merkityksetön isähahmo näin kuitenkin lapsen ensimmäisenä. Samaan aikaan joku kaatoi happoa sydämeeni ja se suli välittömästi jättäen välistä useammankin lyönnin. En edes tajunnut mitä tapahtui vaan siitä hetkestä aloin itkemään vaikka minut on kovin ottein opetettu, että mies ei itke! Mutta tämä ei ollut kipua vaan onnea jota en koskaan ollut ennen kokenut. En pystynyt porultani edes napanuoraa leikkaamaan mutta se oli merkityksetöntä, tiesin kuitenkin, että tuota ihmistä joka juuri astui tähän maailmaan suojelisin vaikka omalla hengelläni eikä mikään paha saisi häntä koskaan. Jonkun ajan kuluttua olin pihalla tupakalla ja halusin soittaa onnellisena kaikille mutta yksikin puhelu (äidilleni) meinasi olla jo liikaa kun puhe kangerteli ja itku tuli aina uudelleen, olin enemmän sekaisin kuin kertaakaan aiemmin elämässäni.

Elämä alkoi normalisoitua pian sen jälkeen kun päästiin sairaalalta ja muutama päivä kului vain tuijotellen tuota ihmettä, sain töideni ym puolesta olla todella paljon kotona josta sain monilta ihmetyksiä "miten isä voi olla noin paljon lapsen kanssa ja hoitaa sitä" sekä kiitoksia, että "olisipa kaikki isät samanlaisia". Olin todella hyvilläni sillä olin ainakin vähän onnistunut asiassa josta oli tullut minulle tärkein. Vaikka ehkä neuvolan täditkin alkoivat jo olla kypsiä kun aina se isä oli mukana joka paikassa, vaikka sitä ei mihinkään tarvita.. Lisäksi olin myös usein puolustamassa lasta noilta nykyajan kasvukäyrien vertailulta ym ja sanoin vastaan usein moneen asiaan. Ehkä olisi pitänyt olla hiljaa niin muidenkin isien elämä olisi ollut helpompaa. Halusin vaan suojella lastani kun tuntui, että sitä "haukutaan" kun ei täsmälleen mene jonkun viivan keskellä tietokoneen ruudulla vaikka oli täydellisen terve lapsi. Onneksi. Älkää muutkaan piitatko näistä nykyajan kasvukäyristä tai jostain lapsellisista taulukoista, maalaisjärkikin sanoo, että kaikke me kasvetaan omaan tahtiimme!

Lapsemme alkoi jo muutaman kuukauden ikäisenä nukkua täydet yöunet kun imetys ei valitettavasti kovin kauaa onnistunut (tähän päivään asti hän ei ole meitä edes kymmentä yötä valvottanut, voimmeko olla tyytyväisempiä, emme)..  Paniikki kuitenkin alkoi samalla iskeä kun tajusin vihdoin tuon hyvien asioiden verhon takaa nähdä myös asian toisen puolen. Ei lapsi ole todellakaan pelkkää iloa vaan se tarkoittaa työmaata joka kestää loppuelämän, rahanmenoa jota ei ennen ollut (eräs sijoittaja sanoikin, että lapsi on eräs huonoimpia sijoituksia, oikeasti) ja ennen kaikkea todella suuresta oman ajan osasta luopumista. Ennen olin ahkera käymään hallilla harrastamassa, töissä olin ylimääräistä usein, kavereiden kanssa vietin iltoja jne. Nyt tajusin, että oli luovuttava kaikesta tästä jos halusi olla tämän ihmeen kanssa ja hänen äitinsä kanssa. Pitkän aikaa olin aivan suunniltani sisäisesti koska tämä oli minulle ilon kanssa yhtäaikaa myös suurin menetykseni ikinä. Olihan läheisiä kuollut ja vaikka mitä mutta nyt kuopattiinkin oma elämäni, ihan oikeasti!. Jos voisin vaikuttaa asiaan ehkä olisin muutaman vuoden myöhemmin lapsen hommannut ja elänyt sen nuoruuteni loppuun joka ei koskaan oikein ehtinyt alkamaankaan. En tiedä silti tekisinkö niin mutta joskus pakosti sitä miettii. Hetkeäkään en lastani katunut tai olisi hänestä luopunut mutta silti sattui jäädä yksin kun kaverit eivät enää halunneet ystävää joka on vain kotona vaihtamassa vaippoja. Myöhemmin tämä kuitenkin tuli itselle selväksi, että näin se vain on, ei sille voi mitään ja kaveripiiriin jäi ne jotka oikeasti halusivat olla kavereita oli lapsia tai ei. Ehkä ihan terveellinen karsinta siis tuli suoritettua. Oli myös kiva nähdä miten jotkut kaverit tulivat toimeen lapsen kanssa todella hienosti vaikkei koskaan olisi voinut sitä kuvitella ja myös muille alkoi myöhemmin tulla lapsia jolloin myös itse aina paremmin sopi joukkoon.

Alkoholismi oli pilannut oman lapsuuteni joten en halunnut oman lapseni näkevän yhtään sitä puolta elämästä. Äitini tai muut läheiset on ollut meidän lapsellemme melkein aina tarvittaessa lapsenvahtina jos meidän piti päästä tuulettumaan ja olihan äitini innoissaan tuosta lapsesta myös. Kukapa ei olisi innoissaan ensimmäisestä  ainoan poikansa lapsenlapsesta. Ehkä suojelu on mennyt liiankin pitkälle kun lapsi ei vieläkään ole nähnyt minua tai äitiään ikinä humalassa. Korkeintaan yhden saunaoluen olen joskus nauttinut ja senkin suurten omantunnon tuskien kanssa. Alkoholia tämä lapsi ei tule näkemään sen enempää ainakaan meidän kanssamme, se on varma. Sellaiseen paikkaan emme mene jossa sitä on, näin se on ollut jo kahdeksan vuotta ja tulee olemaankin kunnes lapsi itse on sen ikäinen, että tietää mistä on kyse. Tosin olemme nykyään melkein absolutisteja mutta siitä huolimatta maailmassa on alkoholia ym vaaroja joita lapsen ei kuulu koskaan kohdata! Ei meidän lapsen ainakaan. Halusin kaiken turvan lisäksi hänelle myös onnellisuutta lapsuuteen, siis sitä jota minulla ei ollut joten yritän aina olla kiltti ja ehkä hemmottelen häntä liikaa joskus mutta hän on ainoani ja en halua hänen vanhana miettivän, että "minulla oli sellainen isä joka ei välittänyt". Niin ei nimittäin ole! Joskus tosin mokaan ja laitan itseni hänen edelleen ja sitten kadun hetken päästä, ajatellen, että minun takiani lapsi nyt ei päässyt vaikka kaverilleen ja hänellä on tylsää, olen varmasti paskin isä ikinä. On vaan niin hankala vieläkään osata tehdä kaikki asiat oikein vaikka on saanut 8vuotta harjoitella. Jotenkin tuntuu aina olo riittämättömältä, laiskalta ja huonolta. Olen saanut kehuja jopa ulkopuolisilta, että olen hyvä isä ja sehän tuntuu parhaalta kehulta mitä voi olla. Olenhan valvonut vähintään yhtäpaljon kuin hänen äitinsä, tehnyt ruokaa vähintään yhtä paljon, vaihtanut vaippoja yhtä paljon ja yrittänyt olla kaikessa mahdollisessa mukana vähintään yhtä paljon mutta silti joskus tuntuu aivan toiselta. Enkä minä kuitenkaan lasta joutunut kantamaan 9kuukautta vaikka tekisin kuinka paljon. Niinhän ne naisetkin aina sanoo.

Pitäisikö ihan aina olla valmis tekemään mitä lapsi pyytää? Ehkä ei mutta entä jos oma isä ei ollut koskaan valmis tekemään mitään vaan tarttui pullon kaulaan. Miksen itse voisi olla vastakohta ja tehdä kaiken. En vaan ole pystynyt. On täytynyt joskus olla töissä, en aina vaan ole jaksanut tehdä jotain, joskus on joutunut menemään jonnekin missä lapsella on tylsää, aina ei ole rahaa ostaa leluja eikä niitä aina saakkaan ostaa, joskus olen ollut raivona jostain hänen tekemisistään jne jne jne lista olisi varmasti loputon...
Kirjoitan tämän siksi kun taas eilen tapahtui jotain kun leikin lapseni kanssa (aika rajusti kylläkin) soittavani hänellä kitaraa (sitä on leikitty usein, siis kutittelua).. Ilmeisesti hän ei enää siitä tykännyt vaan lähti itkien pois ja minä perässä sanoen vaan, että älä nyt kiukuttele kun tulet nyt reippaasti ja tehdään glögiä ja pipareita. Hän ei halunnut mutta minä "pakotin" kun en ymmärtänyt hänen kiukutteluaan vaan painotin asiaa, että joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön. Ei tullut sopua. Äitikin tuli jo väliin ja pyysi meitä sopimaan riita ja lapseni sanoi, ettei ollut tykännyt leikistä ja lopulta jouduimme sopimaan, että emme enää KOSKAAN leiki tuollaisia leikkejä jotka joskus ovat olleet niitä suuria kivoja leikkejä meillä isän ja lapsen välillä. Kestämätön tilanne. Tajusin tehneeni aivan itse lapselleni pahan mielen ja samalla iski totuus, että enää ei tuollaisia meidän leikkejämme leikittäisi, olinko tehnyt jotain todella väärin vai onko lapsi kasvanut ohi näistä leikeistä vai mitä on tapahtunut. Taas kestää kauan tajuta miksi olin niin idiootti tai miksi en osaa tehdä mitään oikein. Ensin makaan vaan kipujeni takia enkä tee mitään lapseni kanssa ja kun vihdoin lääkkeiden voimasta pystyn jotain leikkimään saan vain oman lapseni itkemään ja juoksemaan pois luotani, vieläpä näin joulun alla(aivan kuin oma isäni). Joskus ei vaan pääse yli siitä, että olisiko lapsen kuitenkin joskus parempi jos hänellä olisi vain äiti. He osaavat olla paljon neutraalempia ja rauhallisempia kuin isät (tai ainakin minä). Komennan lasta herkemmin, hemmottelen helpommin, näemmä olen ilkeä herkemmin jne.. Kaikki siis tapahtuu paljon herkemmin minun kanssani vaikka maailma on melko hidas paikka. Pitäisikö minun osata muuttua vai olenko vain liian itsekriittinen oman surkean lapsuuteni takia.. Pitäisi jonkun sossutätien tulla katsomaan lasta jonka isä on tälläinen..

Isien ja äitien välillä on muutenkin isoja eroja, niistä olen huomannut erään joka pätee moniin ja ainakin meidän perheeseen. Me isät yleensä olemme hyvin sellaisia, että annamme lasten mennä ja tutkia maailmaa, kotona kaupassa, joka paikassa. Emme välttämättä valvo heitä suoranaisesti ollenkaan vaan olemme "mukana" vain alitajuisesti keskittyen omiin hommiimme ihan rauhassa. Vasta kun tajuamme jotain tapahtuvan puutumme välittömästi asiaan. Äidit puolestaan ovat kuin robotteja lastensa valvomisessa, jos esimerkiksi kaupassa lapsi on millisekunnin kohdassa jossa äiti ei häntä suoraan näe, hänen vaistonsa heräävät heti ja välittömästi alkaa lapsen nimen huutelu ja etsiminen. Tuossa kohtaa isä ei ole vielä edes tajunnut, että miksi nyt huudellaan. Sama toimii jopa kotona, jatkuvasti kysellään "missä se on?" "mitä se tekee?" "itkikö se?" jne .. kun isän päähän ei oikein sovi muutakuin, että kai se nyt kotona voi olla missä vaan ja tehdä mitä haluaa. Usein äidit pitävätkin isiä piittaamattomina ja isät pitävät äitejä vähän hulluina kontrollifriikkeinä.. Vaikka kummallakaan osapuolella ei taida olla mitään syytä arvostella, olemme vain erilaisia.

Me molemmat olemme tarpeen. Äiti vahtii lasta suorastaan sairaalloisesti ja on se turva pienimmissäkin ongelmissa. Isä on vähän ehkä "unessa" mutta kun jokin asia tapahtuu hän on se suuri ja mahtava joka poistaa pahan. Äidit, olette vaistoinenne uskomattomia, ei muuta voi sanoa. Me isät olemme vain silloin kun tarvitaan, muuten vain silloin kun haluamme. Tai siltä se alkaa vaikuttaa jos asiaa ajattelee loppuun saakka. Ja niin myös valtio haluaa meille sanoa pyytämällä meidät sossuun todistamaan isyytemme paperilla mutta vain jos haluamme. Voihan äiti tarvittaessa raahata siihen tilaisuuteen vaikka jonkun puliukon kadulta ja zädäm hänestä tuli isä. Se ei tosin ole mikään supersankarin rooli tässä meidän maailmassamme vaan ehkä enemmänkin termi isä tarkoittaa sitä että  on vahingossa siittänyt jonkun raskaaksi. Usein on vielä nimittäin tapana ajatella isän rooli loppuu siihen ja äiti on se joka lapsen hoitaa. Minä en halua omalle lapselleni niin ja haluan muidenkin isien pitävän itseään todella tärkeinä! Haluaisin lapsen olevan ylpeä myös isästään ja ehkä jossain villeissä ajatuksissa pitävän minua jopa yhdenvaraisena äidin kanssa. Silti oli isät tai äidit millaisia hyvänsä uskoisin, että lapsella olisi silti hyvä olla molemmat, jopa minä olen tyytyväinen, että molemmat on. Sain isäni ansioista melkoisen elämän koulun oman elämäni alkumetreillä.
Oma lapseni on monta kertaa kehunut minua kavereilleen "kuinka mun isä osaa sitä ja tätä".. Äitejä heidän ei tarvitse edes kehua koska ajatuksissaan ainakin kaikilla on äiti ja ne on niin hyviä aina. Isät on niitä joista tehdään vertailuita.
Ollaan kuitenkin kaikki vanhemmat onnellisia siitä mitä on luojalta saatu ja yritetään tässäkin asiassa parhaamme. Se nimittäin riittää kyllä. Ei meidän kenenkään vanhemmat ole olleet täydellisiä mutta silti joitain hyviä muistoja löytyy aina ja ilman heitä ei oltaisi kuitenkaan täällä. Itse voin kiittää suurimmaksi osaksi äitiäni mutta olishan se isäkin kiva ollut jos ei olisi kaveerannut sen kossun kanssa joka päivä. Tai ehkä saamani elämänkoulu oli hyvä (en usko sillä jos minulla olisi ollut joku "roolimalli" tuskin olisin niin tyhmästi omat asiani aina hoitanut)....


Jos teitä isät jännittää se lapsen tulo, unohtakaa koko juttu. Varmasti olette 110% mukana kun se tapahtuu halusitte tai ette. Olkaa lisäksi valmiina tunteisiin joita teillä ei koskaan ole ollut eikä koskaan tule olemaan. Ja siis vain ainoastaan hyviin tunteisiin! Itse en lapsista pidä vieläkään mutta omaa lasta rakastan täydestä sydämestä vaikka väliin en osaa ehkä tehdä niin kuin haluaisin. Jatkan yrittämistä päivä kerrallaan ja niin kauan kun lapseni minulle suo hymyn silloin tällöin tiedän ainakin osittain onnistuneeni. Älkää siis koskaan vähätelkö itseänne ja koskaan ei ole myöhästä alkaa suorittamaan isyyden tuomia tehtäviä! Äidit, nostakaa hattua itsellenne ja jaksamisellenne olla jatkuvasti tahtomattannekin valppaita vartijoita. Meidän vanhdempien vuorovaikutus tekee lapsistamme tietynlaisia henkilöitä. Yksinhuoltajille vielä erillinen suuuuuuri hatunnosto. Te joudutte yksin jaksamaan kaiken taakan, vahtimaa, hoitamaan, ruokkimaa jne ja teette yksin lapsestanne sen mikä hänestä on määrä tulla. Vaikka joskus ette jaksaisi se on täysin oikeutettua, olemme ihmisiä, emme koneita. Muistakaa, että silti jokainen tekonne on merkityksellinen ja vaikuttaa tulevaan. Olette todellisia sankareita!

Itse päästin kirjoettaessani tätä muutaman kyyneleen, että se niistä miehisyyden opeista omassa lapsuudessa mutta samalla se kertoo sen miten tärkeää ja vaikeaa tekstiä tämä oli kirjoittaa.. Jos on sekavaa luettavaa, syyttäkää minua.


Kiitos ja kumarrus. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

-Opinio

Lukekaa, kommentoikaa. Tykätkää, jakakaa ja seuratkaa facebookissa, blogilistoilla ym. siitä tulee todella paljon voimia kirjoitella ja muutenkin. Kiitos ystävät.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Ei nainen ole koira tai esine!



Nyt ei voinut olla hiljaa mutta juttu on lyhyt, halusin vaan sanoa, että ei meillä kyllä ole tasa-arvo asioissa paljon monkumista naisen ja miehen välillä kun tuntuu, että aina jommat kummat poraa jotain ja jotta saataas lisää porua ni aletaan oleen miehet ja naiset keskenämme, hohhoijaa mutta voi kuinka noloja meidän huolet ovatkaan näihin verrattuna..

SAIRAS UUTINEN joka kuitenkin kannattaa lukea kokonaan. (Ilta-Sanomat)

Lainaus vielä uutisesta:

"– Jos nainen on neitsyt, voi (omistaja) yhtyä häneen heti kun omistussuhde on laadittu. Jos hän ei ole neitsyt, täytyy hänen kohtunsa puhdistua (odottaa kuukautisia, jotta varmistuu ettei nainen ole raskaana), ohjeistetaan Isisin jäsenille."


Ei voi olla noin..... Sana omistussuhde ei täsmää minun ajatusmaailmaani.. Antakaa nyt maailma jenkeille lupa ampua tuonne vaikka ydinpommi tai jotain, saatas monta hengiltä kerralla. Sen ny viä ymmärtää, että ne toisensa tappaa, se on vaan etu meille muille mutta kyllä ne näköjään on aivan hulluja muutenkin. Sitten pannaan tietty jonku hemmetin uskonnon piikkiin koko juttu, juuri näin.. Ei nykymaailma vaan voi antaa tuollaisten sekopäitten tuolla riehua!

Ei ole kiva joulun alla lukea otsikoita joissa jatkuvasti toinen toistaan kauheampia asioita. Ensimmäisenä aamulla kun uutisia mulkasin oli 8lasta löydetty tapettuna, meinas heti mennä kahvi väärään kurkkuun ja nyt tämä uutinen.. Välissä varmaan oli vielä paljon muutakin.. Eikö ne keksimälläkään keksi jotain positiivista, onko tosiaan noin paskasti kaikki asiat meillä?. Vai jäisikö lehti tyhjäksi jos päivän olisi kielto kirjoittaa mistään kamaluuksista.. Kyllä tässä se hyvä puoli on että oma elämä alkaa tuntua melko hyvältä muihin verrattuna.

Naiset olkaa onnellisia, että ollaan Suomessa kun kaikkialla ei näemmä ole tajuttu teidän tarpeellisuuttanne ja, että olette vähintään yhtä tärkeitä ja arvokkaita kuin miehet.

Kiitos ja kumarrus. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

-Opinio

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa, niin vaikutatte parhaiten!

Meidän oma "tehdas" jossa vanhukset kuluneita osia.




Surulliseksi tulee väkisinkin tässä joulun alla kun juttuja lukee meidän ikäihmisistämme... Jonkun poliisin (olisko ollu Hämeen poliisi) facebookissa oli tarina miten jotain vanhusta oli vuosia huijattu joka kuukausi viemällä hänen rahansa kun hän ei sitä tajunnut vaan antoi aina rahaa kun luuli huijareita ulosottomiehen apureiksi ja he uskottelivat, että miehellä on aina jotain laskuja mukamas unohtunut maksaa.. Lopulta olikin laskuja maksamatta ja sähköt meinasi kämpästä mennä ja äijä poltteli vanhoja märkiä trukkilavoja lämmikkeeksi ja söi alennus sapuskoja silloin kun oli jäänyt rahaa ruokaan..
Vajaan tonnin eläkkeestä (lue tämä) ei paljoa jää jos melkein tonni viedään.... On meillä sairaita ihmisiä kun viittii jumalauta vanhaa ihmistä viedä niinkuin pässiä narussa.. Tulee varmaan tosi "voittaja" olo jos onnistuu jotain vanhusta huijaamaan kun eivät raukat pysty muuten tienaamaan kun ovat niin onnettomia. Tässä tapauksessa oli vielä kyseessä naisia.. Myisivät vaikka värkkiään mielummin! Heitä ei voi kuvailla kuin sairaiksi, ja todella noloiksi ainut parannus voisi olla lähettää heidät vanhanajan Auswitchiin tohtori Mengelenin hoidettavaksi. Huijaajat! Siellä kyllä pahakin sairaus paranee! Heidät kyllä ilmeisesti saadaan helposti kiinni mutta auttaako se tuleva about 50000e korvausmääräys mitään kun tuskin heillä sitä rahaa koskaan maksaa, ainakaan tuon papan elinaikana. Orjiksi tuolle papalle kettingit käsissä ja jaloissa kolmeksi vuodeksi niin eikö se sillä olisi kuitattu.

Toinen karmaiseva otsikko jossain oli huomattavasti lyhyempi ja yksinkertaisempi enkä sitä sanasta sanaan muista mutta jotenkin näin se meni "kuollessaan yksinäinen ihminen katoaa" ... Tuo on kyllä riipivä ajatus jos miettii juurikin jotain vanhusta tai vaikka kadulla eläjää jolla ei satu olemaan ketään. Kun hän aikanaan kuolee ja löytyy mädäntyneenä kämpästään tai jostain kadulta niin heitetään arkkuun tai johonkin puulootaan ja haudataan jonnekin jopa nimettömänä tai sitten nimen kera mutta kuitenkin. Hyvä esimerkki oli tuossa jokunen kuukausi takaperin kun joku mummeli oli löytynyt kolmeviikkoa muhittuaan kuolleena HOITOKODISTA jossa siis pitäisi hoitaa joka päivä!!! Vittu mitä välinpitämättömyyttä niin meiltä kuin kunnalta ja valtioltakin. Olemmeko me noin idiootteja? Kyseisen muorin hoitajille terkkuja, että tuonne Mengelenin hoitoon teillekin voisi varata ajan! Hänelläkään ei omaisia ollut. Näistä tapauksista tulee aina yksi hauta jossa ei koskaan kynttilät pala.

Miten me voimme hylätä ihmisiä noin.. Muuten kyllä muistutellaan laskuista, ajokortin uusimisista, passeista ynnä muista. Mutta totuushan on se, että jos et mene vaikka ajokorttia uusimaan niin ei kukaan tule kotoakaan hakemaan, näin moni vanhus varmaan ajelee "ilman korttia" tajuamattaan koko asiaa.. Onhan näillä "katoajilla" yleensä henkilöllisyys ja laskuja joissa heidän nimensä, tili pankissa, jäsenyyksiä sinne tänne, ajokortti ja paljon muuta. Mutta mikään noista ei pakota käymään koskaan missään näyttäytymässä. Jos kuolema korjaa, laskuista tulee vähän aikaa muistutuksia ja lopulta sähköt ym katkaistaan. Mainoksia tulee jokapaikasta läjäpäin mutta ei ne tiedä onko niiden saaja vielä täällä maanpäällä paitsi jos postiluukusta alkaa tulla hajuja.. Ajokorttia ei taida kovin usein kysyä kuin poliisi jos törttöilet. Mutta jos tämä henkilö kuolee vaivihkaa, katkaistaan sopimukset ym ajan myötä. mainonta saattaa loppua vasta vuosien päästä kun jäsenyydet umpeutuu (kukaan ei ole ilmoittamassa että häntä ei enää ole) jne. Sitten kun raato löytyy maistraatissa väestörekisteristä katsotaan onko läheisiä. Jos ei ole niin valtio nappaa koko omaisuuden PERINTÖ VEROTTOMANA, hävetkää!!! Sijoittakaa nuo perinnöt vaikka nuorison ulosottovelkojen kuittaamiseen niin toisen lähtiessä toinen voisi saada elämänsä takaisin kun kaikki velkaiset eivät ole itse niihin syyllisiä ja ovat olleet aivan liian nuoria ja tyhmiä velkaa tehdessään! Sitten raato "hävitetään" ja siinä se arvokas elämä sitten oli. Ties vaikka olisi ollut millainen sankari elämänsä aikana. Ja paljonko noita vanhuksia häviää niin ettei edes tiedetä, joku sakea porukka kolkkaa jonkun papparaisen, vie rahat ja hautaa jonnekin niin koska se selviää? Veikkaisin ettei ikinä ennenkuin joku väestörekisterissä facebookissa pyörittyään alkaa vahingossa tehdä vaikka töitä ja huomaa, että joku on syntynyt jo 1600 luvulla eikä vieläkään ole kuollet. Aika jännä juttu - hän ajattelee... Siinä sitten kuitenkin hän varmaan maineensa takia laittaa äkkiä rastin ruutuun "kuollut" ja sillä selvä.

Jälleen tulee meikäläiseltä ehdotusta valtion koneistolle uudesta rahan menosta joka kuitenkin turvaisi meitä siinä vaiheessa kun ikää alkaa olemaan paljon tai muuten olemme joutuneet syrjään muista. Kun kerran esimerkiksi ajokortti pitää uusia tietyissä kohtaa (jos haluaa) niin eikö voisi olla muutenkin sellainen tapa tai uusi säädös joka pakottaisi meidät kaikki tietyn ikäisenä (vaikka 70v) ilmoittautumaan johonkin. Vaikka sossuun. Siellä olisi pieni keskustelu sosiaali ihmisen kanssa joka suoraan kyselisi, että onko kaikki kunnossa, onko perheenjäseniä joiden kanssa voi olla ja jotka auttavat, miten raha asiat, pystyykö elämään itsenäisestä ilman apua jne... Sitten vaikka joka 5vuoden välein sama juttu. Jos ko. henkilöä ei näy eikä kuulu tarkistukseen tehdään "lähete" poliisille jotka käy tarkastamassa osoitetietojen perusteella onko henkilö kunnossa ja miksei ilmoittautunut tuohon tapaamiseen.. Lähes sama järjestelmä siis kuin armeijan kutsunnoissa, eli meillä on jo järjestelmä kunhan muokataan se toiseen käyttöön. Saisi muuten samalla sossun tantat oikeasti jotain tekemistä ettei tarttisi valehdella "asiakkaille" että kestää nyt teidän toimeentulohakemuksen kanssa ainakin kolme viikkoa kun on niin kauhia kiire. Tämän myötä voisi kerrankin oikeasti olla kiire. Eihän tästä nyt taas olisi mitään rahallista hyötyä tai vastaavaa mutta eikö tuo olisi kohtuullista huolehtimista kansalaisista vaikka he tuolla ikää ovat jo valtiolle arvotonta jätettä kun eivät enää veroa töistään maksa ja nostavat vaan eläkettä valtion kassoista. Siis he ovat muuttuneet tuloista - menoiksi. Varmasti löytyisi paljon vapaaehtois työntekijöitä jotka voisivat sitten vaikka vierailla näiden vanhusten luona silloin tällöin kun ei kenenkään saisi olla aina yksin vai ? Heillä on tietääkseni kuitenkin tietyt perusoikeudet edelleenkin vaikka ovatkin vain menoerä valtiollemme.

Ehkä tämä on taas jonkun täydellisen maailman tavoittelua mikä on mahdotonta mutta kai sitä miettiä saa.. Valtio on ikävä kyllä vain suuren suuri tehdas ja me olemme sen tehtaan osia. Kun osa on mennyt vanhaksi siitä ei ole kuin harmia ja se yritetään saada pois ja laitetaan syrjään. Niin se vain menee. Turha meidän on luulla, että valtio alkaisi tehdä tappiota sen takia, että meillä olisi mukavempaa.. Ei ole kyse voittoa tavoittelemattomasta tehtaasta vaan päin vastoin.. Lisäksi tämä meidän "tehdas" on valmiiksi korviaan myöten veloissa ja sen valtava noin 200henkinen johtoporras koostuu ihmisistä joilla on täysin eri mielipiteet kaikesta ja koulutustaustaa aivan sieltä täältä... Kaikki on siis mahdollisimman sekaisin. He lisäksi pitävät pikkujoulut ym yritystapahtumat keskenänsä meitä kutsumatta ja pimittävät päätökset meiltä työntekijöiltä siihen asti kun ne on jo päätetty (saunassa). Jos tämä ei vielä sekoita tarpeeksi on johtokuntaan otettu myös joitain nimeltämainitsemattomia (Räsänen)  yksilöitä joiden ajatusmaailma on suoraan natsisaksasta, taiteilijasieluja jotka tuskin edes tietävät missä ovat ja mikä vuosi nyt on (Veltto) ja muutamia muita täysin sopimattomia persoonia ehkäpä viihdearvon takia tai harhautukseksi. Varsinaisena johtajana toimii kukin vuorollaan 6vuotta käytettyään kaikki vihdoin tuotetut voitot itsensä kampanjointiin ja joskus sama johtaja saattaa olla useamman kerran putkeen jos onnistunut tarpeeksi kansalaisten peppuja voitelemaan. Välillä siellä johtajana valtion vuokrakartanossa pönöttää ylipainoisia vanhoja herroja ja jopa muumi mamma on meitä ollut johtamassa samalla kun hän toimi SETA:n puheenjohtajana... Sitten on vielä varajohtaja / lakeija joka todellisuudessa johtaa kaikkea tuon suuremman johtajan valta on nimittäin viety jo ajat sitten ja hän toimii lähinnä vaan keulakuvana, siksi varmaan muumimamma valittiin koska onhan muumit Suomesta ja lähinnä johtajaksi pyritään vain verovapauden takia. Lakeijana on tällä hetkellä melkoinen hymypoika joka peri manttelin lyhyehköltä silmälasipäiseltä pojalta jolla oli keskittymishäiriö, puhevikaa (ei oikein osannut vastata mihinkään) ja lisäksi epäilen, että hän oli Kreikkalainen kaksoisagentti (siitä ei varmaan saa puhua sen enempää)
Joko meni tämän "tehtaan" johto tarpeeksi sekavaksi.. Yksi juttu vielä, "tehtaassa" nimittäin arvotaan kaikkiin yrityksen eri sektoreihin "johtajan salkkuja" ihan miten sattuu katsomatta kenenkään koulutuksia ym niin saadaan lisää jännitystä, usein siitä seuraakin ihmeellisiä ratkaisuja ja päätöksiä jotka ehkä tuovat myös sitä viihdettä tuohon perin tylsään hommaan... Työaikalaki ei myöskään koske näitä johtoportaitamme sillä he saavat palkkaa vaikka eivät osallistuisi ollenkaan. Muuten heidän raskain työnsä on painaa nappia (joka on saunaillassa valmiiksi päätetty) tuolilla istuen jonka jälkeen varmasti mennään äkkiä ottamaan energiajuomaa ja munkkia ettei tule liikaa hiki.
Tuolla pohjalla oleva yrityskö ei joutuisi tavoittelemaan voittoa vaikka olisi mikä kun pelkän johtoportaan elättämiseen menee miljoonia? Kyllä joutuu tavoittelemaan voittoja ja paljon vaikka se tuolla porukalla saattaa ollakin aika surkuhupaisaa. Mutta turha siis kaunistella, että tässä koitettaisiin meille jotain tehdä tai, että vanhukset ovat ihania.. Fakta on se, että raha määrää tahdin ja kaikki kulut ovat pahasta, olivat ne sitten esineitä, asioita tai ihmisiä. Kaikki mitä suunnitellaan on kuitenkin pohjautunut johonkin tuottolaskelmaan tai muuhun vastaavaan.

Vaikka me kaikki kuulutaan tämän perin surkean yrityksen koneistoon on silti ollut ilo lukea lähiaikoina myös toisenlaisia juttuja joissa on tullut ilmi erilaisia "auttajia". Ihmiset ovat alkaneet auttaa toisiaan, olisiko syynä jopa tämä taantuma, kaikki osaavat kohta ajatella niin, että "ei se aina ole niin helppoa" ja antavat apuaan helpommin tietäen, että saattavat itsekin sitä jossain kohtaa tarvita. Ei tuossa joku aika sitten mitään auttamis juttuja saanut lukea vaan joka päivä niitä tavallisia otsikoita joissa joku aina tappoi jonkun tai jossain pommitettiin. Niillähän me normaalisti mässäillään.. Voi vittu kyllä ollaan kivoja. Nyt lama on ehkä tekemässä meistä vähän erilaisia ja mediakin on sen haistanut. Jos näin on, kannatan ehdottomasti lamaa ja toivon, että äänestetään saman tollot tuonne meidän "tehtaan" johtoon kuin viimeksikin niin lama on taattu. Jos taasen haluamme päästä takaisin jaloillemme (toivottavasti silti muistamme pysyä ihmisinä ja tarjota apuamme kun me siihen pystymme) niin voisi kyllä allekirjoittanut ainakin oman äänensä antaa persuille.. En tiedä onko sen kummempi porukka kuin nämä muutkaan paskanjauhajat mutta muutosta ainakin tulisi raakasti ja kaikki muutos tästä tilanteesta on mielestäni hyvä.

Vanhuksille ja syrjäytyneille vielä sen verran, että pyytäkää apua rohkeasti. Älkää pelätkö kyllä sitä saa pyytää ja kuuluu pyytää. Varmasti meistä muista löytyy joka tilanteeseen auttajaa. Tuo ensimmäisen jutun pappakin oli saanut joltain "laupiaalta samarialaiselta" pikkusen rahaa, paljon polttopuita ja apua käydä tekemässä rikosilmoitus. Lisäksi facebookissa oli ihmisiä jotka lupasivat viedä papalle mottitolkulla puita, ruokaa ja seuraa.. Hatunnostoja heille. Auttajia siis on jos he vaan löytävät autettavat. Minäkin ilmoittautun auttamaan jos minulla on jokin resurssi joka jotain muuta voisi auttaa. Vanhukset ovat meille valmistelleet työmaat ja tehneet maailmamme tähän malliin josta meidän on hyvä jatkaa, onko oikein antaa heidän kadota hautoihin joihin kukaan ei kynttilöitä vie? Miettikääs sitä...


Kiitos ja kumarrus. Sekä toive, että luette muitakin tekstejäni jos tämän jaksoitte loppuun lukea.

-Opinio

Tykätkää, jakakaa, seuratkaa facebookissa tai blogilistoilla. Näin saatamme äänemme kuuluviin ja saatamme tietämättämme vaikuttaa johonkin tulevaisuudessamme. Kiitos.

Tupakkalakko

Huomenta kaikille.

Olen ilmeisesti pettänyt tykkääjät tuon tupakkalakon kanssa kun en siinä ole 100% onnistunut niinkuin olisin halunnut, vai mitä olette mieltä?.. Itse olen sitä mieltä, että en ole kuitenkaan epäonnistunut vaan päin vastoin olen yrittänyt hyvin ja menestynyt hyvin. Tupakan kulutus kuitenkin laski päivässä noin 70% eli suunta ainakin on oikea. Ja edelleen yritän täysillä tappaa minussa asuvan pikkupirulaisen joka tahtoisi vähän väliä viedä minut pihalle tupakalle, vielä minä sen voitan!
Näin sitä muuttui pessimisti yhtäkkiä optimistiksi kun on itseä koskeva hankala asia kyseessä.. Optimismista kuitenkin on tässä kohtaa helpompi hakea voimia.

Tänään tulossa taas kovaa tekstiä aiheesta jota en paljasta vielä, kjäh kjäh ;-) . Kiitos lukijat, jakajat, tykkääjät, seuraajat ja kaikki muutkin. Jokainen sivun katselu, tykkäys, jako ym antaa aina voimia tähänkin asiaan. Mukavampi kirjoitella kun ei tarvitse tehdä sitä yksin, "tyhjälle salille". Eihän tämä mikään eduskunta kuitenkaan ole jossa tyhjälle salille huutelu on arkipäivää..

-Opinio

torstai 18. joulukuuta 2014

Taas kusee hommat, kiitos KEVA (Keinottelee Eläkemaksajien VAroilla) LUE jos et usko!




Näin tupakkalakon partaalla voikin kirjoittaa kunnon ängsti aiheesta vaihteeksi joten älkää pelästykö mahdollista rumaa kielenkäyttöä.

Otsikoihin oli jälleen päässyt valtiollinen kuppaus yhtiö, tällä kertaa KEVA (KansanEläkkeidenVälitönAnastus, Keinottelee Eläkemaksajien VAroilla). Joka oli myöntänyt meidän maksamistamme eläkkeistä omille työntekijöilleen useilla miljoonilla asuntolainoja ilman marginaalikorkoa. Eli korko oli normaalipulliaisen maksaman kämppälainakoron 1-2% sijasta vain 0,18%. Aika hyvä laina siis tiedossa jos olet duunissa KEVA:lla ja olet osannut nuolla nimeltä mainitsemattaman toimitusjohtaja Jukka Männistön ruskeaa reikää sopivasti. Tämä nyt meille tavallisille tallustajille tarkoittaa vain sitä, että kun KEVA:n tarkoitus olisi tehdä meidän rahoillamme tuottoa (pelata heille ilmaisella rahalla uhkapelejä siis) ja normaalisti heidän tuottonsa on rahastoissa noin 4,7%... Näiden lainojen huonon tuoton vuoksi KEVA on menettänyt tuottoja noin 400 000€..

Tavallaan turhaahan tuosta on rutista, kukaan meistä ei tulisi tuota 400 000egeä kuittaaamaan kuitenkaan. Tuossa juuri taas vähän funtsin eläke hommia ja jos nyt ottaa esimerkiksi kaverin joka astuu työelämään 18vuotiaana ja tekee hommia tuonne 65v asti (tietty tuo eläke ikä on kohta varmaan 80v) niin työvuosiahan tulee silloin 47vuotta. Jos kaveri tienaa about 2000€ bruttona menee hänestä rassua kevalle työnantajan ja omanosuuden yhteissumma eli noin 500eskoa kuukaudessa. Tämä tarkoittaa 6000€ vuodessa ja tuossa koko ajassa sellaisen mukavan 282 000ekua.. Mitäs luulette saatteko sen takaisin ? Puhumattakaan, että saisi sen vielä korkoineen kun keva kerran sille hommaa tuon 4,7pinnan tuoton.. Näin ollen summa olisikin yli 300 000eskoa.. No laskin sitten kaikenkarvaisilla laskureilla, että paljonko sitä pätäkkää pätkähtäisi tilille kuukaudessa eläkeiän tultua vastaan kun työttömänä joka ei eläkemaksuja maksele saa sen about 550egeä oikeasti "ilmaista rahaa". Summa pyöri laskurista riippuen tonnin molemmin puolin kuukaudessa, eli noin 500 enemmän kuin työtön :D :D ja koko elämänsä on maksanut eläkettä :D voi vittu... Sitten vielä se, että minimi kansaneläke on kumminkin noin 650€ jonka saa jokatapauksessa niin eipä tuo sitten kauheesti muutu tuo asia maksamalla 500eskoo kuukaudessa valtiolle. Takuueläke / kansaneläke laskee jos työeläke nousee.. Eli ei tule sen enempää jäämään omaan kouraan. Lisäksi jos olet parisuhteessa kansaneläke on pienempi muutenkin ettei vaan saman katon alle pääse kertymään kauheita kasoja käteistä :D
Ennenkuin joku alkaa rutisemaan, että maksaa enemmän eläkettä kun tienaa niin ja niin perkeleesti niin tuskin tulee ensinnäkin tuo 47vuotta töitä monellekaan ihan täyteen ja sittenpä eläke jakautuu vaan hauskemmin jos sitä olet joutunut enemmän maksamaan.. Enkä tiedä onko se muutenkaan kauhea reteilyn aihe, että paljonko on antanut valtion kupata itseään :D

Mutta sehän on sitten helppo laskutoimitus jos on tasan tonni per kk niin ilman tuottojakin saisi eläkettä 282 kuukautta. Eli noin 23,5vuotta, ei paha siis. Kun saisi olla tuonne pappaikään asti tuolla puolikkaalla palkalla josta verojen jälkeen jää juuri ja juuri toimeentulotuen verran ja nauttia kun on oman panoksensa antanut maallemme ja kaikkensa antanut, samalla on kiva kattella ku työttömät ja pakolaiset saa saman massin tai huomattavasti enemmän olemalla vaan kaikes rauhas eikä tartte eläkemaksuista murehtia... Toinen laskutoimitus voisi olla se, että kun se kansaneläkkeen / takuueläke minimi on tuon noin 650ekee niin silloinahan tuo kaveri joka on valtiolle puolet palkoistaan tilittänyt ei saa kuin noin 350€ enemmän.. Jos tuon 282 000€ jakaakin tuolla summalla onkin eläkkeen maksulle aikaa 805kuukautta eli 67vuotta.. Toivotan pitkää ikää kaikille tovereille! Kylmä fakta on kuitenkin vielä se, että monen moni meistä kuukahtaa tuossa melko pian eläkeiän jälkeen, ihan tutkittu juttu että jos olet töitä ikäsi tehnyt ja sitten jäät jouten on sairauskierre tulossa kun keho pääsee rauhoittumaan ja sairastamaan rauhassa iskee vaivat jotka vuosia on pysyneet poissa koska keho on ollut aktiivinen, lähtö tulee noin 5-10vuoden sisällä melko monelle.. Tai jo ennen sitä. No minne meni tuo suurinpiirtein 300 tonnia mitä oli keritty KEVA:lle korvaamaan työnteosta jos kuolema kuittasi eläkkeensaajan. No se meni niihin KEVAlaisten asuntolainoihin eikä koskaan tule takaisin. Eikös ole hassunkiva systeemi. Jumalauta jos minä voisin kupata kaikkia kansalaisiamme samaan sorttiin niin makaisin pattayalla palmun alla loppuelämäni melkoinen hymy nassulla drinksu kourassa.

Tässä nyt tarttis tehdä pari ameriikan temppua kuten, että eläkkeeseen olisi vapaa pääsy vaikka tietyn iän jälkeen. Jos haluat nostaa tuon 300k (tai mitä nyt kellekin on kertynyt) heti kun eläkkeelle pääset niin siitä vaan ja lähde sinne palmun alle. Eikö se olisi oikeus ja kohtuus vai onko päättäjät jo kauan sitten nähneet tulevaisuuteen ja tienneet, että täältähän lähtis kaikki käppänät eläkemassit kainalossa muualle viettään oikeen laatupaapa aikaa. No eipä tarttis rakennella mitään hoivakoteja joissa vanhuksen eläkkeet saadaan perittyä takaisin valtiolle minimaalisilla hoitokuluilla (kun sitä hoitoa ei käytännössä ole!) kun papparat kuolis tuolla ulkomailla onnellisina joku katunainen päällä hyppimässä tai jotain mitä ne vanhat herrat ikinä keksivätkään. Eipä ne täällä Suomessa ainakaan tuolla hurjalla tonnin eläkkeellä (miiiiiinus VEROT, eli tavallaan tuplaverotus joka EU alueella ankarasti kielletty) pääse kovin leveilemään.. Täällä ne eläkeikäiset on kiukkusia vanhuksia jotka lykkii kaupoissa kärryjä etsien tuotteista alelappuja kiroten muita ihmisiä jotka on edes lähellä. Ihmekös tuo kun koko ajan haaveiltu säästäväisesti eläen, että "kun pääsen eläkkeelle teen sitä ja tätä" totuus on, että aika vähän on tehtävissä jos elää toimeentulotukea vastaavalla summalla. Tietty lainat voi olla maksussa ja eläminen halvempaa tuolla ikää mutta eipä siinä silti paljon unelmia toteutella. Kun minusta nuo eläkeiän saavuttaneet on tietynlaisia työelämän veteraaneja joita pitäisi kunnioittaa ja pyytää resitentin linnaan itteppäisyyspäivän kaffeelle sekä myös korvata valtiolle tai muulle yritykselle työnä haaskattu vapaa aika jotenkin kun ovat tehneet sen mikä piti! Eikä suinkaan sysätä heitä tuonne köyhyys tasolle niinkuin kiitoksena kaikesta :D HAH!

Lisäksi jos kuukahdat ennenkuin ehdit prääsätä tuon eläkerahasi niin se pitäisi mennä ehdottomasti perintönä lapsille. Onko reilua, että valtio perii joka pennin rahoista jotka olet itseäsi varten pakko "sijoittanut" kevaan.. Sitten voi tietty alkaa lisäksi eläkesäästämisen vaikka kolmessa pankissa yhtäaikaa mutta eikö oo jumalauta hullua ettei eläkejärjestelmämme riitä vaan pitää vielä säästää ja säästää jatkuvasti. Kun koko elämän on säästänyt kaikenmaailman rahastoihin ja sitten vielä maksanut KEVAlle mitä sattuu niin lopulta jäät "toimeentulotuen" varaan nitkuttamaan kiikkustuolia tai kuukahdat kurjana paapana kun et enää sitä rahaa osaa edes käyttää kun koko elämä on ollut kurjuusrajalla heilumista ja kakarat pemottaa perintönä saamansa säästöt valtion monopoli juomakauppaan. Voi perkele ei tässä muuta voi sanoa. Jos meillä olisi kaksi elämää ja tämä ensimmäinen olisi vasta harjoitusta ja rahan keruuta sinne seuraavaan niin pitäisin turpani kiinni. Mutta "jospa onkin niin, että elän vain kerran" joku biisikin miettii...

Jos tuo KEVAn tekniikka otettaisiinkin käyttöön vaikka pankeissa tai vaan yhdessä pankissa eli jos säästät tilit täyteen (Suomen valtavilla tuloilla) niin, että pankista jo soitellaan, että tulepa käänteleen pinoja ennenku alkaa alimmaiset setelit homehtuun ja sitten käykin niin, että kuukahdat jossain kohtaa (useammat meistä kuolee joskus) niin pankki saa pitää massit ja talot ym omaisuuden. Kauanko meinaatte, että tuolla pankilla olisi asiakkaita jos ei olisi pakkoasiakkuutta niinkuin KEVAlla, vaikka ei sieltä sentään tule kirjeitä niinkuin ulosottomieheltä että "hyvä asiakkaamme" tai "kiitos kun päätit tulla asiakkaaksi meille" :D.
Heräisikö kansa jos pankit toimisivat noin? Vittu me Suomalaiset annamme kyllä periksi aika paskoissakin asioissa, sitten vaan sanotaan, että no meillä on "sisua".. Tarkoittaako tuo itsekin käyttämäni termi "sisu" kenties tyhmyyttä vai (luulin jotain aivan muuta)?? Miten on voitu antaa taas valtion kuppaus laitokselle tuollainen valta pelata meidän masseilla ja lopuksi vielä ryöstää ne? Eivätkä muuten maksa niistä edes perintöveroa, toisinkuin jos joku perillinen ne rahat perisi niin valtio ryöstäisi taas siitäkin summasta ison siipaleen.. Se onkin jälleen sitä tuplaverotusta kun se ihminen on varmaan jo rahoistaan veroja kertaalleen maksanut mutta eikai valtion tarvitse lakeja noudattaa kuten tuplaverotus lakeja tai, että monopoli on Suomessa laiton mutta mikä on Alko tai VR? No eipä siinä mitään.. Noudatetaan me muut sitten niitä lakeja niin valtio pääsee vähän hölläilemään...
Sitten eläkkeen kylkeen maksamme nykyään vielä koko elämämme ruotsalaisista dokumenteista, vanhoista mustavalko leffoista, YLE Fem paskasta (vittu me ollaan SUOMESSA), mykkäfilmeistä ja toinen toistaan sakeammista taidefilmeistä YLE veroa, no yle meinaa kyllä tulla pelkästä ajatuksestakin, olisivat panneet kiinni koko lafkan jos ei osaa asioitaan hoitaa ilman kansan ryöväämistä.. ei muutkaan kanavat veroja kerää perkele ja ylen ihme ohjelmien väliin mahtuis kyllä mainoksia.. YLE Fem vois olla pelkkää hurrien ostosteeveetä ni neki sais kattella ku joku äijä hinkkaa hikisenä jollain abbtronicilla..
Tuokin vero me annettiin periksi että paukahti kun päättäjämme sen junailivat vaivihkaa läpi. Melkoinen mafia tuntuu olevan kun osaavat pelata kyllä massilla ja psykologialla hienosti. Puolueet tappelee mediassa keskenään ja samalla sulassa sovussa istutaan saunassa jossain stubin mökillä toistensa kiveksiä silittelemässä nyt kun ei ole enää Jyrki Käteistä tai Rupiaista jotta sais kunnon hallitusgangbang iltamat aikaiseksi, ilmankos Jyrki oli aina niin väsyneen näköinen ja rupianen käveli vähän hassusti.. No mitäs niitä on siellä eduskunnassa parisataa kaveria painamassa niin varmasti on paikat hellänä kun "saunotaan" ja "sovitaan" uusia kuvioita kansalaisten kuppaamiseen. Sitten ne vaivihkaa ajetaan läpi jotta media ei ehdi mukaan tai piilotetaan ne jonku media seksikkään aiheen taakse. Kuten nyt tehtiin piilottamalla lapsilisien korotus (lue tämä) tasa arvolaki touhujen taakse.

No osataanhan mekin "nousta barrikadeill" ja järjestää jonkin näköisiä mielen ilmauksia.
Mielenosoituksiimme osallistuukin yleensä about 100henkeä maksimissaan niin ei sillä paljon asioita ajeta. (jossain Ranskassa tai Jenkkilässä olisi ihan tutkitusi ollut tällä touhulla jo ajat sitten sisällissota ja yleislakko) Sen verran onnistui jotku ääriryhmät kuitenkin uhoomaan ja uhkaamaan (mikä taas on vähän eettisesti väärin mutta tässä kohtaa ehkä sen arvoista), että edellä mainitut rupilainen ja käteinen lähtivät helvetin kuuseen hallituksesta. Molemmat häipy kummasti kun kaikki oli päin persettä ja tappouhkauksia oli tullut satoja.. Sitten lähtivät lähes yhtäaikaa ja samoin selityksin "olin jo kauan tiennyt lähteväni" PASKAT ..  Nolot vaan tajusivat jääneensä kiinni monenlaisista kansanryöstöistä ja rahan syöksemisestä muualle.. Nykyään jopa on tunnustettu, että jykästä ei jäänyt kuin ongelmia korjattavaksi tuolle uudelle hymypoika Stubille.. Kattos vaan kuinka sen käy...
No meni nyt vähän taas aiheesta ohi mutta vitutus kun on valloillaan niin ei näistä voi olla hiljaa.. Kun on niin selkeästi meitä vedetty nenästä niin monessa asiassa... Sitten KEVAn jehu vaan sanoo, että ei tässä mitään oo tapahtunut.. Ihan normaalia touhua, että pelaillaan toisten massit työntekijöitten kämppälainoihin.


Niin se sitten varmaan on, ei kai tässä mikään auta. Kiitos ja näkemiin taas. Jos ootte samaa mieltä tai mitä mieltä tahansa, kommentoikaa, tykätkää, seuratkaa jne. Niin jaksan seuraavankin tarinoida jatkossakin.

-Opinio